Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2009 > Subjektiivinen toimeentulo > Laatuseloste: Tulonjakotilasto

Laatuseloste: Tulonjakotilasto

• 1. Tilastotietojen relevanssi
• 2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
• 3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• 4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys
• 6. Tilastojen vertailukelpoisuus
• 7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

1. Tilastotietojen relevanssi

Tulonjakotilasto on vuosittain laadittava otospohjainen tilasto, joka kuvaa kotitalouksien ja ammatissa toimivien henkilöiden tulojen määrää ja muutosta, tulojen rakennetta sekä niiden jakautumista Suomessa. Tilaston tietosisältö perustuu kansainvälisiin tulonjakotilastonsuosituksiin ¹⁾ . Tilastossa kuvataan kotitalouksien bruttotuloja, palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloja sekä kotitalouksien saamia ja maksamia tulonsiirtoja. Näiden tulokomponenttien perusteella muodostuu käytettävissä oleva tulo, joka on tulonjakotilaston keskeisin tulokäsite. Tietoa kerätään myös veloista, asumisesta, asumismenoista, päivähoitomaksuista, muista kotitalouksien toimeentuloon vaikuttavista asioista ja toimeentulon riittävyydestä. Tuloja ja niiden jakautumista tarkastellaan muun muassa tulotason, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen ja asuinalueen mukaisissa ryhmissä. Ensimmäinen varsinainen tulonjakotilasto laadittiin vuonna 1977.

Tilastokeskus julkaisee tulonjakotilastoon perustuvia väestöryhmittäisiä tietoja kotitalouksien toimeentulosta, tuloeroista ja pienituloisuudesta. Kotitalouksien tulokehityksen seuranta perustuu pitkiin aikasarjoihin, jotka muodostetaan vuosittain takautuvasti vertailukelpoisiksi. Julkaistuja tietoja käytetään mediassa sekä sosiaalipoliittisten toimenpiteiden suunnitteluun ja seurantaan.

Erityisselvitysten ja toimeksiantojen lisäksi tulonjakotilaston perusaineistoa luovutetaan tutkimustarkoituksiin joka vuosi muodostettavan palveluaineiston muodossa. Tulonjaon palveluaineistoa käytetään ministeriöissä, yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tulonjaon ja sosiaaliturvaetuuksien tutkimuksessa ja kehittämisessä. Palveluaineiston erityinen tutkimuskäytön muoto on mikrosimulointi, johon erikoistuneita tutkimusyksiköitä on maassamme kolme.

Tulonjakotilaston aineisto on myös tärkeä tutkimusaineisto kansainvälisessä vertailevassa tutkimuksessa. Tulonjakotilaston tietojen keruun yhteydessä kerätään tietoja Euroopan unionin EUROSTATin tulo- ja elinolotilastoa EU-SILC:iä (SILC, Statistics on Income and Living Conditions) varten (EU:n parlamentin ja neuvoston asetus 1177/2003). Tämän aineiston tutkimuskäyttö EUROSTATIin kautta on vilkasta. Tulonjakotilaston aineistoa toimitetaan määrävuosin myös Luxemburg Income Study'n (LIS) kansainväliseen tietokantaan, joka on maailmanlaajuisessa tutkimuskäytössä. Aineistoa toimitetaan säännöllisesti myös OECD:lle ja kansainväliseen EUROMOD -mikrosimulointitutkimukseen.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Tilasto perustuu vuosittain kerättävään otosaineistoon. Perustiedot kerätään yhdistämällä kotitalouksilta haastattelemalla kerättyjä tietoja ja rekisteritietoja. Pääosa kotitalouksien luokittelutiedoista sekä ne tulotiedot, joita ei ole saatu rekistereistä, on kerätty haastattelemalla.

Haastattelut

Haastatteluista vastaa Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio. Haastattelut tehdään tietokoneavusteisesti Blaise-lomakeohjelmiston avulla. Haastattelut tehdään valtaosin puhelinhaastatteluina. Haastattelu tehdään haastateltavan valinnan mukaan joko suomeksi tai ruotsiksi. Haastatteluosuuden keskimääräinen kesto vuoden 2009 tutkimuksessa oli noin 26 minuuttia. Haastattelut ajoittuivat vuoden 2010 alkuun.

