Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2010 > Pienituloisuus > 2. Pienituloisuus henkilön iän mukaan

2. Pienituloisuus henkilön iän mukaan

Köyhyysriskiin vaikuttaa kotitalouden koostumus ja toiminta. Pienituloisuutta esiintyy erityisesti silloin, kun taloudessa on vähän tulonsaajia suhteessa elätettävien henkilöiden määrään (yksinhuoltajuus ja monilapsiset perheet), kun talous ei saa yhteiskulutuksesta tulevia hyötyjä (yksinasujat vs. pariskunnat) ja kun pääasiallinen toiminta on muuta kuin ansiotyötä (opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja muut ammatissa toimimattomat). Nämä tekijät ovat usein päällekkäisiä, ja heijastuvat muun muassa iän mukaisiin tarkasteluihin: esimerkiksi nuorten ja yli 75-vuotiaiden pienituloisuus on yleistä, sillä näissä ryhmissä olevat asuvat usein yksin ja ovat ansiotyön ulkopuolella. Lasten pienituloisuus on ollut viime vuodet samalla tasolla kuin muulla väestöllä. Lapsista korkein pienituloisuusaste on 0–6-vuotiailla.

Pienituloisuus on yleisintä kaikkein nuorimpien ja vanhimpien keskuudessa. Nuorten aikuisten eli 16–24-vuotiaan väestön ja toisaalta vanhimman ikäryhmän, 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusriskit ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä (kuvio 2.1). Myös alle 16-vuotiaiden kesken pienituloisuus on yleisempää kuin 25–74-vuotiaiden kesken. Seuraavassa kuvataan lähemmin alle 18-vuotiaiden lasten, 16–24-vuotiaiden nuorten ja 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuutta.

Kuvio 2.1 Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1990–2010. Prosenttia.

2.1 Lasten pienituloisuusaste oli 12,4 prosenttia vuonna 2010

Lapsiköyhyyteen eli alle 18-vuotiaiden henkilöiden pienituloisuusasteeseen alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun laman jälkeen, kun siihen asti vähäinen lasten pienituloisuus alkoi nousta nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa lasten pienituloisuusaste ylitti koko väestön pienituloisuusasteen. 2000-luvulla lasten ja koko väestön pienituloisuusasteet ovat seurailleet toisiaan. (Kuvio 2.2.)

Vuoden 2007 jälkeen lapsen asemassa olevien alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste on laskenut jokaisena vuonna ollen 12,4 prosenttia vuonna 2010. Ikäryhmittäin katsoen laskua on tapahtunut erityisesti alle kouluikäisten lasten keskuudessa, mutta pienituloisuusaste on kuitenkin edelleen korkein 0–6-vuotiaiden lasten keskuudessa. Köyhyysriski liittyy myös perhetyyppiin, sillä se on suurempi yksinhuoltajatalouksiin kuuluvilla lapsilla kuin kahden aikuisen talouteen kuuluvilla lapsilla (kuvio 2.3). Myös suurempi lapsiluku lisää lasten pienituloisuusriskiä (kuvio 2.4). Lasten pienituloisuutta kuvattaessa on kuitenkin hyvä tiedostaa elatustukitietojen keräämisessä tapahtunut muutos, jolla on pieniä vaikutuksia heidän sijoittumiseensa tulojakaumalla (ks. laatuselosteesta kohta Tulokäsite.)

Kuvio 2.2 Lasten pienituloisuusasteet iän mukaan vuosina 1990–2010. Prosenttia.

Kuvio 2.3 Lasten pienituloisuusasteet kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1990–2010. Prosenttia.

Kuvio 2.4 Lasten pienituloisuusasteet perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1990–2010. Prosenttia.

