Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2010 > 3 Kotitalouksien tulokehitys väestöryhmittäin

3 Kotitalouksien tulokehitys väestöryhmittäin

Suomalaisten kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut mediaanitulot ovat kasvaneet reaalisesti noin 50 prosenttia vuodesta 1987 vuoteen 2010. Suhteellisesti eniten tulot ovat kasvaneet yrittäjillä, 55–74-vuotiailla sekä lapsettomilla pareilla. Samaan aikaan kotitalouksien määrä on kasvanut noin puolella miljoonalla. Kotitalouksien rakenne on kuitenkin muuttunut samalla merkittävästi: Yli 55-vuotiaiden kotitalouksien lukumäärä on lähes kaksinkertaistunut, ja samalla niiden osuus kaikista kotitalouksista on kasvanut yli 40 prosenttiin. Yhden hengen talouksien ja lapsettomien pariskuntien osuus on kasvanut ja lapsiperheiden vähentynyt. Maatalousyrittäjien kotitalouksia on selvästi vähemmän kuin vuonna 1987 kun taas toimihenkilöiden, eläkeläisten ja työttömien talouksia on selvästi enemmän.

3.1 Kotitalouksien tulokehitys sosioekonomisen aseman mukaan

Kotitalouksien tulotaso on korkein ylempien toimihenkilöiden ja yrittäjien kotitalouksissa (kuvio 12). Ylempien toimihenkilötalouksien kulutusyksikkökohtaiset käytettävissä olevat tulot olivat noin 35 000 euroa ja yrittäjätalouksien (pl. maatalousyrittäjät) noin 30 000 vuonna 2010. Suhteellisesti paras tulokehitys pitkällä aikavälillä on maatalousyrittäjillä, joiden tulot ovat kaksinkertaistuneet noin 28 000 euroon vuodesta 1987 (taulukko 4). Samaan aikaan maatalousyrittäjätalouksien lukumäärä on kuitenkin laskenut kolmasosaan 1980-luvun lopun määrästä (taulukko 5). Maatalousyrittäjien tulojen kasvusta suurin osa tulee yrittäjätulon kasvusta, muilla yrittäjillä kasvusta valtaosa on omaisuustulojen kasvua ja ylemmillä toimihenkilöillä ennen kaikkea palkkatulojen kasvua.

Tulotaso on matalin työelämän ulkopuolella olevilla talouksilla eli työttömien ja opiskelijoiden talouksilla sekä muilla talouksilla, joiden tulokehitys on ollut pitkällä aikavälillä kaikkein heikointa (kuvio 12). Kuten maatalousyrittäjillä, myös eläkeläistalouksilla tulokehitystä selittää pitkällä aikavälillä rakennemuutos, jonka myötä kansaneläkeläisten tilalle on tullut suurempaa ansioeläkettä saavia talouksia. Opiskelijatalouksien ja työttömien talouksien tulojen kasvu tulee suurimmaksi osaksi tulonsiirroista.

Kuvio 12. Kotitalouksien tulojen kehitys sosioekonomisen aseman mukaan 1987–2010. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani. Vuoden 2010 rahassa.

Korjattu 29.5.2012. Lisätty työttömientaloudet ja opiskelijataloudet käyrien otsikot.

Taulukko 4. Kotitalouksien tulotaso ja tulojen muutos sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1987, 2000 ja 2010. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani. Vuoden 2010 rahassa.

	Tulotaso, €			Tulojen muutos, %
	1987	2000	2010	1987–2000	2000–2010	1987–-2010
Maatalousyrittäjätaloudet	14 000	20 300	28 000	45	38	100
Muut yrittäjätaloudet	16 300	23 000	30 500	41	33	87
Ylempien toimihenkilöiden taloudet	22 000	27 100	34 600	23	27	57
Alempien toimihenkilöiden taloudet	17 300	20 300	25 300	17	25	46
Työntekijätaloudet	16 100	19 500	24 500	21	26	52
Opiskelijataloudet	6 300	9 500	11 200	50	18	77
Eläkeläistaloudet	12 000	15 300	19 500	27	28	62
Työttömien taloudet	9 600	10 600	12 400	10	17	28
Muut taloudet	11 100	10 800	12 700	-3	18	14
Kaikki kotitaloudet yhteensä	15 400	18 300	23 500	19	28	53