Rekisterit

Suuri osa tutkimuksen tiedoista saadaan hallinnollisista rekistereistä ja tilastorekistereistä. Tulonjakotilaston rekisterilähteitä ovat:

• Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmä ja Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskeva tietokanta

• Verohallituksen verotietokanta

• Kansaneläkelaitoksen eläkevakuutus-, sairausvakuutuskorvaus- ja kuntoutusrekisteri, opintotukirekisteri sekä asumistukirekisteri

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimeentulotukirekisteri

• Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteri

• Tilastokeskuksen tutkintorekisteri

• Valtiokonttorin sotilasvammakorvausjärjestelmän tietokanta

• Koulutusrahaston tiedostot

• Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen maatilarekisteri

• Tilastokeskuksen yritysrekisteri

Perusjoukko

Tilaston kohdeperusjoukon muodostavat Suomessa Tilastovuoden lopussa (31.12.2009) vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät

• osoitteettomat

• laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat),

• pysyvästi ulkomailla asuvat, ja myös yli vuoden tilapäisesti ulkomailla oleskelevat, jos heidän Suomessa asuva kotitaloutensa katsoo, että henkilö ei viitevuonna kuulunut kyseiseen kotitalouteen.

• turvapaikanhakijat ja tilapäisesti Suomessa asuvat.

Varusmiehet luetaan tilaston perusjoukkoon kuuluviksi. Kuhunkin kotitalouteen kuuluvat henkilöt määritettiin haastattelun perusteella tilastovuoden lopun (31.12.2009) tilanteen mukaan.

Otanta-asetelma

Tulonjakotilaston otos perustuu kiertävään paneeliasetelmaan. Sama kotitalous on otoksessa peräkkäisinä vuosina, jolloin tilastovuoden aineisto koostuu eri tutkimuskertoja mukana olevista kotitalouksista. Vuoteen 2008 saakka tulonjakotilaston otos sisälsi kaksi paneelia. Tilastovuoden otos koostui ensimmäistä ja toista tutkimuskertaa mukana olevista kotitalouksista. Vuonna 2009 paneeleiden lukumäärä lisättiin neljään, samalla ensimmäistä tutkimusvuotta ja –kertaa mukana olevan otoksen lukumäärää vähennettiin (Taulukko 3.2). Vuoden 2009 otoksessa 3 445 kotitaloutta oli mukana ensimmäistä kertaa. 7 544 kotitaloutta oli ollut otoksessa aikaisemmin kerran, kaksi tai kolme tutkimuskertaa.

Tulonjakotilaston otanta-asetelma on kaksivaiheinen ositettu otanta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan ns. master-otos poimimalla systemaattisella otannalla 50 000 16 vuotta täyttänyttä kohdehenkilöä Tilastokeskuksen väestöä koskevasta tietokannasta ²⁾ . Otokseen poimittujen kohdehenkilöiden kanssa samassa asuntokunnassa asuvat henkilöt yhdistetään kotipaikkatunnuksen avulla. Toisessa vaiheessa master-otoksesta poimitaan ositteittain varsinainen tulonjakotilaston otos, 5 000 kotitaloutta vuonna 2009. Ositteet muodostetaan tilastovuotta edeltävän vuoden verotietojen perusteella. Ositteiden muodostamisessa käytetään tietoina kotitalouden valtionveronalaisia tuloja sekä kotitalouden jäsenien sosioekonomisia ryhmiä ³⁾ . Verorekisterin tietojen perusteella muodostetut sosioekonomiset ryhmät ovat palkansaajat, maatalousyrittäjät, muut yrittäjät, eläkeläiset ja muut. Ositekohtaisten otoskokojen määrittelyssä eli otoksen kiintiöinnissä on otettu huomioon tulonjakotutkimuksen erityistarpeet. Yrittäjillä ja suurituloisilla on muita suurempi todennäköisyys sisältyä otokseen. Otoksen kiintiöintiä muutettiin vuodesta 2007 alkaen kasvattamalla pienituloisten ja eläkeläisten lukumäärää. Muutoksen taustalla oli tarve tehostaa pienituloisuusindikaattorien, esimerkiksi pienituloisuusasteen, estimointia. Kotitalouden todennäköisyys sisältyä otokseen riippuu osituskriteerien ohella 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä.

