Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2008 > Laatuseloste: Tulonjakotilasto

Laatuseloste: Tulonjakotilasto

• 1. Tilastotietojen relevanssi
• 2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
• 3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 5. Tietojen saatavuus ja selkeys
• 6. Tilastojen vertailukelpoisuus
• 7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

1. Tilastotietojen relevanssi

Tulonjakotilasto on vuosittain laadittava otospohjainen tilasto, joka kuvaa kotitalouksien ja ammatissa toimivien henkilöiden tulojen määrää ja muutosta, tulojen rakennetta sekä niiden jakautumista Suomessa. Tilaston tietosisältö perustuu kansainvälisiin tulonjakotilastosuosituksiin ¹⁾ . Tilastossa kuvataan kotitalouksien bruttotuloja, palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloja sekä kotitalouksien saamia ja maksamia tulonsiirtoja. Näiden tulokomponenttien perusteella muodostuu käytettävissä oleva tulo, joka on tulonjakotilaston keskeisin tulokäsite. Tietoa kerätään myös veloista, asumisesta, asumismenoista, päivähoitomaksuista ja muista kotitalouksien toimeentuloon vaikuttavista asioista. Tuloja ja niiden jakautumista tarkastellaan muun muassa tulotason, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen ja asuinalueen mukaisissa ryhmissä. Ensimmäinen varsinainen tulonjakotilasto laadittiin vuonna 1977.

Tilastokeskus julkaisee tulonjakotilastoon perustuvia väestöryhmittäisiä tietoja kotitalouksien toimeentulosta, tuloeroista ja pienituloisuudesta. Kotitalouksien tulokehityksen seuranta perustuu pitkiin aikasarjoihin, jotka muodostetaan vuosittain takautuvasti vertailukelpoisiksi. Julkaistuja tietoja käytetään mediassa sekä sosiaalipoliittisten toimenpiteiden suunnitteluun ja seurantaan.

Erityisselvitysten ja toimeksiantojen lisäksi myös tulonjakotilaston perusaineistoa luovutetaan tutkimustarkoituksiin joka vuosi muodostettavan palveluaineiston muodossa. Tulonjaon palveluaineistoa käytetään ministeriöissä, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tulonjaon ja sosiaaliturvaetuuksien tutkimuksessa ja kehittämisessä. Palveluaineiston erityinen tutkimuskäytön muoto on mikrosimulointi, johon erikoistuneita tutkimusyksiköitä on maassamme kolme.

Tulonjakotilaston aineisto on myös suosittu tutkimusaineisto kansainvälisessä vertailevassa tutkimuksessa. Tulonjakotilaston tietojen keruun yhteydessä kerätään tietoja Euroopan unionin EUROSTATin tulo- ja elinolotutkimusta EU-SILC:iä varten (EU:n parlamentin ja neuvoston asetus 1177/2003). Tämän aineiston tutkimuskäyttö EUROSTATIin kautta on vilkasta. Tulonjakotilaston aineistoa toimitetaan määrävuosin myös Luxemburg Income Study'n kansainväliseen tietokantaan, joka on maailmanlaajuisessa tutkimuskäytössä. Aineistoa toimitetaan säännöllisesti myös OECD:lle ja kansainväliseen EUROMOD -mikrosimulointitutkimukseen.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Tilasto perustuu vuosittain kerättävään otosaineistoon. Perustiedot kerätään yhdistämällä kotitalouksilta haastattelemalla kerättyjä tietoja ja rekisteritietoja. Pääosa kotitalouksien luokittelutiedoista sekä ne tulotiedot, joita ei ole saatu rekistereistä, on kerätty haastattelemalla.

Haastattelut

Haastatteluista vastaa Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio. Haastattelut tehdään tietokoneavusteisesti Blaise-lomakeohjelmiston avulla. Haastattelut tehdään valtaosin puhelinhaastatteluina. Haastattelu tehdään haastateltavan valinnan mukaan joko suomeksi tai ruotsiksi. Haastatteluosuuden keskimääräinen kesto vuoden 2008 tutkimuksessa oli noin 28 minuuttia.

Rekisterit

Suuri osa tutkimuksen tiedoista saadaan hallinnollisista rekistereistä ja tilastorekistereistä. Tulonjakotilaston rekisterilähteitä ovat:

• Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmä ja Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskeva tietokanta

• Verohallituksen verotietokanta

• Kansaneläkelaitoksen eläkevakuutus-, sairausvakuutuskorvaus- ja kuntoutusrekisteri, opintotukirekisteri sekä asumistukirekisteri

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimeentulotukirekisteri

• Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteri

• Tilastokeskuksen tutkintorekisteri

• Valtiokonttorin sotilasvammakorvausjärjestelmän tietokanta

• Koulutusrahaston tiedostot

• Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen maatilarekisteri

• Tilastokeskuksen yritysrekisteri

Perusjoukko

Tilaston kohdeperusjoukon muodostavat Suomessa vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät

• osoitteettomat,

• laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat),

• pysyvästi ulkomailla asuvat, ja myös yli vuoden tilapäisesti ulkomailla oleskelevat, jos heidän Suomessa asuva kotitaloutensa katsoo, että henkilö ei viitevuonna kuulunut kyseiseen kotitalouteen.