Kotitalouden sosioekonomisen aseman määrittää talouden viitehenkilön eli yleensä suurituloisimman henkilön asema. Jos kotitalouden suurituloisin henkilö on ylempi toimihenkilö, koko kotitalous luetaan ylempiin toimihenkilötalouksiin. Tästä syystä esimerkiksi opiskelijataloudet tai työttömien taloudet eivät kata kaikkia opiskelijoita ja työttömiä, vaan osa opiskelijoista ja työttömistä on talouksissa, joihin kuuluu häntä suurempituloinen henkilö. Vuonna 2010 joka neljäs opiskelija kuului opiskelijatalouteen ja hieman yli puolet työttömistä kuului työttömien talouksiin.

Sosioekonomisen aseman tarkastelussa on hyvä muistaa, että samat taloudet voivat peräkkäisinä vuosina kuulua eri sosioekonomisiin ryhmiin. Esimerkiksi työttömyyden sattuessa suurituloisimman jäsenen kohdalle kotitalouden viitehenkilö saattaa vaihtua niin, että talouden sosioekonominen asema muuttuu. Tulojen muutokset voivat kertoa lyhyellä aikavälillä enemmän sosioekonomisen ryhmän rakenteen muutoksesta kuin tiettyjen kotitalouksien tulojen tosiasiallisesta muutoksesta, sillä esimerkiksi työttömien talouksien keskitulot voivat kasvaa työttömyyden myötä kun joukkoon tulee ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavia talouksia. Tästä syystä on tärkeää kiinnittää huomiota pitkän aikavälin muutoksiin ennemmin kuin yksittäisiin vuosimuutoksiin.

Taulukko 5. Kotitalouksien lukumäärä ja osuus kaikista kotitalouksista sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1987, 2000 ja 2010.

	Kotitalouksien lukumäärä			Osuus kaikista kotitalouksista
	1987	2000	2010	1987	2000	2010
Maatalousyrittäjätaloudet	119 000	51 000	38 000	5,7	2,1	1,5
Yrittäjätaloudet (pl. maatal.yrit.)	111 000	126 000	149 000	5,3	5,3	5,8
Ylempien toimihenkilöiden taloudet	261 000	336 000	449 000	12,6	14,2	17,6
Alempien toimihenkilöiden taloudet	395 000	410 000	413 000	19,0	17,3	16,2
Työntekijätaloudet	554 000	501 000	429 000	26,6	21,1	16,8
Opiskelijataloudet	56 000	78 000	86 000	2,7	3,3	3,4
Eläkeläistaloudet	524 000	701 000	816 000	25,1	29,5	32,0
Työttömien taloudet	24 000	143 000	136 000	1,2	6,0	5,3
Muut taloudet	38 000	27 000	34 000	1,8	1,1	1,3
Yhteensä	2 082 000	2 373 000	2 551 000	100,0	100,0	100,0

Kotitalouksien tulolähteistä tärkein on palkkatulo, joka tuotti keskimäärin 56 prosenttia kotitalouksien bruttotuloista vuonna 2010. Osuus on samalla tasolla kuin vuonna 1993, jolloin se oli 54 prosenttia. Omaisuustulojen osuus bruttotuloista on tässä ajassa noussut keskimäärin 9 prosentista 15 prosenttiin. Omaisuustulon lähteistä keskeisin on ollut ja on edelleen omistusasumisen perusteella saatu laskennallinen asuntotulo, joka on noin puolet kotitalouksien saamasta omaisuustulosta. Muista omaisuustuloista osingot ja myytivoitot ovat kasvattaneet merkitystään omaisuustulon lähteinä: ne muodostavat kolmanneksen kotitalouksien keskimääräisestä omaisuustulosta. (Kuvio 13.)

Kuvio 13. Kotitalouksien bruttotulojen rakenne sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2010.

Omaisuustulon merkitys vaihtelee eri väestöryhmissä. Erityisen merkittävä tulonlähde se on yrittäjätalouksille (pl. maatalousyrittäjät), joille se on suurin tulonlähde tuottaen keskimäärin hieman yli kolmasosan yrittäjätalouksien bruttotulosta. Yrittäjien tulojen rakenteessa on tapahtunut muutosta vuoteen 1993 verrattuna, jolloin bruttotuloista noin kolmannes oli palkkatuloja, hieman yli kolmannes yrittäjätuloja ja omaisuustulon osuus oli 17 prosenttia.

