Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2011 > Pienituloisuus > 4 Pienituloisuus ikäryhmittäin

4 Pienituloisuus ikäryhmittäin

Pienituloisuus on yleisintä nuorten aikuisten ja vanhimpien keskuudessa. Nuorten aikuisten eli 18–24-vuotiaan väestön ja toisaalta vanhimman ikäryhmän, 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusriskit ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä (taulukko 4.1). Myös alle 18-vuotiaat kuuluvat pienituloisiin kotitalouksiin yleisemmin kuin 25–74-vuotiaat. Seuraavassa kuvataan lähemmin alle 18-vuotiaiden lasten, 18–24-vuotiaiden nuorten ja 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuutta.

Taulukko 4.1 Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1995–2011, %

	1995	2000	2005	2007	2008	2009	2010	2011
Alle 18 v.	4,3	8,8	9,7	12,1	12,1	11,5	11,8	11,1
18–24 v.	21,0	20,1	24,2	26,4	26,3	26,7	26,5	24,8
25–44 v.	5,2	7,7	8,8	9,4	10,0	10,5	10,3	10,3
45–64 v.	6,7	8,3	9,6	10,0	10,2	9,8	11,2	10,7
65–74 v.	9,8	11,4	16,5	16,6	14,5	13,5	12,9	11,2
Yli 74 v.	15,6	23,0	29,0	30,8	31,3	24,7	26,9	27,6
Koko väestö	7,6	10,5	12,7	13,8	13,9	13,2	13,7	13,2

4.1 Lasten pienituloisuusaste oli 11,1 prosenttia vuonna 2011

Lapsiköyhyyteen eli pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaiden henkilöiden osuuteen väestöstä alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun laman jälkeen, kun siihen asti vähäinen lapsiköyhyys nousi nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa rahatulojen perusteella laskettu lapsiköyhyys lähestyi koko väestön pienituloisuusastetta. 2000-luvulla lasten ja koko väestön pienituloisuusasteet ovat seurailleet toisiaan. Vuoden 2008 jälkeen lapsen asemassa olevien alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste on laskenut prosenttiyksikön verran ollen 11,1 prosenttia vuonna 2011 (taulukko 4.1).

Ikäryhmittäin katsoen erityisesti alle kouluikäisten lasten pienituloisuus väheni, mutta 0–2-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste on kuitenkin edelleen korkein ja 3–6-vuotiaiden toiseksi korkein. (Kuvio 4.1.) Teini-ikäisten köyhyysriski nousi myös 1990-luvun puoliväliin verrattuna – lapsen täytettyä 14 vuotta kulutusyksikköpaino nousee aikuisen tasolle, mikä pienentää selvästi kotitalouden ekvivalenttituloja.

Kuvio 4.1 Lasten pienituloisuusasteet iän mukaan vuosina 1995–2011, %

Köyhyysriski liittyy myös perhetyyppiin, sillä se on suurempi yhden huoltajan talouksiin kuuluvilla lapsilla kuin kahden (tai useamman) aikuisen talouteen kuuluvilla lapsilla (kuvio 4.2). Yhden huoltajan talouksia koskevia havaintoja on tulonjakotilaston aineistossa melko vähän, joten suuret vuosivaihtelut voivat jossain määrin johtua satunnaisvaihtelusta. Trendi näyttää kuitenkin olleen vuoden 2007 jälkeen aleneva.

Vuodesta 2010 alkaen elatustuet – yksinhuoltajille merkittävä tuloerä – on poimittu rekistereistä, kun aiemmin elatustukea koskevat tiedot kerättiin haastattelemalla. Verrattaessa haastattelulla ja rekisteristä saatuja tietoja on havaittu, että elatustukitietojen tarkentuminen muuttaa jonkin verran väestön keskinäistä järjestystä erityisesti köyhyysrajan tuntumassa. Rekisteriperustainen elatustukitieto nostaa köyhyysrajaa aavistuksen ja samalla yksinhuoltajia tulojakaumalla ylöspäin. (Menetelmämuutoksesta ks. laatuseloste.)

Kuvio 4.2 Lasten pienituloisuusasteet kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1995–2011, %

Myös suurempi lapsiluku lisää lasten pienituloisuusriskiä (kuvio 4.3). Lapset, joilla on kaksi tai useampia sisaruksia, kuuluivat kaksi kertaa todennäköisemmin pienituloiseen talouteen kuin yksi- tai kaksilapsisten perheiden lapset (16,9 % vs. 7,8 %) vuonna 2011.

Kuvio 4.3 Lasten pienituloisuusasteet perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1995–2011, %

4.2 Nuorten pienituloisuusaste oli 24,8 prosenttia vuonna 2011

18–24-vuotiaiden nuorten pienituloisuusaste on korkea (taulukko 4.1) muihin ikäryhmiin verrattuna. Vuonna 2011 joka neljäs nuori kuului pienituloiseen talouteen. Nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koostumuksesta ja siitä, millaista toimintaa nuorella on. Nuorten pienituloisuuden suurin selitys löytyy opiskelijoiden määrästä: yli 40 prosenttia 18–24-vuotiaista nuorista on opiskelijoita, ja valtaosa pienituloisista nuorista on opiskelijoita.

