Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2009 > Tulonjakotilaston menetelmäseloste 2009

Tulonjakotilaston menetelmäseloste 2009

Julkaisun tiedot perustuvat vuosittain tulo- ja elinolotutkimuksessa kerättävään otosaineistoon, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa kotitalouksien ja henkilöiden tuloista ja muista taloudelliseen toimeentuloon vaikuttavista tekijöistä. Aineistossa on lisäksi runsaasti haastattelu- ja rekisteritietoihin perustuvia luokittelutietoja. Tulonjakotilaston ohella tietoja on käytetty vuodesta 2003 alkaen Euroopan unionin tulo- ja elinolotilastointia (EU-SILC) varten¹.

1.1. Tiedonkeruu

Perustiedot kerätään yhdistämällä kotitalouksilta haastattelemalla kerätyt tiedot ja rekisteritiedot. Pääosa kotitalouksien luokittelutiedoista sekä ne tulotiedot, joita ei ole saatu rekistereistä, on kerätty haastattelemalla.

Haastattelut

Haastatteluista vastaa Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio. Haastattelut tehdään tietokoneavusteisesti Blaise-lomakeohjelmiston avulla. Tietokoneavusteiseen haastatteluun siirryttiin vuoden 1993 tulonjakotilastossa. Haastattelukielenä käytetään haastateltavan valinnan mukaan joko suomea tai ruotsia.

Haastattelut tehdään nykyään valtaosin puhelinhaastatteluina. Vuoden 2009 tutkimuksessa käyntihaastattelujen osuus oli ensimmäisellä tutkimuskerralla 5,4 % ja myöhemmillä tutkimuskerroilla noin 1,6 %. Haastattelun keskimääräinen kesto oli noin 26 minuuttia.

Rekisterit

Suuri osa tutkimuksen tiedoista saadaan hallinnollisista rekistereistä ja tilastorekistereistä. Tulonjakotilaston rekisterilähteitä ovat:

• Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmä ja Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskeva tietokanta
• Verohallituksen verotietokanta
• Kansaneläkelaitoksen eläkevakuutus- , sairausvakuutuskorvaus- ja kuntoutusrekisteri, opintotukirekisteri sekä asumistukirekisteri
• Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen toimeentulotukirekisteri
• Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteri
• Tilastokeskuksen tutkintorekisteri
• Valtiokonttorin sotilasvammakorvausjärjestelmän tietokanta
• Koulutusrahaston tiedostot
• Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen maatilarekisteri
• Tilastokeskuksen yritysrekisteri

1.2. Perusjoukko, otanta, kato ja painotus

1.2.1 Perusjoukko

Tilaston kohdeperusjoukon muodostavat Suomessa tilastovuoden lopussa (31.12.2009) vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät

• osoitteettomat,
• laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat),
• pysyvästi ulkomailla asuvat, ja myös yli vuoden tilapäisesti ulkomailla oleskelevat, jos heidän Suomessa asuva kotitaloutensa katsoo, että henkilö ei viitevuonna kuulunut kyseiseen kotitalouteen.
• turvapaikanhakijat ja tilapäisesti Suomessa asuvat.

Varusmiehet luetaan tilaston perusjoukkoon kuuluviksi. Kuhunkin kotitalouteen kuuluvat henkilöt määritetään haastattelun perusteella tilastovuoden lopun tilanteen mukaan.

1.2.2 Otannan periaatteet

Tulonjakotilasto perustuu kiertävään paneeliotokseen. Sama kotitalous osallistuu tutkimukseen peräkkäisinä vuosina, jolloin tilastovuoden aineisto koostuu eri tutkimuskertoja mukana olevista kotitalouksista. Vuoteen 2008 saakka tulonjakotilaston otos sisälsi kaksi paneelia eli tilastovuoden otoksessa oli ensimmäistä ja toista tutkimuskertaa mukana olevia kotitalouksia. Vuonna 2009 tulo- ja elinolotutkimuksen pitkittäisaineiston muodostaminen integroitiin tulonjakotilastoon, jonka takia paneeleiden lukumäärä lisättiin neljään, samalla ensimmäistä tutkimusvuotta ja -kertaa mukana olevien otoskotitalouksien lukumäärää vähennettiin. Hyväksytty otos oli noin 8 prosenttia suurempi kuin vuonna 2008. (Taulukko 1.) Vuoden 2009 otoksessa kaikista tulonjakotilastoon hyväksytyistä kotitalouksista 31,1 % osallistui tutkimukseen ensimmäistä, 42,1 % toista, 13,4 % kolmatta ja loput 13,1 % neljättä kertaa. Edeltävän vuoden 2008 otoksessa 52,1 % kotitalouksista oli mukana tutkimuksessa ensimmäistä ja 47,9 % toista kertaa.