Palkansaajaryhmillä palkkatulot ovat luontaisesti suurin tulonlähde (noin 80 prosenttia keskituloista), mutta heilläkin omaisuustulojen osuus on hieman suurempi kuin 1990-luvun alussa. Opiskelijatalouksien tärkein tulomuoto ovat tulonsiirrot, jotka ovat noin 60 prosenttia heidän bruttotuloistaan. Myös eläkeläisten bruttotulot koostuvat suureksi osaksi tulonsiirroista, mutta heilläkin omistusasumisesta saatava laskennallinen asuntotulo on hieman nostanut omaisuustulojen osuutta verrattuna vuoteen 1993.

3.2 Kotitalouksien tulokehitys viitehenkilön iän mukaan

Kotitalouden viitehenkilön eli suurituloisimman henkilön iän mukaan tarkasteltuna tulotaso on paras yli 34-vuotiailla ja alle 65-vuotiailla talouksilla, noin 27 000 euroa vuonna 2010. Heikoin tulotaso on alle 25-vuotiaiden talouksilla, vajaat 14 000 euroa vuonna 2010 (kuvio 14). Myös tulojen suhteellinen kehitys on ollut pitkällä aikavälillä heikointa tässä ryhmästä.

Lukuun ottamatta aivan vanhinta 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmää tulojen suhteellinen kehitys on ollut sitä parempaa mitä vanhemmasta taloudesta on kyse. Paras tulokehitys vuosina 1987–2010 on ollut 65–74-vuotiailla, joiden tulot ovat kasvaneet 77 prosenttia verrattuna vuoteen 1987. (Taulukko 6.) Kotitalouksien ikärakenne on muuttunut samanaikaisesti niin, että kun vuonna 1987 alle 45-vuotiaiden kotitalouksia ja 45 vuotta täyttäneiden kotitalouksia oli yhtä paljon, vuonna 2010 alle 45-vuotiaiden talouksia oli hieman yli kolmannes ja 45 täyttäneiden talouksia kaksi kolmesta kotitaloudesta (taulukko 7).

Kuvio 14. Kotitalouksien tulojen kehitys viitehenkilön iän mukaan 1987–2010. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani. Vuoden 2010 rahassa.

Taulukko 6. Kotitalouksien tulotaso ja tulojen muutos viitehenkilön iän mukaan vuosina 1987, 2000 ja 2010. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani. Vuoden 2010 rahassa.

	Tulotaso, €			Tulojen muutos, %
	1987	2000	2010	1987–2000	2000–2010	1987–2010
Alle 25 v.	11 700	12 100	13 700	3	13	17
25–34 v.	16 300	18 600	23 500	14	26	44
35–44 v.	17 000	19 700	26 500	16	35	56
45–54 v.	18 000	21 500	27 500	19	28	53
55–64 v.	15 600	20 700	26 800	33	29	72
65–74 v.	12 400	16 600	21 900	34	32	77
Yli 74 v.	11 100	14 200	18 000	28	27	62
Yhteensä	15 400	18 300	23 500	19	28	53

Taulukko 7. Kotitalouksien lukumäärä ja osuus kaikista kotitalouksista viitehenkilön iän mukaan vuosina 1987, 2000 ja 2010.

	Kotitalouksien lukumäärä			Osuus kaikista kotitalouksista
	1987	2000	2010	1987	2000	2010
Alle 25 v.	165 000	172 000	158 000	7,9	7,2	6,2
25–34 v.	440 000	383 000	403 000	21,1	16,1	15,8
35–44 v.	461 000	451 000	396 000	22,1	19,0	15,5
45–54 v.	333 000	510 000	474 000	16,0	21,5	18,6
55–64 v.	292 000	348 000	492 000	14,0	14,7	19,3
65–74 v.	225 000	272 000	317 000	10,8	11,5	12,4
Yli 74 v.	166 000	237 000	311 000	8,0	10,0	12,2
Yhteensä	2 082 000	2 373 000	2 551 000	100,0	100,0	100,0