• turvapaikanhakijat ja tilapäisesti Suomessa asuvat.

Varusmiehet luetaan tilaston perusjoukkoon kuuluviksi. Kuhunkin kotitalouteen kuuluvat henkilöt määritettiin haastattelun perusteella tilastovuoden lopun (31.12.2008) tilanteen mukaan.

Otanta-asetelma

Tulonjakotilasto perustuu kiertävään paneeliotokseen, missä sama kotitalous on mukana otoksessa kahtena peräkkäisenä vuotena. Noin puolet otoksesta on uusia, ensimmäistä kertaa tutkimuksessa mukana olevia kotitalouksia (I tutkimuskerta). Noin puolet lopulliseen otokseen tulleista kotitalouksista oli mukana jo vuoden 2007 tutkimuksessa (II tutkimuskerta). Tulonjakotilaston otanta-asetelma on kaksivaiheinen ositettu otanta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan ns. master-otos poimimalla Tilastokeskuksen väestöä koskevasta tietokannasta systemaattisella otannalla 50 000 16 vuotta täyttänyttä kohdehenkilöä ²⁾ . Otokseen poimittujen kohdehenkilöiden kanssa samassa asuntokunnassa asuvat yhdistetään kotipaikkatunnuksen avulla. Toisessa vaiheessa poimitaan master-otoksesta ositteittain varsinainen tulonjakotilaston otos, 7 500 kotitaloutta. Ositteet muodostetaan tilastovuotta edeltävän vuoden verotietojen perusteella. Ositteiden muodostamisessa käytetään kotitalouden valtionveronalaisia tuloja sekä kotitalouden jäsenien sosioekonomisia ryhmiä ³⁾ . Verorekisterin tietojen perusteella muodostetut sosioekonomiset ryhmät ovat palkansaajat, maatalousyrittäjät, muut yrittäjät, eläkeläiset ja muut. Ositekohtaisten otoskokojen määrittelyssä eli otoksen kiintiöinnissä on otettu huomioon tulonjakotutkimuksen erityistarpeet. Yrittäjillä ja suurituloisilla on muita suurempi todennäköisyys sisältyä otokseen. Otoksen kiintiöintiä muutettiin vuodesta 2007 alkaen kasvattamalla pienituloisten ja eläkeläisten lukumäärää. Muutoksen taustalla oli tarve tehostaa pienituloisuusindikaattorien, esimerkiksi pienituloisuusasteen, estimointia. Kotitalouden todennäköisyys sisältyä otokseen riippuu osituskriteerien ohella 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä.

Painokertoimet

Hyväksytysti osallistuneet kotitaloudet ja henkilöt saavat painokertoimen, jolla niiden tiedot korotetaan edustamaan perusjoukon tietoja. Kotitalouksille muodostetaan aluksi asetelmapainot käyttäen hyväksi kotitalouden sisältymistodennäköisyyttä. Tämän jälkeen hyväksytyn otoksen asetelmapainoille tehdään vastauskatokorjaus kertomalla ne ositteittain hyväksytysti vastanneiden kotitalouksien osuuden käänteisluvulla. Nämä otostason tietojen perusteella vastauskatokorjatut painot kalibroidaan CALMAR-makrolla vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja jakaumia. Tällä menettelyllä pyritään pienentämään kadon valikoivuuden aiheuttamaa harhaa ja tuottamaan mahdollisimman tarkkoja estimaatteja tärkeimmille tulomuuttujille. Vuoden 2008 aineiston painojen kalibroinnissa käytettiin seuraavia tietoja:

• alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen; tilastollinen kuntaryhmitys)

• asuntokunnan koko

• jäsenten ikä- ja sukupuoliryhmät

• keskeisten tuloerien kokonaissummat: palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, työttömyyspäivärahat (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ansiosidonnainen osuus), eläkkeet, asunto- ja opintolainojen korot; tulonsaajien lukumäärät (ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, palkkatulot, eläketulot).

3. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Taulukossa 3.1. on esitetty tietoja vuoden 2008 tulonjakotilaston ensimmäisen tutkimuskerran otoksesta ja kadosta ositteittain. Ositteessa oleva numero kuvaa tuloluokkaa, esimerkiksi palkansaajat on jaettu valtionveronalaisten tulojen mukaan neljään luokkaan (1=pienituloisin, 4=suurituloisin luokka).