Taulukko 1. Tulonjakotilaston hyväksytty otos tutkimuskertojen mukaan vuonna 2009 ja otostietoa vuodelta 2008

2009				2008
Tutkimus- kerta	I tutkimus-kerta	Lkm	%	Tutkimus- kerta	I tutkimus-kerta	Lkm	%
I	2009	3 445	31,3	I	2008	5 280	52,1
II	2008	4 631	42,1	II	2007	4 857	47,9
III	2007	1 468	13,4
IV	2006	1 445	13,1
Yhteensä		10 989	100,0	Yhteensä		10 137	100,0

Tulonjakotilaston otanta-asetelmana on kaksivaiheinen ositettu otanta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan ns. master-otos poimimalla systemaattisella otannalla 50 000 16 vuotta täyttänyttä kohdehenkilöä Tilastokeskuksen väestöä koskevasta tietokannasta²⁾. Otokseen poimittujen kohdehenkilöiden asuntokunnat muodostetaan yhdistämällä kohdehenkilön kanssa samassa asunnossa vakituisesti asuvat henkilöt kotipaikkatunnuksen avulla. Otannan ensimmäisessä vaiheessa kotitalouden todennäköisyys sisältyä otokseen on suoraan verrannollinen 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärään asuntokunnassa.

Toisessa vaiheessa master-otoksesta poimitaan ositteittain varsinainen tulonjakotilaston otos, 5 000 ensimmäisen tutkimuskerran asuntokuntakotitaloutta vuonna 2009. Ositteet muodostetaan tilastovuotta edeltävän vuoden verotietojen perusteella. Ositteiden muodostamisessa, yhteensä 13, käytetään tietoina asuntokuntakotitalouden valtionveronalaisia tuloja ja kotitalouden jäsenten sosioekonomisia ryhmiä ³⁾. Sosioekonominen ryhmä määräytyy yleensä asuntokunnan suurituloisimman henkilön mukaan (poikkeuksellisesti esim. aviopareilla henkilön yrittäjyys priorisoidaan, vaikka puoliso olisi suurempituloinen). Verorekisterin tietojen perusteella muodostetut sosioekonomiset ryhmät ovat palkansaajat, maatalousyrittäjät, muut yrittäjät, eläkeläiset ja muut. Ositekohtaisten otoskokojen määrittelyssä eli otoksen kiintiöinnissä on otettu huomioon tulonjakotutkimuksen erityistarpeet. Yrittäjillä ja suurituloisilla on muita suurempi todennäköisyys sisältyä otokseen. Otoksen kiintiöintiä muutettiin vuodesta 2007 alkaen kasvattamalla pienituloisten ja eläkeläisten lukumäärää. Muutoksella tehostettiin pienituloisuusindikaattorien, esimerkiksi pienituloisuusasteen, estimointia. Kotitalouden otokseen sisältymistodennäköisyys riippuu osituskriteerien ohella 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä.

1.2.3 Tietoa otoksesta, vastanneista, kadosta ja ylipeitosta

Taulukossa 2 on esitetty tietoja vuoden 2009 tulonjakotilaston ensimmäisen tutkimuskerran otoksesta ja kadosta ositteittain ja vastaavia tietoja vuodelta 2008. Ositteessa oleva numero kuvaa tuloluokkaa, esimerkiksi palkansaajat on jaettu valtionveronalaisten tulojen mukaan neljään luokkaan (1=pienituloisin, 4=suurituloisin luokka). Tiedoista ilmenee ensimmäisen tutkimuskerran otoksen pienenemisestä aiheutuva poimintasuhteiden pieneneminen ositteittain kun vertailukohtana on vuoden 2008 ensimmäisen tutkimuskerran otos.

Taulukko 2. Vuoden 2009 tulonjakotilaston I tutkimuskerran otoksen jakautuminen ositteittain ja tietoja otoksesta 2008

	2009						2008
Osite	Master- otoksen koko	Brutto- otos	Poiminta- suhde, %	Hyväksyttyjä kotitalouksia	Kato	Yli- peitto	Master- otoksen koko	Brutto- otos	Poiminta- suhde, %	Hyväk- syttyjä kotita- louksia
Palkansaajat 1	10 803	821	7,6	526	287	8	10 878	1 230	11,3	829
Palkansaajat 2	8 904	650	7,3	445	204	1	8 825	975	11,0	709
Palkansaajat 3	7 788	567	7,3	410	154	3	7 585	849	11,2	615
Palkansaajat 4	3 711	500	13,5	351	139	10	3 685	750	20,4	514
Yrittäjät 1	1 869	400	21,4	275	122	3	1 955	600	30,7	421
Yrittäjät 2	926	300	32,4	219	80	1	909	450	49,5	311
Maanviljelijät 1	965	200	20,7	155	43	2	1 084	300	27,7	250
Maanviljelijät 2	720	183	25,4	156	24	3	776	276	35,6	235
Eläkeläiset 1	6 456	501	7,8	330	141	30	6 308	750	11,9	515
Eläkeläiset 2	4 765	400	8,4	310	76	14	4 715	600	12,7	459
Muut 1	1 796	300	16,7	162	136	2	1 950	453	23,2	260
Muut 2	244	131	53,7	87	41	3	221	195	88,2	139
Ei verotietuetta	216	47	21,8	19	25	3	210	72	34,3	23
Yhteensä	49 163	5 000	10,2	3 445	1 472	83	49 101	7 500	15,3	5 280

Otoskoosta, vastanneista, kadosta sekä ylipeitosta koko otoksessa on esitetty tietoja taulukossa 3. Otoskoko oli yhteensä 13 525 kotitaloutta, joista osa paljastui haastateltaessa kohdeperusjoukkoon kuulumattomiksi. Tällaisia ylipeittotapauksia ovat esimerkiksi kotitaloudet, joiden kohdehenkilö on muuttanut pysyvästi ulkomaille tai laitokseen tai kuollut. Ylipeiton poistamisen jälkeen netto-otokseen jäi 13 353 taloutta.