Lyhyen aikavälin vuosimuutoksiin tulee otospohjaisessa tilastossa suhtautua varauksella, mutta parin viime vuoden aikana tulojen kehitys näyttää olleen suotuisinta 35–44-vuotiaiden talouksilla, jotka ovat kuroneet kiinni eroa iäkkäämpiin työikäisiin kotitalouksiin. Tämän ikäryhmän tuloja on vuoteen 2008 verrattuna nostaneet erityisesti kasvaneet palkkatulot. Muilla ikäryhmillä palkkatulot ovat laskeneet samassa ajassa. Muilla ikäryhmillä tulojen kasvu on tullut asuntotulosta, jota on viime vuosina nostanut erityisesti edullinen korkotaso, sekä saatujen tulonsiirtojen kasvamisesta ja maksettujen tulonsiirtojen pienenemisestä (asuntotulon laskennasta ks. käsitteet ja määritelmät ).

Asuntotulon osuus bruttotuloista on sitä suurempi, mitä iäkkäämmästä taloudesta on kyse: iäkkäät asuvat yleisemmin velattomissa omistusasunnoissa, kun taas nuorempien asunnot ovat velkaisia tai vuokrattuja (ks. luku 4.1). Tulonsiirtojen osuus bruttotuloista on suurin ikäjakauman ääripäissä. Palkkatulot puolestaan muodostavat sitä suuremman osan bruttotuloista, mitä nuorempi talous on, lukuunottamatta aivan nuorinta alle 25-vuotiaiden ikäryhmää. Tästä ryhmästä noin kolmannes on opiskelijatalouksia. (Kuvio 15.)

Kuvio 15. Kotitalouksien bruttotulojen rakenne viitehenkilön iän mukaan vuonna 2010.

3.3 Kotitalouksien tulokehitys elinvaiheen mukaan

Kotitalouden elinvaiheen mukaan tarkasteltuna tulotaso on ollut vuodesta 1987 paras lapsettomilla pariskunnilla, joilla on kahden henkilön tulot, mutta ei lainkaan elätettäviä lapsia. Heillä tulot ovat myös kehittyneet suhteellisesti parhaiten. Parhaiten toimeen tulevat 35–64-vuotiaat pariskunnat. Tulot ovat kehittyneet heikoiten nuorilla yksinasujilla ja yksinhuoltajilla, joiden tulotaso on myös heikoin. (Kuvio 16, taulukko 8.) Toisin kuin pariskunnat, yksinasuvat eivät saa niin sanottuja yhteiskulutushyötyjä, joita syntyy siitä, että asumis- ja muut kustannukset jaetaan useamman jäsenen kesken. Yksinhuoltajien tulotasoon vaikuttaa se, että taloudessa on vain yksi tulonsaaja, mutta useita tulonjakajia. Lasten lukumäärä yksinhuoltajatalouksissa on pysynyt koko tarkastelujaksolla samalla tasolla, noin 1,5 lapsessa yksinhuoltajataloutta koti.

Kotitalouksien rakenne on muuttunut vuodesta 1987 siten, että yhden ja kahden hengen kotitaloudet ovat yleistyneet ja lapsiperheiden osuus kaikista talouksista on pienentynyt. Yleisin kotitaloustyyppi on yhden hengen talous, joita on 40 prosenttia kaikista kotitalouksista. Lapsettomia pareja taas on 30 prosenttia kotitalouksista. Yhden ja kahden huoltajan lapsitalouksien yhteenlaskettu osuus oli 31 prosenttia vuonna 1987 ja 23 prosenttia vuonna 2010. Myös ”muiden talouksien” ryhmä on käynyt pienemmäksi: tähän ryhmään kuuluvat muun muassa usean sukupolven taloudet ja taloudet, joissa on vanhempien lisäksi täysi-ikäisiä lapsia. (Taulukko 9.)

Kuvio 16. Kotitalouksien tulojen kehitys elinvaiheen mukaan 1987–2010. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani. Vuoden 2010 rahassa.

Taulukko 8. Kotitalouksien tulotaso ja tulojen muutos elinvaiheen mukaan vuosina 1987, 2000 ja 2010. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot/kulutusyksikkö, mediaani. Vuoden 2010 rahassa.