Taulukko 3.1. Vuoden 2008 tulonjakotilaston I tutkimuskerran otoksen jakautuminen ositteittain.

	Master-otoksen koko	Brutto-otos	Poiminta-suhde, %	Hyväksyttyjä kotitalouksia	Kato	Ylipeitto
Palkansaajat 1	10 878	1 230	11,3	829	393	8
Palkansaajat 2	8 825	975	11,0	709	259	7
Palkansaajat 3	7 585	849	11,2	615	225	9
Palkansaajat 4	3 685	750	20,4	514	223	13
Yrittäjät 1	1 955	600	30,7	421	168	11
Yrittäjät 2	909	450	49,5	311	134	5
Maanviljelijät 1	1 084	300	27,7	250	48	2
Maanviljelijät 2	776	276	35,6	235	38	3
Eläkeläiset 1	6 308	750	11,9	515	193	42
Eläkeläiset 2	4 715	600	12,7	459	119	22
Muut 1	1 950	453	23,2	260	184	9
Muut 2	221	195	88,2	139	54	2
Ei verotietuetta	210	72	34,3	23	46	3
Yhteensä	49 101	7 500	15,3	5 280	2 084	136

Otoskoosta, vastanneista, kadosta sekä ylipeitosta koko otoksessa on esitetty tietoja taulukossa 3.2. Otoskoko oli yhteensä 12 984 kotitaloutta, joista osa paljastui haastateltaessa kohdeperusjoukkoon kuulumattomiksi. Tällaisia ylipeittotapauksia ovat esimerkiksi kotitaloudet, joiden kohdehenkilö on muuttanut pysyvästi ulkomaille tai laitokseen tai kuollut. Ylipeiton poistamisen jälkeen otoskooksi jäi 12 794 taloutta.

Ensimmäistä kertaa osallistuvilla vastauskato oli 28,3 prosenttia. Toista kertaa osallistuvien vastauskato oli 10,6 prosenttia. Toisen tutkimuskerran vastauskato on taulukossa laskettu ehdolla, että kotitalous osallistui tutkimukseen ensimmäisenä vuonna. Ensimmäisellä haastattelukerralla kadoksi jääneet kotitaloudet eivät tulonjakotilastossa ole mukana tutkimuksessa toisella haastattelukerralla. Toisen tutkimuskerran kato paneelin alusta lähtien oli 33,7 prosenttia. Saatujen vastausten lukumäärä oli I tutkimuskerralla 5 280 kotitaloutta ja II tutkimuskerralla 4 857 kotitaloutta. Yhteensä vastanneiden lukumäärä oli 10 137 kotitaloutta. Näissä kotitalouksissa oli kaikkiaan 25 157 henkilöä.

Taulukko 3.2. Vuoden 2008 tulonjakotilaston otoskoko ja vastauskato.

Tulonjakotilasto 2008	Koko otos	Tutkimuskerta
		I	II
Brutto-otos, kotitalouksia	12 984	7 500	5 484
Ylipeitto	190	136	54
Netto-otos	12 794	7 364	5 430
Kato	2 657	2 084	573
Kieltäytyneitä	1 601	1 204	397
Ei tavoitettu	846	710	136
Muu syy	210	170	40
Hyväksyttyjä	10 137	5 280	4 857
Nettokato %	20,8	28,3	10,6

Taulukossa 3.3 on tarkasteltu vastauskadon jakautumista ositteittain ensimmäisellä tutkimuskerralla vuosina 2000–2008. Vastauskatoprosentit on laskettu otostasolla, painottamattomista luvuista. Edelliseen vuoteen verrattuna vastauskato kasvoi vuonna 2008 2,7 prosenttiyksikköä. Vastauskadon kasvuun vaikuttaa vuonna 2007 toteutettu otoksen kiintiöintitavan muutos. Uusi kiintiöintitapa kasvatti otoskokoa mm. pienituloisimpien palkansaajien ja eläkeläisten ryhmissä, joissa vastauskato on keskimääräistä korkeampi. Vuoden 2007 I tutkimuskerran otos ja vuodesta 2008 alkaen sekä I että II tutkimuskerran otos poimitaan uudella kiintiöintitavalla. Ositteittain tarkasteltuna voimakkaimmin kato kasvoi edellisvuodesta palkansaajien (luokat 1 ja 4) ja eläkeläisten ositteissa (luokka 2). On huomattava, että vuodesta 2003 lähtien käytetty kotitalouksien luokittelu ositteisiin pohjautuu kohdehenkilön kotitalouteen eikä kohdehenkilöön, ja hankalasti luokiteltaviin kolmeen viimeiseen ryhmään on jäänyt selkeästi vähemmän havaintoja kuin aikaisempina vuosina. Tästä syystä vastauskadon vaihtelu näkyy voimakkaammin näissä muutenkin heterogeenisissä ryhmissä.