Ensimmäistä kertaa tutkimukseen osallistuvilla vastauskato oli 29,9 prosenttia. Toista kertaa tutkimukseen osallistuvien kotitalouksien vastauskato oli 11,7 prosenttia. Toista tai useampaa kertaa tutkimuksessa mukana olevien kotitalouksien vastauskadot on taulukossa laskettu ehdolla, että kotitalous on osallistunut tutkimukseen aikaisempina vuosina. Kadoksi jääneet kotitaloudet eivät tulonjakotilastossa ole mukana tutkimuksessa seuraavilla haastattelukerroilla. Ensimmäisen tutkimusvuoden ja tutkimuskerran brutto-otosten lukumäärät eroavat paneeleiden välillä, mikä ylipeiton ja kadon ohella (II, III ja IV paneeli) vaikuttaa tilastovuoden otosten kokoeroihin. Aineistoon hyväksytysti osallistuneiden kotitalouksien lukumäärä oli ensimmäisellä tutkimuskerralla 3 445, toisella tutkimuskerralla 4 631, kolmannella tutkimuskerralla 1 468 ja neljännellä tutkimuskerralla 1 445 kotitaloutta. Aineistoon hyväksyttyjen kotitalouksien lukumäärä oli yhteensä 10 989 kotitaloutta vuoden 2009 otoksessa. Näissä kotitalouksissa oli kaikkiaan 27 009 henkilöä.

Taulukko 3. Vuoden 2009 tulonjakotilaston otoskoko, vastauskato ja tietoja otoksesta vuodelta 2008

	2009					2008
		Tutkimus- kerta					Tutkimus- kerta
	Koko otos	I	II	III	IV	Koko otos	I	II
Brutto-otos, kotitalouksia	13 525	5 000	5 306	1 639	1 580	12 984	7 500	5 484
Ylipeitto	172	83	61	13	15	190	136	54
Netto-otos	13 353	4 917	5 245	1 626	1 565	12 794	7 364	5 430
Kato	2 364	1 472	614	158	120	2 657	2 084	573
Kieltäytyneitä	1 481	876	435	106	64	1 601	1 204	397
Ei tavoitettu	697	478	135	39	45	846	710	136
Muu syy	186	118	44	13	11	210	170	40
Hyväksyttyjä	10 989	3 445	4 631	1 468	1 445	10 137	5 280	4 857
Nettokato %	17,7	29,9	11,7	9,7	7,7	20,8	28,3	10,6

Taulukossa 4 on tarkasteltu vastauskadon jakautumista ositteittain ensimmäisellä tutkimuskerralla vuosina 1997–2009. Vastauskatoprosentit on laskettu otostasolla, painottamattomista luvuista. Edelliseen vuoteen verrattuna vastauskato kasvoi 1,6 prosenttiyksikköä vuonna 2009. Ositteittain tarkasteltuna kato kasvoi edellisvuodesta merkittävimmin sosioekonomisten ryhmien pienituloisemmissa ositteissa, palkansaajilla luokat 1 ja 2, yrittäjillä, maanviljelijöillä ja eläkeläisillä luokka 1. Maanviljelijöitä lukuun ottamatta kato on kuitenkin näissä ositteissa keskimääräistä tasoa tai alhaisempi. Myös muut -ositteessa kadon kasvu oli hieman korkeampi kuin keskimäärin.

On huomattava, että vuodesta 2003 lähtien käytetty ositeluokittelu pohjautuu kohdehenkilön kotitalouteen eikä kohdehenkilöön, ja hankalasti luokiteltaviin kolmeen viimeiseen ryhmään (muut, ei verotietuetta) on jäänyt selkeästi vähemmän havaintoja kuin aikaisempina vuosina. Tästä syystä vastauskadon vaihtelu näkyy voimakkaammin näissä muutenkin heterogeenisissä ryhmissä. Kadon vaikutusta tuloksiin on pyritty pienentämään asetelmapainojen kalibroinnilla (ks. jakso 1.2.4).

Taulukko 4 Nettokato (%) otostasolla tulonjakotilaston I paneelissa vuosina 1997–2009

Osite	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
Palkansaajat 1	17,6	31,1	19,4	15,7	17,8	18,2	20,0	24,5	25,2	31,0	27,7	32,2	35,3
Palkansaajat 2	17,7	29,5	20,3	16,7	20,5	15,9	19,0	21,1	22,4	24,1	23,9	26,8	31,4
Palkansaajat 3	15,0	31,1	18,6	15,3	17,9	18,6	17,9	18,8	22,6	22,4	23,8	26,8	27,3
Palkansaajat 4	18,7	30,0	19,5	16,9	18,1	21,5	22,2	22,3	25,1	25,1	23,1	30,3	28,4
Yrittäjät 1	23,2	39,4	19,5	20,1	18,2	19,9	22,5	22,8	27,0	25,9	26,2	28,5	30,7
Yrittäjät 2	21,4	31,2	22,8	18,8	20,8	17,3	22,0	22,2	27,8	24,4	28,4	30,1	26,8
Maanviljelijät 1	16,5	23,4	13,9	11,1	11,2	12,8	13,0	14,8	19,8	17,2	16,4	16,1	21,7
Maanviljelijät 2	14,1	23,8	15,8	11,8	8,7	9,2	8,7	11,0	15,5	11,9	15,0	13,9	13,3
Eläkeläiset 1	23,7	37,6	23,2	20,7	21,3	17,5	23,0	21,8	25,2	25,3	29,0	27,3	29,9
Eläkeläiset 2	22,0	35,1	23,3	17,0	19,3	16,9	22,3	19,0	21,8	20,4	16,7	20,6	19,7
Muut 1	19,5	34,3	20,8	19,7	20,1	18,4	34,4	29,9	38,0	41,4	39,4	41,4	45,6
Muut 2	24,5	31,2	22,1	15,2	20,7	18,1	29,1	29,4	39,3	26,5	27,1	28,0	32,0
Ei verotietueita	19,2	32,3	23,5	18,0	15,2	25,0	50,0	62,0	44,0	68,8	69,6	66,7	56,8
Yhteensä	19,1	31,8	19,9	16,8	18,0	17,4	20,6	21,4	24,9	25,0	25,6	28,3	29,9