	Tulotaso, €			Tulojen muutos, %
	1987	2000	2010	1987–2000	2000–2010	1987–2010
Yhden hengen taloudet yhteensä	12 500	15 100	18 800	21	25	50
Yhden hengen talous, ikä alle 35 v.	12 700	14 500	16 700	14	15	31
Yhden hengen talous, ikä 35–64 v.	14 800	17 500	22 700	18	30	53
Yhden hengen talous, ikä yli 64 v.	11 100	13 900	17 100	25	23	54
Yksinhuoltajataloudet	14 600	14 900	17 900	2	20	23
Lapsettomat parit yhteensä	17 500	22 000	28 200	26	28	61
Lapsettomat parit, ikä alle 35 v.	18 100	19 800	25 500	9	29	41
Lapsettomat parit, ikä 35–64 v.	19 700	25 800	33 700	31	31	71
Lapsettomat parit, ikä yli 64 v.	13 500	17 800	24 000	32	35	78
Parit joilla lapsia yhteensä	16 600	19 900	25 400	20	28	53
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7 v.	16 700	19 200	24 200	15	26	45
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7 v.	15 600	18 700	24 600	20	32	58
Parit, joilla lapsia, nuorin 7–12 v.	17 000	21 300	27 600	25	30	62
Parit, joilla lapsia, nuorin 13–17 v.	17 500	22 200	28 100	27	27	61
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v lapsia	16 300	19 500	24 600	20	26	51
Muut taloudet	17 200	20 200	26 100	17	29	52
Kaikki kotitaloudet	15 400	18 300	23 500	19	28	53

Taulukko 9. Kotitalouksien lukumäärä ja osuus kaikista kotitalouksista elinvaiheen mukaan vuosina 1987, 2000 ja 2010.

	Kotitalouksien lukumäärä			Osuus kaikista kotitalouksista
	1987	2000	2010	1987	2000	2010
Yhden hengen taloudet yhteensä	715 000	899 000	1 023 000	34,3	37,9	40,1
Yhden hengen talous, ikä alle 35 v.	211 000	223 000	220 000	10,1	9,4	8,6
Yhden hengen talous, ikä 35–64 v.	260 000	376 000	443 000	12,5	15,8	17,4
Yhden hengen talous, ikä yli 64 v.	244 000	301 000	360 000	11,7	12,7	14,1
Yksinhuoltajataloudet	110 000	104 000	87 000	5,3	4,4	3,4
Lapsettomat parit yhteensä	445 000	653 000	781 000	21,4	27,5	30,6
Lapsettomat parit, ikä alle 35 v.	118 000	149 000	180 000	5,7	6,3	7,0
Lapsettomat parit, ikä 35–64 v.	210 000	330 000	362 000	10,1	13,9	14,2
Lapsettomat parit, ikä yli 64 v.	117 000	174 000	239 000	5,6	7,3	9,4
Parit joilla lapsia yhteensä	535 000	501 000	499 000	25,7	21,1	19,6
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7 v.	171 000	153 000	163 000	8,2	6,5	6,4
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7 v.	125 000	97 000	87 000	6,0	4,1	3,4
Parit, joilla lapsia, nuorin 7–12 v.	130 000	123 000	109 000	6,3	5,2	4,3
Parit, joilla lapsia, nuorin 13–17 v.	70 000	68 000	74 000	3,4	2,9	2,9
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v lapsia	39 000	60 000	66 000	1,9	2,5	2,6
Muut taloudet	278 000	216 000	161 000	13,3	9,1	6,3
Kaikki kotitaloudet	2 082 000	2 373 000	2 551 000	100,0	100,0	100,0

Palkkatulot muodostavat suurimman osan bruttotuloista lähes kaikissa elinvaiheissa, ja vain yksinasuvilla palkkatulot jäävät alle puoleen bruttotuloista. Tulonsiirrot tuottavat yksinasuvien tuloista suuremman osan kuin muissa ryhmissä. Palkkatulojen osuus bruttotuloista on suurimmillaan nuoremmissa talouksissa, ja iän myötä omaisuustulot kasvattavat painoaan. Tulonsiirtojen osuus on suurimmillaan yli 64-vuotiailla, joilla tärkein tulonlähde ovat eläkkeet. (Kuviot 17 ja 18.)

Kuvio 17. Kotitalouksien bruttotulojen rakenne elinvaiheen mukaan vuonna 2010.

Kuvio 18. Kotitalouksien bruttotulojen rakenne tarkemman elinvaiheluokituksen mukaan vuonna 2010.

Lähde: Tulonjakotilasto 2010, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli 09 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen 09 1734 3408, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 23.5.2012