Painokertoimet

Hyväksytysti osallistuneet kotitaloudet ja henkilöt saavat painokertoimen, jolla niiden tiedot korotetaan edustamaan perusjoukon tietoja. Kotitalouksille muodostetaan aluksi asetelmapainot käyttäen hyväksi kotitalouden sisältymistodennäköisyyttä. Tämän jälkeen hyväksytyn otoksen asetelmapainoille tehdään vastauskatokorjaus kertomalla ne ositteittain hyväksytysti vastanneiden kotitalouksien osuuden käänteisluvulla. Nämä otostason tietojen perusteella vastauskatokorjatut painot kalibroidaan CALMAR-makrolla vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja jakaumia. Tällä menettelyllä pyritään pienentämään kadon valikoivuuden aiheuttamaa harhaa ja tuottamaan mahdollisimman tarkkoja estimaatteja tärkeimmille tulomuuttujille. Vuoden 2009 aineiston painojen kalibroinnissa käytettiin seuraavia tietoja:

• alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen; tilastollinen kuntaryhmitys)

• asuntokunnan koko

• jäsenten ikä- ja sukupuoliryhmät

• keskeisten tuloerien kokonaissummat: palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, työttömyyspäivärahat (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ansiosidonnainen osuus), eläkkeet, asunto- ja opintolainojen korot; tulonsaajien lukumäärät (ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, palkkatulot, eläketulot).

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Taulukossa 3.1. on esitetty tietoja vuoden 2009 tulonjakotilaston ensimmäisen tutkimuskerran otoksesta ja kadosta ositteittain. Ositteessa oleva numero kuvaa tuloluokkaa, esimerkiksi palkansaajat on jaettu valtionveronalaisten tulojen mukaan neljään luokkaan (1=pienituloisin, 4=suurituloisin luokka).

Taulukko 3.1. Vuoden 2009 tulonjakotilaston I tutkimuskerran otoksen jakautuminen ositteittan

Osite	Master-otoksen koko	Brutto-otos	Poiminta-suhde, %	Hyväksyttyjä kotitalouksia	Kato	Ylipeitto
Palkansaajat 1	10 803	821	7,6	526	287	8
Palkansaajat 2	8 904	650	7,3	445	204	1
Palkansaajat 3	7 788	567	7,3	410	154	3
Palkansaajat 4	3 711	500	13,5	351	139	10
Yrittäjät 1	1 869	400	21,4	275	122	3
Yrittäjät 2	926	300	32,4	219	80	1
Maanviljelijät 1	965	200	20,7	155	43	2
Maanviljelijät 2	720	183	25,4	156	24	3
Eläkeläiset 1	6 456	501	7,8	330	141	30
Eläkeläiset 2	4 765	400	8,4	310	76	14
Muut 1	1 796	300	16,7	162	136	2
Muut 2	244	131	53,7	87	41	3
Ei verotietuetta	216	47	21,8	19	25	3
Yhteensä	49 163	5 000	10,2	3 445	1 472	83

Otoskoosta, vastanneista, kadosta sekä ylipeitosta koko otoksessa on esitetty tietoja taulukossa 3.2. Otoskoko oli yhteensä 13 525 kotitaloutta, joista osa paljastui haastateltaessa kohdeperusjoukkoon kuulumattomiksi. Tällaisia ylipeittotapauksia ovat esimerkiksi kotitaloudet, joiden kohdehenkilö on muuttanut pysyvästi ulkomaille tai laitokseen tai kuollut. Ylipeiton poistamisen jälkeen otoskooksi jäi 13 353 taloutta.