 

1.2.4 Painotus

Hyväksytysti osallistuneet kotitaloudet ja henkilöt saavat painokertoimen, jolla niiden tiedot korotetaan edustamaan perusjoukon tietoja. Kotitalouksille muodostetaan aluksi asetelmapainot käyttäen hyväksi kotitalouden otokseen sisältymistodennäköisyyttä. Tämän jälkeen hyväksytyn otoksen asetelmapainoille tehdään vastauskatokorjaus kertomalla ne ositteittain hyväksytysti vastanneiden kotitalouksien osuuden käänteisluvulla. Nämä otostason tietojen perusteella vastauskatokorjatut painot kalibroidaan CALMAR-makrolla vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja jakaumia. Menettelyllä pyritään pienentämään kadon valikoivuuden aiheuttamaa harhaa ja tuottamaan mahdollisimman tarkkoja estimaatteja tärkeimmille tulomuuttujille. Vuoden 2009 aineiston painojen kalibroinnissa käytettiin seuraavia tietoja:

• alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen; tilastollinen kuntaryhmitys)
• asuntokunnan koko
• jäsenten ikä- ja sukupuoliryhmät
• keskeisten tuloerien kokonaissummat: palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, työttömyyspäivärahat (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ansiosidonnainen osuus), eläkkeet, asunto- ja opintolainojen korot; tulonsaajien lukumäärät (ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, palkkatulot, eläketulot).

1.3 Tietojen laatu

Tulonjakotilaston tuloslukuihin eli estimaatteihin sisältyy otannasta aiheutuvaa satunnaisvaihtelua. Tämän satunnaisvaihtelun suuruutta voidaan arvioida estimaatin keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat otoskoko ja muuttujan arvojen vaihtelu otoksessa eli otosvarianssi. Ryhmissä, joissa otokseen on tullut vähän havaintoja, keskivirhe saattaa olla suuri ja tulokset sen vuoksi epävarmoja. Tilaston taulukoissa ei ole julkaistu tulotietoja, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 30 kotitaloutta tai tulonsaajakohtaisissa taulukoissa vähemmän kuin 30 tulonsaajaa. Desiiliryhmien ja tuloluokkien rakennetta kuvaavissa taulukoissa on lukumäärät merkitty sulkuihin, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 10 kotitaloutta tai tulonsaajaa. Keskivirheen avulla voidaan tutkimuksen kullekin estimaatille laskea luottamusväli, jolla perusjoukon todellinen arvo on tietyllä luotettavuustasolla. Esimerkiksi käytettävissä olevien tulojen kotitalouskohtaisen keskiarvon estimaatti oli 38 557 euroa ja suhteellinen keskivirhe 0,7 prosenttia vuonna 2009. Suhteellinen keskivirhe eli variaatiokerroin kuvaa keskivirheen prosentuaalista osuutta keskiarvosta. Vuoden 2009 aineistossa käytettävissä olevien tulojen keskiarvo oli 95 prosentin todennäköisyydellä välillä 38 060–39 054. Taulukossa 5 on esitetty kotitalouksien tulojen keskivirheet sosioekonomisen aseman mukaan 2009. Muita keskivirhelaskelmia voi tiedustella tilaston yhteyshenkilöiltä osoitteessa http://tilastokeskus.fi/til/tjt/yht.html

Taulukko 5. Kotitalouksien tulojen keskivirheet sosioekonomisen aseman mukaan 2009

	Kotitalouksia perusjoukossa		Palkka- ja yrittäjätulot		Omaisuustulot		Saadut tulonsiirrot		Maksetut tulonsiirrot		Käytettävissä olevat tulot
Sosioeko- nominen pääryhmä	Luku- määrä (1 000)	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %	Keskiarvo, €	Keski- virhe, %
Kaikki kotitaloudet	2 531	0.6	30 518	0.8	6 419	3.3	12 256	0.9	10 637	0.9	38 557	0.7
Ylemmät toimihenkilöt	440	2.4	70 048	1.3	7 933	5.3	5 819	3.4	23 288	1.7	60 511	1.3
Alemmat toimihenkilöt	419	2.8	40 494	1.4	3 940	4.1	5 732	3.6	10 900	1.7	39 266	1.2
Työntekijät	473	2.7	39 301	1.3	3 311	4.1	6 182	3.3	10 154	1.5	38 640	1.1
Maatalous- yrittäjät	36	5.0	44 767	3.6	13 809	7.6	7 500	6.4	11 587	4.6	54 489	3.2
Muut yrittäjät	139	4.0	50 774	2.9	24 818	11.5	6 279	5.4	17 861	5.2	64 010	4.0
Eläkeläiset	790	1.3	1 728	6.8	6 500	4.9	24 250	0.9	5 006	2.4	27 472	1.3
Työttömät	121	5.2	3 088	8.3	1 646	11.5	14 533	2.6	2 326	4.0	16 940	2.8
Muut	114	6.0	4 348	6.8	2 320	52.5	9 560	4.3	1 615	17.2	14 613	6.9