Vastauskadon (yksikkökato) ohella tulosten laatuun vaikuttaa yksittäisiin haastattelukysymyksiin liittyvä osittaiskato (eräkato). Korkotulotiedoissa (lähdeverolain alaiset korkotulot) on huomattavaa osittaiskatoa. Korkotulotietojen puuttumista korjataan nk. hot deck -imputointimenetelmällä.

Taulukko 3.3. Nettokato (%) otostasolla tulonjakotilaston I paneelissa vuosina 2000–2008.

Vuosi	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008
Palkansaajat 1	15,7	17,8	18,2	20,0	24,5	25,2	31,0	27,7	32,2
Palkansaajat 2	16,7	20,5	15,9	19,0	21,1	22,4	24,1	23,9	26,8
Palkansaajat 3	15,3	17,9	18,6	17,9	18,8	22,6	22,4	23,8	26,8
Palkansaajat 4	16,9	18,1	21,5	22,2	22,3	25,1	25,1	23,1	30,3
Yrittäjät 1	20,1	18,2	19,9	22,5	22,8	27,0	25,9	26,2	28,5
Yrittäjät 2	18,8	20,8	17,3	22,0	22,2	27,8	24,4	28,4	30,1
Maanviljelijät 1	11,1	11,2	12,8	13,0	14,8	19,8	17,2	16,4	16,1
Maanviljelijät 2	11,8	8,7	9,2	8,7	11,0	15,5	11,9	15,0	13,9
Eläkeläiset 1	20,7	21,3	17,5	23,0	21,8	25,2	25,3	29,0	27,3
Eläkeläiset 2	17,0	19,3	16,9	22,3	19,0	21,8	20,4	16,7	20,6
Muut 1	19,7	20,1	18,4	34,4	29,9	38,0	41,4	39,4	41,4
Muut 2	15,2	20,7	18,1	29,1	29,4	39,3	26,5	27,1	28,0
Ei verotietuetta	18,0	15,2	25,0	50,0	62,0	44,0	68,8	69,6	66,7
Yhteensä	16,8	18,0	17,4	20,6	21,4	24,9	25,0	25,6	28,3

Tulonjakotilaston tuloslukuihin eli estimaatteihin sisältyy otannasta aiheutuvaa satunnaisvaihtelua. Tämän satunnaisvaihtelun suuruutta voidaan arvioida estimaatin keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat otoskoko ja muuttujan arvojen vaihtelu otoksessa eli otosvarianssi. Ryhmissä, joissa otokseen on tullut vähän havaintoja, keskivirhe saattaa olla suuri ja tulokset sen vuoksi epävarmoja. Tilaston taulukoissa ei ole julkaistu tulotietoja, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 30 kotitaloutta tai tulonsaajakohtaisissa taulukoissa vähemmän kuin 30 tulonsaajaa. Desiiliryhmien ja tuloluokkien rakennetta kuvaavissa taulukoissa on lukumäärät merkitty sulkuihin, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 10 kotitaloutta tai tulonsaajaa. Keskivirheen avulla voidaan tutkimuksen kullekin estimaatille laskea luottamusväli, jolla perusjoukon todellinen arvo on tietyllä luotettavuustasolla. Esimerkiksi käytettävissä olevien tulojen kotitalouskohtaisen keskiarvon estimaatti vuonna 2008 oli 37 657 euroa ja suhteellinen keskivirhe 0,9 prosenttia. Suhteellinen keskivirhe eli variaatiokerroin kuvaa keskivirheen prosentuaalista osuutta keskiarvosta. Vuoden 2008 aineistolla käytettävissä olevien tulojen keskiarvo oli 95 prosentin todennäköisyydellä välillä 37 025–38 290. Taulukossa 3.4 on esitetty kotitalouksien tulojen keskivirheitä sosioekonomisen aseman mukaan 2008.

Taulukko 3.4. Kotitalouksien tulojen keskivirheet sosioekonomisen aseman mukaan 2008.

