Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2013 > tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 3 Ikä ja pienituloisuus

3 Ikä ja pienituloisuus

Pienituloisuus koettelee erityisesti nuoria ja yli 74-vuotiaita. Nuorten ikäryhmien pienituloisuus on kuitenkin syvempää. Nuoret, alle 35-vuotiaat aikuiset ovat muita useammin pienituloisia myös muilla pienituloisuusrajoilla (40 % ja 50 %) mitattuna, pienituloisten nuorten tulot ovat keskimäärin matalammat ja köyhyysvaje eli keskitulojen etäisyys pienituloisuusrajasta on suurempi kuin muilla ikäryhmillä. Pienituloisten kesken tulojakauma on iän mukaan vino, sillä kaikkein pienituloisimmasta ryhmästä (tulot alle 40 % mediaanista) lähes puolet on 18–34-vuotiaita nuoria. 65 vuotta täyttäneet eli eläkeiän saavuttaneet pienituloiset puolestaan ovat valtaosin aivan pienituloisuusrajan tuntumassa, heidän tulonsa ovat paremmat ja köyhyysvaje pienempi kuin muilla ikäryhmillä. Pienituloisten 65–74-vuotiaiden osuus ikäryhmästään on lisäksi pienempi kuin väestössä keskimäärin.

3.1 Pienituloisuuden yleisyys ikäryhmittäin

Pienituloisuus on yleisintä nuorten ja vanhimpien keskuudessa. Nuorten aikuisten eli 18–24-vuotiaan väestön ja toisaalta vanhimman ikäryhmän, 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusasteet ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä (taulukko 1).

Vuosina 2008–2011 koko väestön pienituloisuusaste pysytteli 13 prosentin yläpuolella, mutta vuonna 2012 pienituloisuus väheni selvästi. Vuonna 2013 pienituloisuusasteet nousivat taas kaikissa ikäryhmissä lukuunottamatta 65–74-vuotiaita, joilla pienituloisuusaste laski edelleen hieman. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden määrä kasvoi kaikissa ikäryhmissä, mutta kasvu oli suhteellisesti suurinta lapsilla ja 18–34-vuotiailla aikuisilla (taulukko 1; ks. myös tietokantataulukko 5a ).

Taulukko 1. Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1995–2013, prosenttia

	1995	2000	2005	2008	2010	2011	2012	2013	Pienituloisia vuonna 2013	Määrän muutos 2012–2013, %	Määrän muutos 2008–2013, %
Alle 18 v	4,4	8,8	9,7	12,1	11,8	11,1	9,4	10,9	118 000	15,5	-11,0
18–24-v	21,0	20,1	24,2	26,3	26,5	24,8	22,6	25,2	114 000	12,2	-1,0
25–34-v	5,0	7,4	9,6	10,2	11,4	11,8	11,6	13,3	90 000	15,3	33,4
35–49-v	5,7	8,2	8,5	9,0	9,5	9,0	7,7	8,4	85 000	8,1	-9,5
50–64-v	7,0	8,1	9,7	11,1	11,4	11,0	10,0	10,5	117 000	3,4	-7,2
65–74-v	9,4	11,4	16,5	14,5	12,9	11,2	10,3	9,9	58 000	0,7	-15,0
75 v täyttäneet	15,6	23,0	29,0	31,3	26,9	27,6	23,9	24,2	108 000	4,1	-13,3
Koko väestö	7,6	10,5	12,7	13,9	13,7	13,2	11,9	12,8	690 000	8,7	-5,2

3.2 Pienituloisuuden rakenne iän mukaan

Pienituloinen osa väestöä poikkeaa taustatekijöiltään koko väestöstä. Lisäksi väestöryhmät asettuvat eri kohtiin pienituloisten tulojakaumalla. Iän mukaan tarkasteltuna pienituloisten joukossa on väestöosuuteensa nähden suhteellisen paljon nuoria, 18–24-vuotiaita sekä 75 vuotta täyttäneitä. 18–24-vuotiaita henkilöitä on koko väestöstä noin kahdeksan prosenttia, mutta pienituloisista heitä on noin 17 prosenttia. Iäkkäiden 75 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on kahdeksan prosenttia, mutta pienituloisista heidän osuutensa on vajaat 16 prosenttia. Selvästi väestöosuuttaan pienempi ryhmä pienituloisissa ovat 35–49-vuotiaat, joita on koko väestöstä noin 19 prosenttia, mutta pienituloisista reilut 12 prosenttia.