 

Kotitalouskohtaisten estimaattien keskivirheet on laskettu tulonjakotilaston otanta-asetelmaan perustuen. Henkilötason luotettavuustarkasteluissa on lisäksi huomattava, että kotitalouskohtainen otanta-asetelma aiheuttaa harhaa hajontalukuihin. Harha syntyy kotitalouksien jäsenten välisestä sisäkorrelaatiosta. Tämä otetaan huomioon Tilastokeskuksessa tulonjakotilastosta tehtävissä henkilötason estimaattien keskivirheiden laskennassa.

Tulosten laatuun vaikuttaa otannasta johtuvan satunnaisvaihtelun lisäksi vastauskato, peitto- ja kehikkovirheet, mittausvirheet ja tietojen käsittelyvirheet. Osa näistä virhelähteistä voi tuottaa systemaattisia virheitä. Tulonjakotilaston vastauskatoa (yksikkökato) on selvitetty kohdassa 1.2.3 ja sen korjaamista kohdassa 1.2.4. Osittaiskato (eräkato) koskee lähinnä haastatteluilla kerättäviä tulotietoja, asuntotulo mukaan lukien vajaa 10 prosenttia tuloista. Asuntotulo on suurin tuloerä, jonka muodostamisessa käytetään kotitalouksilta haastateltuja tietoja asumismenoista. Niihin liittyvää osittaiskatoa korjataan tilastollisin menetelmin. Huomattavaa osittaiskatoa esiintyy lisäksi korkotuloihin luettavissa lähdeveron alaisissa korkotuloissa. Tuloerän osittaiskatoa korjataan niin ikään tilastollisin menetelmin ("hot deck"-imputointi). Vuoden 2005 tiedonkeruussa lähdeveronalaisten korkotulojen kysymystekniikkaa muutettiin, mikä vähensi tiedon katoa ja mittausvirhettä.

Tulosten peittovirheitä (kehikkoperusjoukko poikkeaa kohdeperusjoukosta) vähentää ajallisesti täsmällisten kohdeperusjoukkoa kuvaavien rekisteritietojen käyttö brutto-otoksen määrittämisessä ja painotuksessa. Tätä on kuvattu kohdissa 1.2.3 ja 1.2.4.

Tietojen mittaus- ja käsittelyvirheiden vähentämiseksi suoritetaan sekä koneellisia että muita tarkistuksia. Tarkistuksilla vähennetään virheellisten haastattelutietojen ja kirjoitusvirheiden määrää sekä varmistetaan haastattelu- ja rekisteritietojen keskinäinen loogisuus. Tietokoneavusteisen haastattelun käyttäminen (Blaise-lomakeohjelma) pienentää osaltaan merkintävirheiden määrää. Haastattelutietojen lisäksi on korjattu myös rekisteritiedoissa havaittuja puutteita ja virheitä.

Systemaattisia virheitä voidaan arvioida vertaamalla estimaatteja rekistereistä saataviin, koko väestöä koskeviin tietoihin sekä muiden tilastojen vastaaviin tietoihin. Vertailuja tehdään vuosittain ja niitä voi tiedustella Tilastokeskuksesta.

Tulonjakotilaston SVT-julkaisun mukainen laatuseloste on luettavissa osoitteessa http://tilastokeskus.fi/til/tjt/laa.html.

1.4 Tietojen vertailukelpoisuus

1.4.1 Aikaisemmat tulonjakotilastot

Tulokäsite

Tulonjakotilaston tulokäsitteisiin ei tehty vuonna 2009 muutoksia, joten tilaston tiedot ovat vertailukelpoisia vuoden 2008 tulonjakotilaston kanssa. Myös tässä julkaisussa esitettävissä aikasarjoissa ja tietokantataulukoissa on huomioitu tulonjakotilaston tulokäsitteissä aikaisemmin tapahtuneet muutokset, sillä julkaistut tiedot pohjautuvat tulonjakotilaston päivitettyihin aikasarja-aineistoihin. Tulonjakotilaston aikasarjan vertailukelpoisuus on vuosille 1993–2009 hyvä, vuodesta 1993 taaksepäin päätuloerien kohdalla kohtuullisen hyvä.