Sosioeko- nominen pääryhmä	Kotitalouksia perusjoukossa, 1000		Palkka- ja yrittäjätulot		Omaisuustulot		Saadut tulonsiirrot		Maksetut tulonsiirrot		Käytettävissä olevat tulot
	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %
Kaikki kotitaloudet	2 514	0,6	31 301	0,8	6 288	5,4	11 246	1,0	11 177	1,1	37 657	0,9
Ylemmät toimihenkilöt	421	2,5	71 019	1,4	6 579	7,0	5 044	3,7	24 528	1,8	58 114	1,3
Alemmat toimihenkilöt	421	2,7	41 190	1,4	3 641	11,2	5 109	3,9	11 409	2,0	38 531	1,5
Työntekijät	488	2,6	40 170	1,3	2 694	4,3	5 420	3,4	10 552	1,4	37 732	1,1
Maatalous- yrittäjät	36	5,2	50 331	4,0	11 995	5,7	6 969	8,7	13 333	4,3	55 962	3,3
Muut yrittäjät	152	4,0	49 164	2,9	24 409	17,1	5 786	5,2	18 099	6,7	61 260	5,5
Eläkeläiset	776	1,2	1 972	7,4	7 117	8,0	22 892	1,0	5 295	3,0	26 687	2,0
Työttömät	111	5,6	3 293	10,6	1 552	14,0	13 046	3,2	2 061	5,2	15 831	3,0
Muut	108	6,1	5 817	6,0	3 147	68,5	9 271	5,2	2 206	18,6	16 028	11,3

Tulosten laatuun vaikuttavat kadon ja satunnaisvaihtelun lisäksi peittovirheet (kehikkoperusjoukko poikkeaa kohdeperusjoukosta) ja mittausvirheet (tulosmuuttujan mitattu arvo poikkeaa sen oikeasta arvosta). Osa näistä virhelähteistä voi tuottaa systemaattisia virheitä. Systemaattisia virheitä voidaan arvioida vertaamalla estimaatteja rekistereistä saataviin, koko väestöä koskeviin tietoihin sekä muiden tilastojen vastaaviin tietoihin. Vertailuja tehdään vuosittain ja niitä voi tiedustella Tilastokeskuksesta.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tulonjakotilastoa tehdään vuosittain. Lopulliset tiedot tilastosta julkaistaan noin puolitoista vuotta tilastovuoden päättymisen jälkeen. Tuloja ja kotitalouksia kuvaavat tiedot kuvaavat koko vuoden tietoja.

5. Tietojen saatavuus ja selkeys

Tulonjakotilaston ennakolliset ja lopulliset tiedot julkaistaan Tilastokeskuksen internet-sivuilla SVT:n Tulot ja kulutus -sarjassa sähköisinä julkistuksina ja katsauksina, pdf-muodossa sekä StatFin-tietokantataulukoina. Tiedot löytyvät osoitteesta www.tilastokeskus.fi\tulonjakotilasto.

Mikäli on tarpeen saada verkkosivuilla julkaistuja tietoja tarkempia tilastoja, niitä voi tilata maksullisena toimeksiantona tilaston tekijöiltä sähköpostitse osoitteella tulonjakotilasto@tilastokeskus.fi tai puhelimitse.

Tilastosta on saatavissa tutkimuskäyttöön suunniteltuja palveluaineistoja. Aineistot ovat maksullisia ja edellyttävät käyttöluvan hakemista. Tulonjakotilaston tietokanta tarjoaa hyvät mahdollisuudet erilaisten selvitysten ja tutkimusten tekoon.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Tulokäsite

Tulonjakotilaston tulokäsitteisiin ei tehty vuonna 2008 muutoksia, joten tilaston tiedot ovat vertailukelpoisia vuoden 2007 tulonjakotilaston kanssa. Myös tässä julkaisussa esitettävissä aikasarjoissa ja tietokantataulukoissa on huomioitu tulonjakotilaston tulokäsitteissä aikaisemmin tapahtuneet muutokset, sillä julkaistut tiedot pohjautuvat tulonjakotilaston päivitettyihin aikasarja-aineistoihin. Tulonjakotilaston aikasarjan vertailukelpoisuus on vuosille 1993–2008 hyvä, vuodesta 1993 taaksepäin päätuloerien kohdalla kohtuullisen hyvä.

Sen sijaan vuoden 2008 tulonjakotilaston tiedot eivät vastaa kaikilta osin tulonjakotilaston 2006 sekä sitä vanhemmissa paperijulkaisuissa esitettyjä tietoja. Merkittävin vertailtavuuteen vaikuttava muutos on vuoden 2007 tilastoon tehty laskennallisen asuntotulon laskentatavan muuttuminen.