Ensimmäistä kertaa osallistuvilla vastauskato oli 29,9 prosenttia. Toista kertaa osallistuvien kotitalouksien vastauskato oli 11,7 prosenttia. Toista tai useampaa kertaa tutkimuksessa mukana olevien kotitalouksien vastauskadot on taulukossa laskettu ehdolla, että kotitalous on osallistunut tutkimukseen aikaisempina vuosina. Kadoksi jääneet kotitaloudet eivät tulonjakotilastossa ole mukana tutkimuksessa seuraavilla haastattelukerroilla. Aineistoon hyväksytysti osallistuneiden kotitalouksien lukumäärä oli ensimmäisellä tutkimuskerralla 3 445, toisella tutkimuskerralla 4 631, kolmannella tutkimuskerralla 1 639 ja neljännellä tutkimuskerralla 1 445 kotitaloutta. Ensimmäisen tutkimusvuoden ja tutkimuskerran brutto-otoksen määrä eroaa paneelien välillä. Vuoden 2009 otoksen ensimmäisen tutkimuskerran brutto-otos oli 5 000, toisen tutkimuskerran 7 500, kolmannen ja neljännen tutkimuskerran kummankin 2 500 paneelien ensimmäisenä tutkimusvuotena. Aineistoon hyväksyttyjen kotitalouksien lukumäärä oli yhteensä 10 989 kotitaloutta vuoden 2009 otoksessa. Näissä kotitalouksissa oli kaikkiaan 27 009 henkilöä.

Taulukko 3.2. Vuoden 2009 tulonjakotilaston otoskoko ja vastauskato

	Koko otos	Tutkimuskerta
		I	II	III	IV
Brutto-otos, kotitalouksia	13 525	5 000	5 306	1 639	1 580
Ylipeitto	172	83	61	13	15
Netto-otos	13 353	4 917	5 245	1 626	1 565
Kato	2 364	1 472	614	158	120
Kieltäytyneitä	1 481	876	435	106	64
Ei tavoitettu	697	478	135	39	45
Muu syy	186	118	44	13	11
Hyväksyttyjä	10 989	3 445	4 631	1 468	1 445
Nettokato %	17,7	29,9	11,7	9,7	7,7

Taulukossa 3.3 on tarkasteltu vastauskadon jakautumista ositteittain otoksen ensimmäisen tutkimuskerran kotitalouksilla vuosina 2003–2009. Vastauskatoprosentit on laskettu otostasolla, painottamattomista luvuista. Edelliseen vuoteen verrattuna vastauskato kasvoi 1,6 prosenttiyksikköä vuonna 2009.

Vastauskadon (yksikkökato) ohella tulosten laatuun vaikuttaa yksittäisiin haastattelukysymyksiin liittyvä osittaiskato (eräkato). Tulotiedoissa korkotulot (lähdeverolain alaiset korkotulot) aiheuttaa huomattavaa osittaiskatoa. Korkotulotietojen puuttumista korjataan nk. hot deck -imputointimenetelmällä.

Taulukko 3.3. Nettokato (%) otostasolla tulonjakotilaston I paneelissa vuosina 2003–2009

Osite	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
Palkansaajat 1	20,0	24,5	25,2	31,0	27,7	32,2	35,3
Palkansaajat 2	19,0	21,1	22,4	24,1	23,9	26,8	31,4
Palkansaajat 3	17,9	18,8	22,6	22,4	23,8	26,8	27,3
Palkansaajat 4	22,2	22,3	25,1	25,1	23,1	30,3	28,4
Yrittäjät 1	22,5	22,8	27,0	25,9	26,2	28,5	30,7
Yrittäjät 2	22,0	22,2	27,8	24,4	28,4	30,1	26,8
Maanviljelijät 1	13,0	14,8	19,8	17,2	16,4	16,1	21,7
Maanviljelijät 2	8,7	11,0	15,5	11,9	15,0	13,9	13,3
Eläkeläiset 1	23,0	21,8	25,2	25,3	29,0	27,3	29,9
Eläkeläiset 2	22,3	19,0	21,8	20,4	16,7	20,6	19,7
Muut 1	34,4	29,9	38,0	41,4	39,4	41,4	45,6
Muut 2	29,1	29,4	39,3	26,5	27,1	28,0	32,0
Ei verotietuetta	50,0	62,0	44,0	68,8	69,6	66,7	56,8
Yhteensä	20,6	21,4	24,9	25,0	25,6	28,3	29,9