Tulotiedoissa on tapahtunut seuraavia muutoksia, jotka on otettava huomioon arvioitaessa tietojen vertailukelpoisuutta:

Asuntotulo. Vuonna 2006 tulonjakotilastossa uudistettiin asuntotulon laskentatapaa ottamalla huomioon toisaalta yhtenäiset käytännöt muiden Tilastokeskuksen tilastojen (erityisesti kulutustutkimus ja kansantalouden tilinpito) kanssa ja toisaalta EU:n tulo ja elinolotilastoa (EU-SILC) koskevan asetuksen vaatimukset. Merkittävimmät muutokset liittyvät otoskotitalouksille ositemenetelmällä laskettujen bruttovuokrien ositteiden tarkentumiseen ja omistusasuntojen poistojen käsittelyyn. Ositteissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukainen bruttovuokra-arvo on korvattu kunnittaisella ja suurimmissa kunnissa osa-alueittaisella tiedolla. Ositekohtaiset bruttovuokra-arvot perustuvat edelleen Tilastokeskuksen vuokratilaston vapaarahoitteisten asuntojen vanhojen ja uusien vuokrasuhteiden keskimääräisiin vuokriin, mutta havaintomääriltään pienten ositteiden vuokra-arvoja on korjattu vanhojen asunto-osakeyhtiömuotoisten asuntojen myyntihinnoilla. Asuntotulosta ei enää omakotiasujilla vähennetä poistoja. (Ks. Tulonjakotilasto, käsitteet ja määritelmät, asuntotulo eli laskennallinen nettovuokra). Uudistetulla menetelmällä laskettu asuntotulo on viety takautuvasti aikasarjatietoihin vuodesta 1993 lähtien, joten tulokäsitteet ovat tältä osin vertailukelpoisia kun tietolähteenä käytetään Tulonjakotilaston aikasarja-aineistoa.

Vuonna 2006 toteutetun asuntotulon laskentamenetelmän muutos tuottaa korkeampia tulotasoja ja muuttaa tulonsaajien järjestystä tulojakaumassa. Käytettävissä olevat tulot kasvoivat noin 500 euroa vuonna 2006. Tulonjakoindikaattoreiden taso ja tuloerojen muutos pysyivät lähes ennallaan, sillä esimerkiksi Gini-kertoimen tasossa muutos oli 0-0,1 prosenttiyksikköä. Uusi laskentamenetelmä lisäsi pienituloisten määrää ja osuutta, kun rajaksi määritellään 60 prosenttia ekvivalentista mediaanitulosta.

Tarkempia tietoja asuntotulon laskentamenetelmän muutoksesta ja sen vaikutuksista voi tiedustella tilaston yhteyshenkilöiltä osoitteessa http://tilastokeskus.fi/til/tjt/yht.html.

Kotitalouksien väliset tulonsiirrot. Kotitalouksien välisiin saatuihin tulonsiirtoihin ei vuoden 2006 tulonjakotilastosta lähtien ole laskettu enää kotitalouden saamia raha- tai muita lahjoja. Syynä on yhtenäisyys EU:n tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) tulokäsitteen kanssa. Uusi laskentatapa vähensi kotitalouksien keskimääräisiä käytettävissä olevia tuloja noin 150 euroa kotitaloutta kohti vuonna 2006.

Metsätalouden tulot. Vuonna 2006 siirryttiin metsätulojen verotuksessa kokonaan myyntituloihin pohjautuvaan verotukseen. Tämän vuoksi metsätulojen käsittely on muuttunut myös tulonjakotilastossa. Metsätalouden tulot perustuvat nyt kokonaan verotietoihin puunmyyntituloista eikä täydentäviä tietoja enää kysytä haastattelussa. Metsätalouden kustannukset arvioidaan prosenttiosuutena metsän myyntituloista, kun ne aiemmin laskettiin haastattelutietoihin perustuvalla regressiomallilla.

Yhtiöveron hyvitys. Tulonjakotilaston tulokäsitteiden vertailtavuutta vaikeuttaa myös vuoden 2005 osinkoverouudistus, jossa luovuttiin yhtiöveron hyvityksestä. Ennen verouudistusta yhtiöveron hyvitys luettiin tuloksi osinko-, tuotannontekijä- ja bruttotuloihin. Koska yhtiöveron hyvitys sisältyi myös maksettuihin tulonsiirtoihin, verouudistuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta käytettävissä olevan tulon vertailtavuuteen. Tulonjakotilaston aikasarjatiedostoihin verouudistuksesta johtuvat muutokset on korjattu vuosille 1993–2004.

Tulonjakotilaston tulokäsitteisiin tehtiin merkittäviä muutoksia vuoden 2000 tulonjakotilastossa. Tällöin tulonjakotilaston tulokäsitettä muutettiin vastaamaan paremmin kansainvälisiä suosituksia⁴. Näitä muutoksia on selitetty tarkemmin vuoden 2000 tulonjakotilaston paperijulkaisun menetelmäkuvauksessa.

Aiempina vuosina oleellisia vertailukelpoisuuteen vaikuttavia muutoksia on tehty tulonjakotilaston tulokäsitteisiin vuosina 1995 ja 1993. Yksityiskohtaisempia tietoja vuosien 1993 ja 1995 muutoksista on aiemmissa tulonjakotilaston julkaisuissa. Lisäksi vuoden 1996 tulonjakotilaston tiedot ovat teknisen virheen vuoksi virheellisiä. Vuosien 1997–2009 tulonjakotilastoissa esiintyvät vuotta 1996 koskevat tiedot ovat korjattuja.