Asuntotulon laskentamenetelmää uudistettiin vuoden 2007 julkaisuun ottamalla huomioon toisaalta yhtenäiset käytännöt muiden Tilastokeskuksen tilastojen (erityisesti kulutustutkimus ja kansantalouden tilinpito) kanssa ja toisaalta EU:n tulo- ja elinolotutkimusta (EU-SILC) koskevan asetuksen vaatimukset. Tulonjakotilastossa asuntotulo lasketaan edelleen laskennallisen bruttovuokran (vastaavanlaisen asunnon markkinavuokra) ja tätä laskennallista vuokraa vastaavien todellisten asumiskustannusten erotuksena omistusasujille (omaisuustuloa) ja toiselta kotitaloudelta käypää vuokraa halvemmalla tai ilmaiseksi asuntonsa vuokranneille (saatu tulonsiirto).

Tärkeimmät asuntotulon laskentamenetelmän muutokset ovat laskennallisten bruttovuokrien laskentatason tarkentuminen alueellisesti ja poistojen käsittely. Bruttovuokrat lasketaan yhä ositusmenetelmällä, mutta ositteet on nyt muodostettu kunnittain ja suurimmissa kaupungeissa myös osa-alueittain, kun aiemmin aluejakona käytettiin kaksijakoista kaupunkimaiset kunnat/muut kunnat luokitusta. Uudella tavalla lasketussa asuntotulossa ei vähennetä enää laskennallisia poistoja, minkä vuoksi erityisesti omakotitalossa asuvien tulotaso nousee muita enemmän. Poistot oli aiemmin vähennetty vain omakotiasujilta.

Asuntotulon uusi laskentamenetelmä tuottaa korkeampia tulotasoja ja muuttaa tulonsaajien järjestystä tulojakaumassa. Uuden menetelmän mukainen asuntotulo nostaa keskimääräisiä käytettävissä olevia tuloja noin 500 eurolla. Tulonjakoindikaattoreiden taso ja tuloerojen muutos pysyvät lähes ennallaan sillä esimerkiksi Gini-kertoimen tasossa muutos on 0–0,1 prosenttiyksikköä. Uusi laskentamenetelmä lisää pienituloisten määrää ja osuutta, kun rajaksi määritellään 60 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta.

Kotitalouksien välisiin saatuihin tulonsiirtoihin ei vuoden 2006 tulonjakotilastosta lähtien ole laskettu enää kotitalouden saamia raha- tai muita lahjoja. Syynä on yhtenäisyys EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen (EU-SILC) tulokäsitteen kanssa. Uusi laskentatapa vähentää kotitalouksien keskimääräisiä käytettävissä olevia tuloja noin 150 euroa kotitaloutta kohti.

Vuonna 2006 siirryttiin metsätulojen verotuksessa kokonaan myyntituloihin pohjautuvaan verotukseen. Tämän vuoksi metsätulojen käsittely on muuttunut myös tulonjakotilastossa. Metsätalouden tulot perustuvat nyt kokonaan verotietoihin puunmyyntituloista eikä täydentäviä tietoja enää kysytä haastattelussa. Metsätalouden kustannukset arvioidaan prosenttiosuutena metsän myyntituloista, kun ne aiemmin laskettiin haastattelutietoihin perustuvalla regressiomallilla.

Tulonjakotilaston tulokäsitteiden vertailtavuutta vaikeuttaa myös vuoden 2005 osinkoverouudistus, jossa luovuttiin yhtiöveron hyvityksestä. Ennen verouudistusta yhtiöveron hyvitys luettiin tuloksi osinko-, tuotannontekijä- ja bruttotuloihin. Koska yhtiöveron hyvitys sisältyi myös maksettuihin tulonsiirtoihin, verouudistuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta käytettävissä olevan tulon vertailtavuuteen. Tulonjakotilaston aikasarjatiedostoihin verouudistuksesta johtuvat muutokset on korjattu vuosille 1993–2004.

Tulonjakotilaston tulokäsitteisiin tehtiin merkittäviä muutoksia vuoden 2000 tulonjakotilastossa. Tällöin tulonjakotilaston tulokäsitettä muutettiin vastaamaan paremmin kansainvälisiä suosituksia ⁴⁾ . Näitä muutoksia on selitetty tarkemmin vuoden 2000 tulonjakotilaston paperijulkaisun menetelmäkuvauksessa.

Aiempina vuosina oleellisia vertailukelpoisuuteen vaikuttavia muutoksia on tehty tulonjakotilaston tulokäsitteisiin vuosina 1995 ja 1993. Yksityiskohtaisempia tietoja vuosien 1993 ja 1995 muutoksista on aiemmissa tulonjakotilaston julkaisuissa. Lisäksi vuoden 1996 tulonjakotilaston tiedot ovat teknisen virheen vuoksi virheellisiä. Vuosien 1997–2006 tulonjakotilastoissa esiintyvät vuotta 1996 koskevat tiedot ovat korjattuja.

