5 Pienituloisuus kotitalouden elinvaiheen mukaan
Elinvaiheella luokitellaan kotitalouksia ryhmiin kotitalouden koon, viitehenkilön iän ja kotitalouteen kuuluvien lasten iän perusteella. Yksin asuvat erotellaan monijäsenisistä kotitalouksista ja kahden huoltajan lapsiperheet nuorimman lapsen iän mukaan. Yhden huoltajan perheiden luokitteluun lasten iän perusteella ei ole tulonjakotilastossa tarpeeksi havaintoja. Vuonna 2012 pienituloisuus väheni lähes kaikissa elinvaiheen mukaisissa kotitaloustyypeissä, suhteellisesti eniten kuitenkin lapsiperheissä, varsinkin alle kouluikäisten lasten perheissä.
Taulukko 2. Henkilöiden pienituloisuusaste kotitalouden elinvaiheen mukaan 1995–2012
1995 | 2000 | 2005 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | Pienituloisia henkilöitä vuonna 2012 |
|
Kaikki kotitaloudet | 7,6 | 10,5 | 12,7 | 13,9 | 13,2 | 13,7 | 13,2 | 11,9 | 635 000 |
Yhden hengen taloudet | 23,0 | 27,4 | 33,6 | 34,0 | 31,8 | 32,8 | 33,4 | 31,3 | 328 000 |
Yhden hengen talous, ikä alle 35 v | 31,4 | 30,5 | 38,3 | 34,2 | 35,6 | 39,0 | 40,3 | 38,1 | 85 000 |
Yhden hengen talous, ikä 35–64 v | 18,1 | 22,3 | 23,7 | 26,8 | 24,4 | 24,8 | 26,5 | 25,6 | 110 000 |
Yhden hengen talous, ikä yli 64 v | 22,4 | 31,5 | 42,6 | 42,5 | 38,4 | 38,8 | 37,2 | 33,7 | 133 000 |
Lapsettomat parit | 4,9 | 5,4 | 7,2 | 6,9 | 6,7 | 7,2 | 6,3 | 5,6 | 90 000 |
Lapsettomat parit, ikä alle 35 v | 10,3 | 11,3 | 10,8 | 12,1 | 15,4 | 13,6 | 12,7 | 11,9 | 43 000 |
Lapsettomat parit, ikä 35–64 v | 3,1 | 3,0 | 4,5 | 3,9 | 3,8 | 4,7 | 3,9 | 3,4 | 25 000 |
Lapsettomat parit, ikä yli 64 v | 3,4 | 5,2 | 9,2 | 7,9 | 5,0 | 6,1 | 5,4 | 4,4 | 23 000 |
Yhden huoltajan taloudet | 6,2 | 15,6 | 17,1 | 23,5 | 20,6 | 22,2 | 21,6 | 20,3 | 53 000 |
Parit, joilla lapsia | 3,6 | 6,2 | 7,0 | 9,0 | 8,7 | 9,0 | 8,1 | 6,0 | 100 000 |
Parit, joilla lapsia, kaikki alle 7 v | 2,8 | 7,0 | 8,8 | 11,1 | 9,5 | 9,4 | 9,9 | 6,2 | 36 000 |
Parit, joilla lapsia, nuorin alle 7 v | 4,1 | 7,6 | 8,6 | 12,4 | 11,8 | 16,2 | 11,7 | 8,5 | 37 000 |
Parit, joilla lapsia, nuorin 7–12 v | 3,4 | 4,3 | 3,4 | 5,8 | 6,0 | 4,5 | 4,3 | 4,1 | 17 000 |
Parit, joilla lapsia, nuorin 13–17 v | 4,9 | 5,3 | 7,3 | 4,3 | 5,9 | 3,4 | 4,0 | 4,1 | 9 000 |
Parit, joilla sekä alle että yli 18-v. lapsia | 5,8 | 9,3 | 7,9 | 11,0 | 10,9 | 10,0 | 9,3 | 11,2 | 33 000 |
Muut taloudet | 5,3 | 6,5 | 9,1 | 8,6 | 9,5 | 9,6 | 8,6 | 6,6 | 30 000 |
Viidesosa kotitalousväestöstä, runsaat miljoona henkeä, oli vuonna 2012 yhden hengen talouksia , ja niistä pienituloisia lähes joka kolmas (31,3 %). Pienituloisuus on erityisen yleistä nuorimmissa ja vanhimmissa yhden hengen talouksissa, mutta väestön keskiarvoon verrattuna myös keski-ikäisissä yksinäistalouksissa. Pienituloisuus on kasvanut kaikissa ikäryhmissä 1990-luvun puolenvälin jälkeen, mutta vuodesta 2008 alkaen vanhimman ikäryhmän pienituloisuusasteet ovat laskeneet ja vuonna 2012 edelliseen vuoteen verrattuna kaikissa ikäryhmissä. (Taulukko 2; ks. myös tietokantataulukko 5b )
Yhden huoltajan talouksissa (joissa siis on huollettavia alaikäisiä) pienituloisuusaste on edelleen korkea (20,3 %) huolimatta siitä, että vuodesta 2008 alkaen se on laskenut: vuonna 2012 joka viides yksinhuoltajatalouksiin kuuluvista oli pienituloinen.