Tämän julkaisun aikasarjatiedoissa tulokäsitettä on yhdenmukaistettu siten, että valtaosa tulokäsitteessä vuosina 1993, 1995, 2000, 2005 ja 2006 tapahtuneista muutoksista on kyetty ottamaan huomioon. Merkittävin vertailukelpoisuutta heikentävä tuloerä on laskennallinen asuntotulo. Asuntotulo on kuitenkin laskettu uudella menetelmällä vuosille 1993–2005.

Tulonjakotilaston tulokäsite poikkeaa kansainvälisistä suosituksista jonkin verran. Tärkein ero on realisoitujen hallussapitovoittojen käsittely. Tulonjakotilastossa veronalaiset luovutusvoitot ovat omaisuustuloa, kun suositusten mukaan niitä ei pitäisi sellaisenaan laskea mukaan käytettävissä olevaan tuloon.

Luokitukset ja menetelmät

Tulonjakotilastoissa on vuodesta 2002 lähtien käytetty suuralueluokitusta (NUTS 2), joka on 11.7.2003 voimaan tulleen suosituksen mukainen.

Vuoden 2002 tulonjakotilastosta lähtien on tilastossa ollut käytössä uudistetut kulutusyksiköt. Aiemmin käytetyn OECD-asteikon asemesta on tulonjakotilastossa otettu käyttöön ns. muunnettu OECD-asteikko. Muutoksella on merkittävä vaikutus erityisesti eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa. Tulonjakotilaston vuosijulkaisujen 2002–2009 liitetaulukoissa esitettäviä kulutusyksiköiden keskimäärätietoja ei siis voi verrata vuoden 2001 ja sitä vanhemmissa painetuissa vuosijulkaisuissa esiintyviin vastaaviin tietoihin.

Samalla tulonjakotilastossa on luovuttu kotitalouspainotuksista tulokymmenysten (desiiliryhmien) muodostamisessa. Julkaisussa käytetään vain yhtä tulokymmenysten muodostamistapaa, jossa perusjoukon henkilöt jaetaan kymmeneen yhtä suureen luokkaan (ns. henkilöpainotus). Aiemmin liitetaulukoissa käytettiin pääasiassa tulokymmenyksiä, joissa kotitaloudet jaettiin kymmeneen yhtä suureen luokkaan.

Tilastokeskuksessa on valmiudet muokata aikaisemmin julkaistuja tietoja nykyisen esittämistavan mukaisiksi ajassa taaksepäin aina vuoteen 1990. Niitä voi tarvittaessa tiedustella kohdassa Lisätietoja mainituilta yhteyshenkilöiltä.

Tulonjakotilaston luokitukset ovat luettavissa osoitteessa http://tilastokeskus.fi/til/tjt/luo.html.

1.4.2 Tulonjaon kokonaistilasto

Hallinnollisista rekistereistä koottu tulonjaon kokonaistilasto kuvaa rekisterikotitalouksien (asuntokuntien) vuosituloja ja niiden jakautumista erityisesti aluenäkökulmasta. Tilastoyksikkönä käytetty asuntokunta (ns. rekisterikotitalous) poikkeaa hieman tulonjakotilaston kotitalouskäsitteestä. Koska tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite perustuu vain rekisteritietoihin, se ei sisällä laskennallisia tuloeriä eikä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla (mm. asuntotulo, lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot). Tulonjaon kokonaistilaston käsitteet esimerkiksi tulojen osalta eivät täysin täytä kansainvälisiä suosituksia. Tilastojen tiedot saattavat erota myös otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

1.4.3 Kulutustutkimus

Tulonjakotilaston ja kulutustutkimuksen välillä ei ole merkittäviä käsitteellisiä eroja. Molemmat noudattavat kansainvälisten suositusten mukaista käytettävissä olevan tulon määrittelyä. Kulutustutkimuksen tulokäsite perustuu pääasiassa rekisteritietoihin eikä sisällä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkeimpiä tällaisia tuloeriä ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu).

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tilastojen tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

1.4.4 Veronalaiset tulot

Verotustietoihin perustuvasta veronalaiset tulot -tilastosta (vuoteen 2005 saakka tulo- ja varallisuustilasto) saadaan tiedot luonnollisten henkilöiden veronalaisista tuloista, vähennyksistä ja veroista. Sen kuvaama ilmiöalue on suppeampi kuin tulonjakotilaston. Veronalaiset tulot -tilastosta ei saada kotitalouskohtaisia tietoja, vaan tilastoyksikkö on tulonsaaja tai aviopari. Sen ulkopuolelle jää myös osa kotitalouksien saamista yrittäjä- ja omaisuustuloista (mm. lähdeveron alaiset korkotulot) sekä tulonsiirroista (mm. osa kansaneläkkeistä sekä tapaturmavahinkoturvaan perustuvista etuuksista, sotilasvammalakiin perustuvat eläkkeet, asumistuet, toimeentulotuki sekä lapsilisät).

1.4.5 Kansantalouden tilinpito

Tulonjakotilasto kuvaa kotitaloussektorin tuloja ja tulonsiirtoja ja on siten kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tulo- ja tulonkäyttötilin laajennus. Verrattaessa tulonjakotilaston koko maan tulosummia kansantalouden tilinpidon tulo- ja tulonkäyttötilin eriin on otettava huomioon erot sektorin rajaamisessa, eräissä määritelmissä ja tilastojen laatimismenetelmässä. Erojen johdosta kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston luvut esimerkiksi kotitalouksien käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksista saattavat erota tuntuvastikin toisistaan.