Tämän julkaisun aikasarjatiedoissa tulokäsitettä on yhdenmukaistettu siten, että valtaosa tulokäsitteessä vuosina 1993, 1995, 2000, 2005 ja 2006 tapahtuneista muutoksista on kyetty ottamaan huomioon. Merkittävin vertailukelpoisuutta heikentävä tuloerä on laskennallinen asuntotulo. Asuntotulo on kuitenkin laskettu uudella tavalla vuosille 1993–2005.

Tulonjakotilaston tulokäsite poikkeaa kansainvälisistä suosituksista jonkin verran. Tärkein ero on realisoitujen hallussapitovoittojen käsittely. Tulonjakotilastossa veronalaiset luovutusvoitot ovat omaisuustuloa, kun suositusten mukaan niitä ei pitäisi sellaisenaan laskea mukaan käytettävissä olevaan tuloon.

Luokitukset ja menetelmät

Tulonjakotilastoissa on vuodesta 2002 lähtien käytetty suuralueluokitusta (NUTS 2), joka on 11.7.2003 voimaan tulleen suosituksen mukainen.

Vuoden 2002 tulonjakotilastosta lähtien on tilastossa ollut käytössä uudistetut kulutusyksiköt. Aiemmin käytetyn OECD-asteikon asemesta on tulonjakotilastossa otettu käyttöön ns. muunnettu OECD-asteikko. Muutoksella on merkittävä vaikutus erityisesti eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa. Tulonjakotilaston vuosijulkaisujen 2002–2006 liitetaulukoissa esitettäviä kulutusyksiköiden keskimäärätietoja ei siis voi verrata vuoden 2001 ja sitä vanhemmissa vuosijulkaisuissa esiintyviin vastaaviin tietoihin.

Samalla tulonjakotilastossa on luovuttu kotitalouspainotuksista tulokymmenysten (desiiliryhmien) muodostamisessa. Julkaisussa käytetään vain yhtä tulokymmenysten muodostamistapaa, jossa perusjoukon henkilöt jaetaan kymmeneen yhtä suureen luokkaan (ns. henkilöpainotus). Aiemmin liitetaulukoissa käytettiin pääasiassa tulokymmenyksiä, joissa kotitaloudet jaettiin kymmeneen yhtä suureen luokkaan.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Hallinnollisista rekistereistä koottu tulonjaon kokonaistilasto kuvaa rekisterikotitalouksien (asuntokuntien) vuosituloja ja niiden jakautumista erityisesti aluenäkökulmasta. Tilastoyksikkönä käytetty asuntokunta (ns. rekisterikotitalous) poikkeaa hieman tulonjakotilaston kotitalouskäsitteestä. Koska tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite perustuu vain rekisteritietoihin, se ei sisällä laskennallisia tuloeriä eikä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla (mm. asuntotulo omasta asunnosta, lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot). Tulonjaon kokonaistilaston käsitteet esimerkiksi tulojen osalta eivät täysin täytä kansainvälisiä suosituksia. Tilastojen tiedot saattavat erota myös otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

Tulonjakotilaston ja kulutustutkimuksen välillä ei ole merkittäviä käsitteellisiä eroja. Molemmat noudattavat kansainvälisten suositusten mukaista käytettävissä olevan tulon määrittelyä. Kulutustutkimuksen tulokäsite perustuu pääasiassa rekisteritietoihin eikä sisällä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkeimpiä tällaisia tuloeriä ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu). Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tilastojen tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

Verotustietoihin perustuvasta veronalaiset tulot -tilastosta saadaan tiedot luonnollisten henkilöiden veronalaisista tuloista, vähennyksistä ja veroista. Sen kuvaama ilmiöalue on suppeampi kuin tulonjakotilaston. Veronalaiset tulot -tilastosta ei saada kotitalouskohtaisia tietoja, vaan tilastoyksikkö on tulonsaaja tai aviopari. Sen ulkopuolelle jää myös osa kotitalouksien saamista yrittäjä- ja omaisuustuloista (mm. lähdeveron alaiset korkotulot) sekä tulonsiirroista (mm. osa kansaneläkkeistä sekä tapaturmavahinkoturvaan perustuvista etuuksista, sotilasvammalakiin perustuvat eläkkeet, asumistuet, toimeentulotuki sekä lapsilisät).

Tulonjakotilasto kuvaa kotitaloussektorin tuloja ja tulonsiirtoja ja on siten kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tulo- ja tulonkäyttötilin laajennus . Verrattaessa tulonjakotilaston koko maan tulosummia kansantalouden tilinpidon tulo- ja tulonkäyttötilin eriin on otettava huomioon erot sektorin rajaamisessa, eräissä määritelmissä ja tilastojen laatimismenetelmässä. Erojen johdosta kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston luvut esimerkiksi kotitalouksien käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksista saattavat erota tuntuvastikin toisistaan.