Tulonjakotilaston tuloslukuihin eli estimaatteihin sisältyy otannasta aiheutuvaa satunnaisvaihtelua. Tämän satunnaisvaihtelun suuruutta voidaan arvioida estimaatin keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat otoskoko ja muuttujan arvojen vaihtelu otoksessa eli otosvarianssi. Ryhmissä, joissa otokseen on tullut vähän havaintoja, keskivirhe saattaa olla suuri ja tulokset sen vuoksi epävarmoja. Tilaston taulukoissa ei ole julkaistu tulotietoja, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 30 kotitaloutta tai tulonsaajia on taulukoissa vähemmän kuin 30 tulonsaajaa. Taulukoissa lukumäärät merkitty sulkuihin, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 10 kotitaloutta tai tulonsaajaa. Keskivirheen avulla voidaan tutkimuksen kullekin estimaatille laskea luottamusväli, jolla perusjoukon todellinen arvo on tietyllä luotettavuustasolla. Taulukossa 4 on esitetty kotitalouksien keskimääräisten käytettävissä olevien tulojen ja toimeentulovaikeuksien keskivirheet. Suurempien (vaikeuksin, suurin vaikeuksin) toimeentulovaikeuksien estimaattiin liittyy suurempaa epävarmuutta ilmiön vähemmän yleisyyden ja tapausten pienemmän otosmäärän takia.

Tulosten laatuun vaikuttavat kadon ja satunnaisvaihtelun lisäksi peittovirheet (kehikkoperusjoukko poikkeaa kohdeperusjoukosta) ja mittausvirheet (tulosmuuttujan mitattu arvo poikkeaa sen oikeasta arvosta). Osa näistä virhelähteistä voi tuottaa systemaattisia virheitä. Tulotiedoissa systemaattisia virheitä voidaan arvioida vertaamalla estimaatteja rekistereistä saataviin, koko väestöä koskeviin tietoihin sekä muiden tilastojen vastaaviin tietoihin. Vertailuja tehdään vuosittain ja niitä voi tiedustella Tilastokeskuksesta.

Taulukko 3.4. Kotitalouksien tulojen ja toimeentulovaikeuksien kotitalousosuuksien keskivirheet vuosina 2003–2009

	Tilastovuosi
	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
Käytettävissä olevat tulot, keskiarvo	34 296	35 931	36 826	37 310	38 282	37 661	38 558
Käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti, keskiarvo	22 375	23 362	23 862	24 324	25 089	24 809	25 478
Toimeentulovaikeuksissa, %	30,2	29,3	28,0	26,3	27,7	24,8	23,6
Suuremmissa toimeentulovaikeuksissa, %	9,9	9,1	8,7	7,8	8,7	7,6	7,4
Keskivirhe, %
Käytettävissä olevat tulot, keskiarvo	1,0	1,2	1,0	0,9	1,0	0,9	0,7
Käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti, keskiarvo	0,9	1,2	0,9	0,8	0,9	0,8	0,6
Toimeentulovaikeuksissa, %	1,9	1,9	2,0	2,2	2,1	2,2	2,3
Suuremmissa toimeentulovaikeuksissa, %	4,0	4,1	4,3	4,7	4,3	4,6	4,7

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Tulonjakotilastoa tehdään vuosittain. Lopulliset tiedot tilastosta julkaistaan noin puolitoista vuotta tilastovuoden päättymisen jälkeen. Tuloja ja kotitalouksia kuvaavat tiedot kuvaavat koko vuoden tietoja. Toimeentulovaikeuksia kuvaavat tiedot ovat haastatteluajankohdalta.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys

Tulonjakotilaston ennakolliset ja lopulliset tiedot julkaistaan Tilastokeskuksen internet-sivuilla SVT:n Tulot ja kulutus -sarjassa sähköisinä julkistuksina ja katsauksina, pdf-muodossa sekä StatFin-tietokantataulukoina. Tiedot löytyvät osoitteesta www.tilastokeskus.fi\tulonjakotilasto.

Mikäli on tarpeen saada verkkosivuilla julkaistuja tietoja tarkempia tilastoja, niitä voi tilata maksullisena toimeksiantona tilaston tekijöiltä sähköpostitse osoitteella toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi tai puhelimitse.

