Tuloerot 1970-luvun alun tasolla

Kotitalouksien väliset tuloerot pysyivät ennallaan vuonna 2005 edellisvuoteen verrattuna. Tuloerot kasvoivat voimakkaasti 1990-luvun lopussa ja näyttävät 2000-luvulla vakiintuneen 1970-luvun alun tasolle. Tuloerojen kasvusta huolimatta kansainvälisessä vertailussa Suomi on edelleen keskimääräistä alhaisempien tuloerojen maa.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 2005 keskimäärin 33 600 euroa. Reaalisesti tämä oli 2,3 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Ylemmillä toimihenkilötalouksilla käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat keskimäärin 54 800 euroa, eläkeläistalouksilla 23 000 euroa ja työttömillä 15 000 euroa. Ylemmissä toimihenkilötalouksissa kotitalouksien keskikoko oli 2,6 henkilöä, kun eläkeläisten kotitalouksissa noin 1,5 ja työttömien 1,6 henkilöä.

Mediaanitulolla mitattuna kotitalouksien tulojen kasvu oli selvästi keskiarvolla mitattua suurempaa, sillä mediaanitulo oli vuonna 2005 reaalisesti 4,7 prosenttia korkeampi kuin edellisenä vuonna. Tämä osoittaa, että tulojen kehitys oli parempaa keskituloisilla kuin tulojakauman yläpäässä olevilla. Mediaanitulo on tulotaso, jota enemmän saa puolet ja jota vähemmän saa puolet kotitalouksista.

Kotitalouksien reaalitulojen ja tuloerojen kehitys 1987 - 2005, vuosi 1987=100

Tuloerojen indeksi perustuu käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimen arvoihin. Kerroin mittaa tulonjaon epätasaisuutta: mitä suurempi indeksin arvo, sitä suuremmat kotitalouksien väliset tuloerot.
Tulojen indeksi perustuu kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen (muunnettua OECD-kulutusyksikköä kohden, vuoden 2005 rahassa) keskiarvo- ja mediaanilukuihin.

Reaalitulot eri tulokymmenyksissä ovat kasvaneet sitä enemmän, mitä ylemmästä kymmenyksestä on kysymys. Vuosina 1995 - 2005 ylimmän tulokymmenyksen reaalitulojen vuosikasvu oli keskimäärin lähes 5 prosenttia, kun alimmassa tulokymmenyksessä kasvua oli puolitoista prosenttia. Rahaksi muutettuna tämä merkitsee sitä, että alimmassa tulokymmenyksessä yhden henkilön kotitalouksien tulot kasvoivat vuodesta 1995 vuoteen 2005 reaalisesti 1 400 euroa. Ylimmässä tulokymmenyksessä vastaava tulojen kasvu oli 19 500 euroa.

Pienituloisia 638 000 henkilöä vuonna 2005

Suomessa oli vuonna 2005 noin 638 000 pienituloista henkilöä. EU-määritelmän mukaan pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut tulot ovat vähemmän kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Pienituloisia oli väestöstä 12,3 prosenttia, mikä on jonkin verran enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisten määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Myös alle 18-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste on noussut yli kaksinkertaiseksi vuodesta 1995. Pienituloisia oli vuonna 2005 noin 20 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja yli 100 000 enemmän kuin vuonna 2000. Kasvusta huolimatta väestön suhteellinen pienituloisuusaste Suomessa on kansainvälisessä vertailussa EU:n keskitasoa alhaisempi.

Pienituloisten osuus (%), lukumäärä ja pienituloisuusrajat kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990 - 2005

	1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005
Pienituloisten osuus, %	7,9	7,8	7,1	6,3	6,5	7,3	8,3	8,3	9,7	9,8	10,4	10,8	11,0	11,2	11,9	12,3
Pienituloisia, 1 000 henkilöä	395	389	356	316	329	370	418	423	494	498	532	555	564	575	616	638
Pienituloisen raja, euroa /kulutusyksikkö	7 650	8 080	7 870	7 700	7 760	7 990	8 230	8 550	8 930	9 300	9 730	10 285	10 750	11 130	11 690	12 160
Pienituloisten lasten osuus, % kaikista lapsista (alle 18-v.)	4,9	5,6	4,8	5,0	4,0	5,0	5,7	6,2	8,1	8,4	10,6	10,8	11,0	11,9	12,3	11,6

Pienituloisuusmääritelmä: kotitalouden käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohden ovat vähemmän kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta kulutusyksikköä kohden.
Pienituloisuusrajat ovat kunkin vuoden rahassa.

Suurin pienituloisten osuus oli yhden hengen kotitalouksissa. Melkein joka kolmas yksin asuva oli pienituloinen vuonna 2005. Myös yksinhuoltajatalouksissa pienituloisten osuus oli suuri. Pienituloisuus lisääntyi voimakkaasti yksinhuoltajatalouksissa 1990-luvun lopussa. 1990-luvun puolivälissä yksinhuoltajaperheissä pienituloisten osuus oli noin 10 prosenttia, kun se vuoteen 2000 mennessä kasvoi 24 prosenttiin. Kahden vanhemman lapsiperheissä oli melko vähän pienituloisia 1990-luvun puolivälissä, jonka jälkeen pienituloisten osuus kuitenkin kasvoi kaksinkertaiseksi. Kahden vanhemman lapsiperheissä ja lapsettomien pariskuntien talouksissa pienituloisuusaste jää alle koko väestön keskiarvon. Kansainvälisesti vertaillen pienituloisuusaste on useimmissa maissa suurin yksinhuoltajilla, yhden hengen talouksilla sekä lapsiperheillä, joilla on kolme lasta tai enemmän. Myös Suomessa näin on erityisesti yksinhuoltajien ja yhden hengen talouksien osalta.

Pienituloisten henkilöiden osuus (%) kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1990 - 2005

Lähde: Tulonjakotilasto 2005. Tulot ja kulutus 2007. Tilastokeskus

Lisätietoja: Laura Iisakka (09) 1734 3596, Pekka Ruotsalainen (09) 1734 2610
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

Taulukot

Tietokantataulukot

Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.

Liitetaulukot

Desiiliryhmien ylärajat, keskiarvot ja mediaanit vuosina 1990, 2000 sekä 2002 - 2005 (vuoden 2005 rahassa) (16.5.2007)
Kotitalouksien lukumäärä ja rakenne vuosina 1987 - 2005 (16.5.2007)
Pienituloisten lukumäärät ja osuudet 1971-2005 (16.5.2007)
Pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille vuonna 2005 (16.5.2007)
Reaalitulojen muutokset, tuloerot ja pienituloisten osuus väestöstä 1993-2005 (16.5.2007)
Tuloerojen kehitys Suomessa 1966-2005 (16.5.2007)

Kuviot

Kotitalouksien tulojen ja tuloerojen sekä pienituloisuusrajan kehitys (1987=100) vuosina 1987-2005 (16.5.2007)
Kotitalouksien tulojen rakenne 1987-2005 (16.5.2007)

Laatuselosteet

Tulonjakotilaston laatuseloste (16.5.2007)

Menetelmäselosteet

Tulonjakotilaston menetelmäseloste 2005 (16.5.2007)

Päivitetty 16.5.2007

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2005. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 5.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2005/tjt_2005_2007-05-16_tie_001.html