Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

5 Pienituloisuus kotitalouden elinvaiheen mukaan

Elinvaiheella luokitellaan kotitalouksia ryhmiin kotitalouden koon, viitehenkilön iän ja kotitalouteen kuuluvien lasten iän perusteella. Yksin asuvat erotellaan monijäsenisistä kotitalouksista ja kahden huoltajan lapsiperheet nuorimman lapsen iän mukaan. Yhden huoltajan perheiden luokitteluun lasten iän perusteella ei ole tulonjakotilastossa tarpeeksi havaintoja. Vuonna 2012 pienituloisuus väheni lähes kaikissa elinvaiheen mukaisissa kotitaloustyypeissä, suhteellisesti eniten kuitenkin lapsiperheissä, varsinkin alle kouluikäisten lasten perheissä.

Taulukko 2. Henkilöiden pienituloisuusaste kotitalouden elinvaiheen mukaan 1995–2012

  1995 2000 2005 2008 2009 2010 2011 2012 Pienituloisia
henkilöitä
vuonna 2012
Kaikki kotitaloudet 7,6 10,5 12,7 13,9 13,2 13,7 13,2 11,9 635 000
Yhden hengen taloudet 23,0 27,4 33,6 34,0 31,8 32,8 33,4 31,3 328 000
Yhden hengen talous, ikä alle 35 v 31,4 30,5 38,3 34,2 35,6 39,0 40,3 38,1 85 000
Yhden hengen talous, ikä 35–64 v 18,1 22,3 23,7 26,8 24,4 24,8 26,5 25,6 110 000
Yhden hengen talous, ikä yli 64 v 22,4 31,5 42,6 42,5 38,4 38,8 37,2 33,7 133 000
Lapsettomat parit 4,9 5,4 7,2 6,9 6,7 7,2 6,3 5,6 90 000
Lapsettomat parit, ikä alle 35 v 10,3 11,3 10,8 12,1 15,4 13,6 12,7 11,9 43 000
Lapsettomat parit, ikä 35–64 v 3,1 3,0 4,5 3,9 3,8 4,7 3,9 3,4 25 000
Lapsettomat parit, ikä yli 64 v 3,4 5,2 9,2 7,9 5,0 6,1 5,4 4,4 23 000
Yhden huoltajan taloudet 6,2 15,6 17,1 23,5 20,6 22,2 21,6 20,3 53 000
Parit, joilla lapsia 3,6 6,2 7,0 9,0 8,7 9,0 8,1 6,0 100 000
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7 v 2,8 7,0 8,8 11,1 9,5 9,4 9,9 6,2 36 000
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7 v 4,1 7,6 8,6 12,4 11,8 16,2 11,7 8,5 37 000
Parit, joilla lapsia, nuorin 7–12 v 3,4 4,3 3,4 5,8 6,0 4,5 4,3 4,1 17 000
Parit, joilla lapsia, nuorin 13–17 v 4,9 5,3 7,3 4,3 5,9 3,4 4,0 4,1 9 000
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v. lapsia 5,8 9,3 7,9 11,0 10,9 10,0 9,3 11,2 33 000
Muut taloudet 5,3 6,5 9,1 8,6 9,5 9,6 8,6 6,6 30 000

Viidesosa kotitalousväestöstä, runsaat miljoona henkeä, oli vuonna 2012 yhden hengen talouksia , ja niistä pienituloisia lähes joka kolmas (31,3 %). Pienituloisuus on erityisen yleistä nuorimmissa ja vanhimmissa yhden hengen talouksissa, mutta väestön keskiarvoon verrattuna myös keski-ikäisissä yksinäistalouksissa. Pienituloisuus on kasvanut kaikissa ikäryhmissä 1990-luvun puolenvälin jälkeen, mutta vuodesta 2008 alkaen vanhimman ikäryhmän pienituloisuusasteet ovat laskeneet ja vuonna 2012 edelliseen vuoteen verrattuna kaikissa ikäryhmissä. (Taulukko 2; ks. myös tietokantataulukko 5b )

Yhden huoltajan talouksissa (joissa siis on huollettavia alaikäisiä) pienituloisuusaste on edelleen korkea (20,3 %) huolimatta siitä, että vuodesta 2008 alkaen se on laskenut: vuonna 2012 joka viides yksinhuoltajatalouksiin kuuluvista oli pienituloinen.

Yhden huoltajan talouksiin verrattuna kahden huoltajan lapsiperheissä pienituloisuusasteet ovat keskimääräistä alempia (6,0 %). Niissä pienituloisuus on korkeimmillaan kun lapset ovat alle kouluikäisiä sekä silloin kun lapset ovat täysi-ikäisinä vielä vanhempiensa kotitalouksissa huollettavina.

Lapsettomien parien pienituloisuus on kaikissa ikäryhmissä koko väestön keskiarvoa vähäisempää (5,6 %). Myös tässä ryhmässä vanhimman ikäryhmän pienituloisuus on 2000-luvun jälkipuoliskolla selvästi alentunut.

Köyhyysvaje kertoo, kuinka syvästi pienituloisia kotitaloudet ovat. Tämä tunnusluku lasketaan pienituloisuusrajan alapuolisten kotitalouksien tulomediaanin ja pienituloisuusrajan erotuksena – se siis mittaa sitä, kuinka paljon pienituloisilla olisi oltava lisää tuloja, jotta he eivät jäisi pienituloisuusrajan alapuolelle. Vuonna 2012 kotitalouksien keskimääräinen vaje oli 15 prosenttia.

Yhden hengen talouksien köyhyysvajeluvut (kuvio 16) osoittavat, että ikääntyneimpien pienituloisten mediaanitulot ovat lähimpänä pienituloisuusrajaa, kun taas nuorempien yhden hengen talouksien tuloköyhyys on syvintä kaikista elinvaiheryhmistä. Myös ikääntyneimpien lapsettomien parien vaje on hyvin pieni. Vaikka siis ikääntyneiden pienituloisuusaste eli pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden osuus ikäryhmästä on korkea, heidän tulonsa ovat keskimäärin aika lähellä pienituloisuusrajaa. Nuorempien pienituloisten talouksissa pienituloisuus on ”syvempää”.

Kuvio 16. Köyhyysvaje 2012 elinvaiheen mukaan, prosenttia

Kuvio 16. Köyhyysvaje 2012 elinvaiheen mukaan, prosenttia

Köyhyysvajeiden tarkastelu sukupuolittain on järkevää lähinnä yhden hengen talouksissa; koska monijäsenisten talouksien sisäisestä tulonjaosta ei ole tietoja, sukupuolen mukainen tulotarkastelu on niissä mahdoton. Yksin asuvien miesten ja naisten köyhyysvajeet poikkeavat toisistaan: yksin asuvien naisten vajeet ovat jonkin verran pienempiä kuin miesten lukuunottamatta 65 vuotta täyttäneitä, joiden köyhyysvajeet ovat naisilla ja miehillä keskimäärin yhtä suuret (kuvio 17).

Kuvio 17. Yksin asuvien miesten ja naisten köyhyysvaje sukupuolen mukaan 2012, prosenttia

Kuvio 17. Yksin asuvien miesten ja naisten köyhyysvaje sukupuolen mukaan 2012, prosenttia

Lähde: Tulonjakotilasto 2012, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 20.3.2014

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2012, 5 Pienituloisuus kotitalouden elinvaiheen mukaan . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_kat_005_fi.html