Tilastosta on saatavissa tutkimuskäyttöön suunniteltuja palveluaineistoja. Aineistot ovat maksullisia ja edellyttävät käyttöluvan hakemista. Tulonjakotilaston tietokanta tarjoaa hyvät mahdollisuudet erilaisten selvitysten ja tutkimusten tekoon.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Tulokäsite

Tulonjakotilaston tulokäsitteisiin ei tehty vuonna 2009 muutoksia, joten tilaston tiedot ovat vertailukelpoisia aikaisempien vuosien tulonjakotilaston kanssa. Tässä julkaisussa esitettävissä aikasarjoissa ja tietokantataulukoissa on huomioitu tulonjakotilaston tulokäsitteissä aikaisemmin tapahtuneet muutokset, sillä julkaistut tiedot pohjautuvat tulonjakotilaston päivitettyihin aikasarja-aineistoihin. Tulonjakotilaston aikasarjan vertailukelpoisuus on vuosille 1993–2008 hyvä, vuodesta 1993 taaksepäin päätuloerien kohdalla kohtuullisen hyvä.

Vuosien 2003—2009 on yksittäisissä tuloerissä tapahtunut joitakin muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa tulosten vertailtavuuteen. Nämä ovat seuraavat:

• Kotitalouksien välisiin saatuihin tulonsiirtoihin ei vuoden 2006 tulonjakotilastosta lähtien ole laskettu enää kotitalouden saamia raha- tai muita lahjoja. Syynä on yhtenäisyys EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen (EU-SILC) tulokäsitteen kanssa. Uusi laskentatapa vähentää kotitalouksien keskimääräisiä käytettävissä olevia tuloja noin 150 euroa kotitaloutta kohti.

• Vuonna 2006 siirryttiin metsätulojen verotuksessa kokonaan myyntituloihin pohjautuvaan verotukseen. Tämän vuoksi metsätulojen käsittely on muuttunut myös tulonjakotilastossa. Metsätalouden tulot perustuvat nyt kokonaan verotietoihin puunmyyntituloista eikä täydentäviä tietoja enää kysytä haastattelussa. Metsätalouden kustannukset arvioidaan prosenttiosuutena metsän myyntituloista, kun ne aiemmin laskettiin haastattelutietoihin perustuvalla regressiomallilla.

• Tulonjakotilaston tulokäsitteiden vertailtavuutta vaikeuttaa myös vuoden 2005 osinkoverouudistus, jossa luovuttiin yhtiöveron hyvityksestä. Ennen verouudistusta yhtiöveron hyvitys luettiin tuloksi osinko-, tuotannontekijä- ja bruttotuloihin. Koska yhtiöveron hyvitys sisältyi myös maksettuihin tulonsiirtoihin, verouudistuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta käytettävissä olevan tulon vertailtavuuteen. Tulonjakotilaston aikasarjatiedostoihin verouudistuksesta johtuvat muutokset on korjattu vuosille 1993–2004.

Tulonjakotilaston tulokäsite poikkeaa kansainvälisistä suosituksista jonkin verran. Tärkein ero on realisoitujen hallussapitovoittojen käsittely. Tulonjakotilastossa veronalaiset luovutusvoitot ovat omaisuustuloa, kun suositusten mukaan niitä ei pitäisi sellaisenaan laskea mukaan käytettävissä olevaan tuloon.

Luokitukset ja menetelmät

Subjektiivisen toimeentulon tilastoinnissa on tuloyhmien luokituksissa käytetty tulonjakotilaston vuositilastosta poiketen käytettävissä olevien tulojen ja käytettävissä olevien rahatulojen kvintiiliryhmiä. Tuloryhmät perustuvat henkilöpainotukseen. Kvintiiliryhmät on muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohti lasketun käytettävissä olevien tulojen tai rahatulojen mukaan. Kulutusyksiköt perustuvat OECD:n muunnettuun kulutusyksikköasteikkoon.