Tulonjakotilaston perusjoukon muodostavat yksityiset kotitaloudet. Kansantalouden tilinpidossa kotitaloussektoriin luetaan myös ns. laitostaloudet. Vuonna 2003 kansantalouden tilinpidon aikasarjoja tarkistettiin siten, että kotitaloussektoriin luetaan myös asunto-osakeyhtiöt siltä osin kuin kotitaloudet ovat asunto-osakkeiden omistajia (eli suurimmalta osin).

Tulonjakotilaston tiedot kerätään kotitalouskohtaisesti, kun taas kansantalouden tilinpidon tuloerät saadaan summatietoina eri lähteistä. Tulonjakotilaston summatiedot jäävät pienemmiksi mm. siksi, että kotitalouksille ei voida kohdistaa osaa kuolinpesien tuloista.

Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon välillä on mm. seuraavia käsitteellisiä eroja:

• Kansantalouden tilinpidon toimintaylijäämä ja sekatulo ovat laajempi käsite kuin yrittäjätulot. Tähän erään sisältyvät sekatulo vuokraustoiminnasta ja toimintaylijäämä asuntojen omistuksesta, kun taas tulonjakotilastossa vuokratulot ja laskennallinen nettovuokra omistusasunnoista luetaan omaisuustuloihin.
• Kansantalouden tilinpidossa tuloiksi luetaan myös omatoimisen rakentamisen arvo (sekatulossa), tulo omaan käyttöön tuotetuista tuotteista (sekatulossa) ja vakuutuksenottajien omaisuustulo eli laskennallinen tulo henki- ja eläkevakuutuksesta (omaisuustuloissa). Menoiksi luetaan kulutusluottojen korot (koroissa) ja maanvuokrat.
• Kansantalouden tilinpidossa omaisuustuloksi luetaan sijoitusrahastojen omaisuustulot (korot ja osingot) myös silloin kun tuloa ei ole jaettu omistajille voitto-osuutena vaan ne on sijoitettu edelleen omistajien lukuun.
• Realisoidut veronalaiset luovutusvoitot luetaan tulonjakotilastossa omaisuustuloksi. Työsuhdeoptioista saatu tulo luetaan palkkatuloksi. Sekä optioista että luovutusvoitoista maksetut verot sisältyvät maksettuihin tulonsiirtoihin. Kansantalouden tilinpidossa luovutusvoitot ja optiotulot eivät sisälly kotitalouksien tuloihin vaan ne tulkitaan hallussapitovoitoiksi. Niistä maksetut verot sen sijaan sisältyvät kotitaloussektorin maksamiin veroihin.
• Maksettuihin tulonsiirtoihin luetaan kansantalouden tilinpidossa myös tulonsiirrot voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, tulonsiirrot ulkomaille, vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut ja vapaaehtoiset maksut sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoille. Nämä erät eivät sisälly tulonjakotilastoon.
• Kansantalouden tilinpito ei sisällä kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja. Tulonjakotilastossa ovat mukana kotitalouksien väliset saadut tulonsiirrot ja maksetuista tulonsiirroista elatusmaksut ja toistuvaisavustukset.
• Maksetut tuloverot kirjataan kansantalouden tilinpidossa kassaperusteisina, mutta ajoituskorjattuina ja muut välittömät verot kassaperusteisina, kun tulonjakotilastossa verotiedot kirjataan maksuunpanoperusteisina. Veronpalautusten ja jälkikannon ajoittumisessa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa eroa kotitaloussektorin käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksessa kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston välillä.
• Metsänmyyntitulot ajoittuvat kansantalouden tilinpidossa hakkuuajan mukaan, kun taas tulonjakotilastossa maksun saantihetken perusteella.

Viitteet:

1) Tilastovuoden aineisto ja pitkittäisaineisto, joka sisältää tilastovuoden lisäksi kolme edeltävää vuotta tuotetaan Euroopan unionin tulo- ja elinolotilastoa (EU-SILC, Statistics on Income and Living Conditions) varten EU:n komission puitelakien (1177/2003; 1553/2005; 1791/2006) nojalla kaikissa 27 EU:n jäsenmaassa, Islannissa, Norjassa, Sveitsissä ja Turkissa.
2) Vuodesta 2003 lähtien ikäraja on ollut 16 vuotta aikaisemman 15 vuoden sijaan. Tähän päädyttiin sovitettaessa kansallisen tulonjakotilaston ja tuolloin uuden Euroopan unionin tulo- ja elinolotilaston (EU-SILC) toteuttamiskäytäntöjä.
3) Vuodesta 2003 lähtien ositteet on määritelty kohdehenkilön kotitalouden sosioekonomisen ryhmän ja tuloluokan mukaan, kun aiemmin luokittelu tehtiin kohdehenkilön mukaan. Ositeluokittelun muutoksen vaikutusta arvioitiin tilastollisilla testeillä, joilla kotitalouteen perustuvan luokittelun todettiin olevan estimoinnin kannalta tehokkaamman kuin henkilöön perustuvan.
4) Expert Group on Household Income Statistics, The Canberra Group: Final Report and Recommendations. Ottawa 2001.; otettu huomioon myös Resolution concerning household and income expenditure statistics. Guidelines adopted by 17th International Conference of Labour Statisticians. UN, ILO 2003.

---

Päivitetty 20.5.2011