Yhden huoltajan talouksiin verrattuna kahden huoltajan lapsiperheissä pienituloisuusasteet ovat keskimääräistä alempia (6,0 %). Niissä pienituloisuus on korkeimmillaan kun lapset ovat alle kouluikäisiä sekä silloin kun lapset ovat täysi-ikäisinä vielä vanhempiensa kotitalouksissa huollettavina.
Lapsettomien parien pienituloisuus on kaikissa ikäryhmissä koko väestön keskiarvoa vähäisempää (5,6 %). Myös tässä ryhmässä vanhimman ikäryhmän pienituloisuus on 2000-luvun jälkipuoliskolla selvästi alentunut.
Köyhyysvaje kertoo, kuinka syvästi pienituloisia kotitaloudet ovat. Tämä tunnusluku lasketaan pienituloisuusrajan alapuolisten kotitalouksien tulomediaanin ja pienituloisuusrajan erotuksena – se siis mittaa sitä, kuinka paljon pienituloisilla olisi oltava lisää tuloja, jotta he eivät jäisi pienituloisuusrajan alapuolelle. Vuonna 2012 kotitalouksien keskimääräinen vaje oli 15 prosenttia.
Yhden hengen talouksien köyhyysvajeluvut (kuvio 16) osoittavat, että ikääntyneimpien pienituloisten mediaanitulot ovat lähimpänä pienituloisuusrajaa, kun taas nuorempien yhden hengen talouksien tuloköyhyys on syvintä kaikista elinvaiheryhmistä. Myös ikääntyneimpien lapsettomien parien vaje on hyvin pieni. Vaikka siis ikääntyneiden pienituloisuusaste eli pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden osuus ikäryhmästä on korkea, heidän tulonsa ovat keskimäärin aika lähellä pienituloisuusrajaa. Nuorempien pienituloisten talouksissa pienituloisuus on ”syvempää”.
Kuvio 16. Köyhyysvaje 2012 elinvaiheen mukaan, prosenttia
Köyhyysvajeiden tarkastelu sukupuolittain on järkevää lähinnä yhden hengen talouksissa; koska monijäsenisten talouksien sisäisestä tulonjaosta ei ole tietoja, sukupuolen mukainen tulotarkastelu on niissä mahdoton. Yksin asuvien miesten ja naisten köyhyysvajeet poikkeavat toisistaan: yksin asuvien naisten vajeet ovat jonkin verran pienempiä kuin miesten lukuunottamatta 65 vuotta täyttäneitä, joiden köyhyysvajeet ovat naisilla ja miehillä keskimäärin yhtä suuret (kuvio 17).
Kuvio 17. Yksin asuvien miesten ja naisten köyhyysvaje sukupuolen mukaan 2012, prosenttia
Lähde: Tulonjakotilasto 2012, Tilastokeskus
Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 20.3.2014
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2012,
5 Pienituloisuus kotitalouden elinvaiheen mukaan
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2012/01/tjt_2012_01_2014-03-20_kat_005_fi.html