Subjektiivisen toimeentulon tilastoinnissa luokittelevana tietona on lisäksi käytetty asumismenojen tulo-osuuksien mukaisia ryhmiä. Ne perustuvat kotitalouksien maksamien nettomääräisten asumismenojen (pl. asuntolainan korkojen verovähennysetuus) osuuteen käytettävissä olevista rahatuloista (pl. tulonsiirtoina saadut asumistuet). Samoin luokittelevana tietoa on käytetty tietoa kotitalouksien velallisuudesta.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Hallinnollisista rekistereistä koottu tulonjaon kokonaistilasto kuvaa rekisterikotitalouksien (asuntokuntien) vuosituloja ja niiden jakautumista erityisesti aluenäkökulmasta. Tilastoyksikkönä käytetty asuntokunta (ns. rekisterikotitalous) poikkeaa hieman tulonjakotilaston kotitalouskäsitteestä. Koska tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite perustuu vain rekisteritietoihin, se ei sisällä laskennallisia tuloeriä eikä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla (mm. asuntotulo omasta asunnosta, lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot). Tulonjaon kokonaistilaston käsitteet esimerkiksi tulojen osalta eivät täysin täytä kansainvälisiä suosituksia. Tilastojen tiedot saattavat erota myös otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

Tulonjakotilaston ja kulutustutkimuksen välillä ei ole merkittäviä käsitteellisiä eroja. Molemmat noudattavat kansainvälisten suositusten mukaista käytettävissä olevan tulon määrittelyä. Kulutustutkimuksen tulokäsite perustuu pääasiassa rekisteritietoihin eikä sisällä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkeimpiä tällaisia tuloeriä ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu). Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tilastojen tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

Verotustietoihin perustuvasta veronalaiset tulot -tilastosta saadaan tiedot luonnollisten henkilöiden veronalaisista tuloista, vähennyksistä ja veroista. Sen kuvaama ilmiöalue on suppeampi kuin tulonjakotilaston. Veronalaiset tulot -tilastosta ei saada kotitalouskohtaisia tietoja, vaan tilastoyksikkö on tulonsaaja tai aviopari. Sen ulkopuolelle jää myös osa kotitalouksien saamista yrittäjä- ja omaisuustuloista (mm. lähdeveron alaiset korkotulot) sekä tulonsiirroista (mm. osa kansaneläkkeistä sekä tapaturmavahinkoturvaan perustuvista etuuksista, sotilasvammalakiin perustuvat eläkkeet, asumistuet, toimeentulotuki sekä lapsilisät).

Tulonjakotilasto kuvaa kotitaloussektorin tuloja ja tulonsiirtoja ja on siten kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tulo- ja tulonkäyttötilin laajennus. Verrattaessa tulonjakotilaston koko maan tulosummia kansantalouden tilinpidon tulo- ja tulonkäyttötilin eriin on otettava huomioon erot sektorin rajaamisessa, eräissä määritelmissä ja tilastojen laatimismenetelmässä. Erojen johdosta kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston luvut esimerkiksi kotitalouksien käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksista saattavat erota tuntuvastikin toisistaan.

Tulonjakotilaston perusjoukon muodostavat yksityiset kotitaloudet. Kansantalouden tilinpidossa kotitaloussektoriin luetaan myös ns. laitostaloudet. Vuonna 2003 kansantalouden tilinpidon aikasarjoja tarkistettiin siten, että kotitaloussektoriin luetaan myös asunto-osakeyhtiöt siltä osin kuin kotitaloudet ovat asunto-osakkeiden omistajia (eli suurimmalta osin).

Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon väliset käsitteelliset erot on kuvattu täsmällisemmin tulonjakotilaston vuositilaston laatuselosteessa.

1) Expert Group on Household Income Statistics. The Canberra Group: Final Report and Recommedations. Ottawa 2001.
2) Vuodesta 2003 lähtien ikäraja on ollut 16 vuotta aikaisemman 15 vuoden sijaan. Tähän päädyttiin sovitettaessa kansallisen tulonjakotilaston ja Euroopan yhteisön tilastoviraston Eurostatin uuden tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) edellyttämiä toteuttamiskäytäntöjä.
3) Vuodesta 2003 lähtien ositteet on määritelty kohdehenkilön kotitalouden sosioekonomisen ryhmän ja tuloluokan mukaan, kun aiemmin luokittelu tehtiin kohdehenkilön mukaan. Ositeluokittelun muutos perustuu testeihin, joissa kotitalouteen perustuvan luokittelun todettiin olevan estimoinnin kannalta tehokkaamman kuin henkilöön perustuvan.

Lähde: Tulonjakotilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Marie Reijo (09) 1734 2547, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 29.12.2010