Yli puolet (58 %) 18–24-vuotiaista on jo muodostanut oman kotitalouden, ja heistä joka kolmas (90 000 henkilöä) asuu yksin. Itsenäisesti asuvien nuorten todennäköisyys olla pienituloinen oli vuonna 2011 nelinkertainen (35,8 %) verrattuna vanhempiensa kanssa asuvien nuorten vastaavaan todennäköisyyteen (9,4 %) (kuvio 4.4). Vanhempiensa kanssa asui 185 000 nuorta, 42 prosenttia kaikista 18–24-vuotiaista.

Kuvio 4.4 Itsenäisesti ja vanhempiensa kanssa asuvien nuorten pienituloisuusaste 1995–2011, %

Itsenäisesti asuvien nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koosta: yksinasuvat ja yksinhuoltajat ovat selvästi useammin pienituloisia kuin pariskuntina asuvat. Itsenäisesti asuvista nuorista puolet asuu puolison kanssa, kolmannes yksin ja hieman yli 10 prosenttia asuu taloudessa, jossa on puolison lisäksi lapsia. Itsenäisesti asuvista nuorista korkein pienituloisuusaste on työttömillä, joista yli 70 prosenttia on ollut viime vuosina pienituloisuusrajan alla. Myös itsenäisesti asuvien nuorten opiskelijoiden pienituloisuusaste on korkea. Itsenäisesti asuvat työssäkäyvät nuoret ovat harvemmin pienituloisuusrajan alapuolella.

Nuorilla voi olla merkittäviä tulolajeja, jotka eivät kuvaudu tilastossa täysimääräisesti. Kotitalouksien väliset tulonsiirrot – rahan antaminen toiselle kotitaloudelle elämiseen tai opiskeluun ja laskujen maksaminen toisen kotitalouden puolesta – kerätään tulonjakotilastossa haastattelemalla, mutta niiden ilmoittamisessa haastattelutilanteessa voi olla alipeittoa. Tulokäsitteestä myös puuttuvat opintolainat, mutta opintoraha ja opiskelijan asumistuki huomioidaan tulona.

4.3 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste oli 27,6 prosenttia vuonna 2011

75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut voimakkaasti tarkastelujaksolla. Vuoden 1995 jälkeen ryhmään on tullut keskimäärin 9  000 henkilöä lisää vuosittain. Kotitalousväestöön kuului 425 000 75 vuotta täyttänyttä henkilöä vuonna 2011. Heistä 27,6 prosenttia eli 118 000 henkilöä oli pienituloisia. (Taulukko 4.1 ja kuvio 4.5)

Kuvio 4.5 75 vuotta täyttäneiden pienituloisten ja muiden 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä vuosina 1995–2011

Yksin asuminen lisää köyhyysriskiä myös ikääntyvillä: ikääntyneistä yksin asuvista 45 prosenttia oli vuonna 2011 rahatuloon perustuvan pienituloisuusrajan alla. Hieman yli puolet 75-vuotiaista asuu yhden hengen talouksissa. Puolisonsa kanssa asuvien ikääntyvien pienituloisuus alittaa väestön yleisen pienituloisuusasteen: 75 vuotta täyttäneillä puolison kanssa asuvilla pienituloisuusaste oli 8,6 prosenttia vuonna 2011. Noin 40 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu kahden hengen talouksissa. Loput vajaat 10 prosenttia asuu muissa talouksissa, esimerkiksi aikuisten lasten ja muiden sukulaisten kanssa. Yksin asuvien pienituloisuus on kaksin asuviin verrattuna suurempi ja ero on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana jatkuvasti kasvanut. (Kuvio 4.6.)

Kuvio 4.6 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1995–2011, %

Kaksi kolmesta 75 vuotta täyttäneesta on naisia ja kolmannes miehiä. 75 vuotta täyttäneiden miesten pienituloisuusaste oli 17,4 prosenttia ja naisten 33,6 prosenttia vuonna 2011. Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten (kuvio 4.7). 1990-luvulla pienituloisuuden sukupuolierot kaventuivat, mutta 2000-luvun puolella naisten ja miesten pienituloisuusasteiden ero taas kasvoi. Yksin asuvien naisten ja miesten välinen ero on myös suuri: naisten pienituloisuusaste oli 46,5 prosenttia ja miesten 36,9 prosenttia.

Kuvio 4.7 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusasteet sukupuolen mukaan, yksin asuvat erikseen vuosina 1995–2011, %

Lähde: Tulonjakotilasto 2011, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannele Sauli 09 1734 3497, Kaisa-Mari Okkonen 09 1734 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 20.3.2013