Tulonjakotilaston perusjoukon muodostavat yksityiset kotitaloudet. Kansantalouden tilinpidossa kotitaloussektoriin luetaan myös ns. laitostaloudet. Vuonna 2003 kansantalouden tilinpidon aikasarjoja tarkistettiin siten, että kotitaloussektoriin luetaan myös asunto-osakeyhtiöt siltä osin kuin kotitaloudet ovat asunto-osakkeiden omistajia (eli suurimmalta osin).

Tulonjakotilaston tiedot kerätään kotitalouskohtaisesti, kun taas kansantalouden tilinpidon tuloerät saadaan summatietoina eri lähteistä. Tulonjakotilaston summatiedot jäävät pienemmiksi mm. siksi, että kotitalouksille ei voida kohdistaa osaa kuolinpesien tuloista.

Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon välillä on mm. seuraavia käsitteellisiä eroja:

• Kansantalouden tilinpidon toimintaylijäämä ja sekatulo ovat laajempi käsite kuin yrittäjätulot. Tähän erään sisältyvät sekatulo vuokraustoiminnasta ja toimintaylijäämä asuntojen omistuksesta, kun taas tulonjakotilastossa vuokratulot ja laskennallinen nettovuokra omistusasunnoista luetaan omaisuustuloihin.

• Kansantalouden tilinpidossa tuloiksi luetaan myös omatoimisen rakentamisen arvo (sekatulossa), tulo omaan käyttöön tuotetuista tuotteista (sekatulossa) ja vakuutuksenottajien omaisuustulo eli laskennallinen tulo henki- ja eläkevakuutuksesta (omaisuustuloissa). Menoiksi luetaan kulutusluottojen korot (koroissa) ja maanvuokrat.

• Realisoidut veronalaiset luovutusvoitot luetaan tulonjakotilastossa omaisuustuloksi. Työsuhdeoptioista saatu tulo luetaan palkkatuloksi. Sekä optioista että luovutusvoitoista maksetut verot sisältyvät maksettuihin tulonsiirtoihin. Kansantalouden tilinpidossa luovutusvoitot ja optiotulot eivät sisälly kotitalouksien tuloihin vaan ne tulkitaan hallussapitovoitoiksi. Niistä maksetut verot sen sijaan sisältyvät kotitaloussektorin maksamiin veroihin.

• Maksettuihin tulonsiirtoihin luetaan kansantalouden tilinpidossa myös tulonsiirrot voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, tulonsiirrot ulkomaille, vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut ja vapaaehtoiset maksut sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoille. Nämä erät eivät sisälly tulonjakotilastoon.

• Kansantalouden tilinpito ei sisällä kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja. Tulonjakotilastossa ovat mukana kotitalouksien väliset saadut tulonsiirrot ja maksetuista tulonsiirroista elatusmaksut ja toistuvaisavustukset.

• Maksetut tuloverot kirjataan kansantalouden tilinpidossa kassaperusteisina, mutta ajoituskorjattuina ja muut välittömät verot kassaperusteisina, kun tulonjakotilastossa verotiedot kirjataan maksuunpanoperusteisina. Veronpalautusten ja jälkikannon ajoittumisessa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa eroa kotitaloussektorin käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksessa kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston välillä.

• Metsänmyyntitulot ajoittuvat kansantalouden tilinpidossa hakkuuajan mukaan, kun taas tulonjakotilastossa maksun saantihetken perusteella.

1) Expert Group on Household Income Statistics, The Canberra Group: Final Report and Recommendations. Ottawa 2001.
2) Vuodesta 2003 lähtien ikäraja on ollut 16 vuotta aikaisemman 15 vuoden sijaan. Tähän päädyttiin sovitettaessa kansallisen tulonjakotilaston ja uuden, Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin edellyttämän tulo- ja elinolotutkimuksen (EU-SILC) toteuttamiskäytäntöjä.
3) Vuodesta 2003 lähtien ositteet on määritelty kohdehenkilön kotitalouden sosioekonomisen ryhmän ja tuloluokan mukaan, kun aiemmin luokittelu tehtiin kohdehenkilön mukaan. Ositeluokittelun muutos perustuu testeihin, joissa todettiin kotitalouteen perustuvan luokittelun olevan estimoinnin kannalta tehokkaamman kuin henkilöön perustuvan.
4) Expert Group on Household Income Statistics, The Canberra Group: Final Report and Recommendations. Statistics Canada, Ottawa, 2002.

Lähde: Tulonjakotilasto 2008, Tilastokeskus

Lisätietoja: Juha Honkkila (09) 1734 3651, Hannele Sauli (09) 1734 3497, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 20.5.2010