2.2 Nuorten pienituloisuusaste oli 25,6 prosenttia vuonna 2010

16–24-vuotiaiden nuorten pienituloisuusaste on ollut kaikkien ikäryhmien korkein jo lähes 20 vuotta (kuvio 2.1). Vuonna 2010 joka neljäs nuori kuului pienituloiseen talouteen. Nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koostumuksesta ja siitä, millaista toimintaa nuorella on. Nuorten pienituloisuuden suurin selitys löytyy opiskelijoiden määrästä: noin 40 prosenttia 16–24-vuotiaista nuorista on opiskelijoita, ja valtaosa pienituloisista nuorista on opiskelijoita. Vanhempiensa kanssa asuvat nuoret kokevat selvästi vähemmän pienituloisuutta (10,4 %) kuin itsenäisesti asuvat nuoret (44,3 %) (kuvio 2.5).

Kuvio 2.5 Itsenäisesti ja vanhempiensa kanssa asuvien nuorten pienituloisuusaste 1990–2010. Prosenttia.

Itsenäisesti asuvien nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koosta: yksinasuvat ja yksinhuoltajat ovat selvästi useammin pienituloisia kuin pariskuntina asuvat. Itsenäisesti asuvista nuorista puolet asuu puolison kanssa, kolmannes yksin ja hieman yli 10 prosenttia asuu taloudessa, jossa on puolison lisäksi lapsia. Itsenäisesti asuvista nuorista korkein pienituloisuusaste on työttömillä, joista 75 prosenttia oli vuonna 2010 pienituloisuusrajan alla. Myös itsenäisesti asuvien nuorten opiskelijoiden pienituloisuusaste on korkea, vajaat 60 prosenttia. Itsenäisesti asuvista työssäkäyvistä nuorista joka viides oli pienituloisuusrajan alapuolella.

2.3 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste oli 19,5 prosenttia vuonna 2010

75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut voimakkaasti tarkastelujaksolla. Vuoden 1995 jälkeen ryhmään on tullut vuosittain keskimäärin 9 000 henkilöä lisää. 75 vuotta täyttäneitä kotitalousväestöön kuuluvia henkilöitä oli 417 000 vuonna 2010. Heistä 19,5 prosenttia eli 81 000 henkilöä oli pienituloisia. (Kuvio 2.6.)

Kuvio 2.6 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden ja pienituloisten määrä vuosina 1990–2010.

Yksinasuminen lisää köyhyysriskiä myös ikääntyvillä: 75 vuotta täyttäneistä yksinasuvista 33 prosenttia oli vuonna 2010 pienituloisuusrajan alla. Kaksinasuvien ikääntyvien pienituloisuus alittaa väestön yleisen pienituloisuusasteen: 75 vuotta täyttäneillä puolison kanssa asuvilla pienituloisuusaste oli 6,2 prosenttia vuonna 2010. Hieman yli puolet 75-vuotiaista asuu yhden hengen talouksissa. Reilu kolmannes 75 vuotta täyttäneistä asuu kahden hengen talouksissa. Loput vajaat 10 prosenttia asuu muissa talouksissa, esimerkiksi aikuisten lasten ja muiden sukulaisten kanssa. Yksinasuvien ja pariskuntien pienituloisuusasteet ovat muuttuneet samansuuntaisesti, mutta yksin asuvien pienituloisuuden nousu 1990-luvun lopulla oli jyrkempi ja muutaman edellisvuoden lasku loivempi kuin kaksinasuvilla. (Kuvio 2.7.)

Kuvio 2.7 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1990–2010. Prosenttia.

Kaksi kolmesta 75 vuotta täyttäneestä on naisia ja kolmannes miehiä. Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten (kuvio 2.8). Jyrkimmät erot sukupuolten välillä olivat vuonna 1990, jonka jälkeen ne kaventuivat. 2000-luvun puolella naisten ja miesten ero on leventynyt. Ikääntyvien miesten pienituloisuusaste oli 9,5 prosenttia ja naisten 25,2 prosenttia vuonna 2010. Yksinasuvien naisten ja miesten välinen ero on myös selvä: yksinasuvien ikääntyneiden naisten pienituloisuusaste oli 36,2 prosenttia ja miesten 19,4 prosenttia.

Kuvio 2.8 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusasteet sukupuolen mukaan, yksinasuvat erikseen vuosina 1990–2010. Prosenttia.

Lähde: Tulonjakotilasto 2010, ennakkotiedot, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli (09) 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen (09) 1734 3408, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 25.1.2012