Ikärakenne kuitenkin poikkeaa eri kohdissa pienituloisten tulojakaumaa. Kaikkein pienituloisimpien (tulot alle 40 % mediaanista) joukko on selvästi nuorempaa kuin juuri pienituloisuusrajan alla (50–59 % mediaanista) olevien joukko. Pienituloisimmista 46 prosenttia on 18–34-vuotiaita, ja 65 vuotta täyttäneitä on vain joitakin prosentteja. Pienituloisuusrajan tuntumassa olevista puolestaan kolmannes on 65 vuotta täyttäneitä. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Koko väestön ja pienituloisen väestön rakenne iän mukaan vuonna 2013

Ikäryhmittäiset erot sijoittumisessa pienituloisuusjakaumalle näkyvät myös pienituloisten tulotarkasteluissa. Pienituloisten mediaanitulot ovat 18–34-vuotiailla noin 11 290 euroa vuodessa ja 65–74-vuotiailla 12 840 euroa. Vuonna 2013 pienituloisilta nuorilta puuttui keskimäärin viidennes tuloista, joilla he olisivat nousseet pienituloisuusrajalle, 65–74-vuotiailta taas noin kymmenesosa. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Pienituloisten mediaanitulo ja sen etäisyys pienituloisuusrajasta (köyhyysvaje) iän mukaan prosentteina vuonna 2013

	Pienituloisten mediaanitulo, euroa	Köyhyysvaje, %
Kaikki	12 250	14,1
0–17	12 540	12,0
18–24	11 090	22,3
25–34	11 620	18,5
35–49	12 120	15,0
50–64	11 900	16,6
65–74	12 840	10,0
75+	12 760	10,5

3.3 Lasten pienituloisuusaste oli 10,9 prosenttia vuonna 2013

Lapsiköyhyyteen eli pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaiden henkilöiden osuuteen väestöstä alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun laman jälkeen, kun siihen asti vähäinen lapsiköyhyys nousi nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa rahatulojen perusteella laskettu lapsiköyhyys lähestyi koko väestön pienituloisuusastetta. 2000-luvulla lasten ja koko väestön pienituloisuusasteet ovat kehittyneet samalla tavoin. Vuoden 2008 jälkeen alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste laski aina vuoteen 2012 asti. Vuonna 2013 se nousi jälleen hieman, mutta oli pienempi kuin vuonna 2011. (Taulukko 1).

Kun kotitalouden koko tulokertymää ajatellaan kotitalouksien jäsenille jakautuvana tulona, viitehenkilön asema säätelee pienituloisen tai tulottoman henkilön toimeentuloa enemmän kuin henkilön oma asema. Erityisesti lasten pienituloisuutta on kuvattava kotitalouden viitehenkilön aseman mukaan. Lapsiköyhyys liittyy kiinteästi työssäkäyvien pienituloisuuteen. Pienituloisista lapsista 64 prosenttia kuului työlliseen talouteen ja 17 prosenttia työttömään talouteen. Vuoteen 2012 verrattuna työllisen huoltajan kanssa asuvien lasten osuus kaikista pienituloisista lapsista kasvoi ja työttömän huoltajan kanssa asuvien osuus väheni.

Ikäryhmittäin katsoen erityisesti alle kouluikäisten lasten pienituloisuus väheni vuoden 2008 huippuluvusta, mutta 0–2-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste on kuitenkin edelleen korkein (kuvio 7). Teini-ikäisten köyhyysriski on 1990-luvun puoliväliin verrattuna noussut korkealle – lapsen täytettyä 14 vuotta kulutusyksikköpaino nousee aikuisen tasolle, mikä pienentää selvästi kotitalouden ekvivalenttituloja.

Köyhyysriski liittyy myös perhetyyppiin, sillä se on suurempi yhden huoltajan talouksiin kuuluvilla lapsilla kuin kahden (tai useamman) aikuisen talouteen kuuluvilla lapsilla (kuvio 8).

Kuvio 7. Lasten pienituloisuusasteet iän mukaan vuosina 1990–2013, prosenttia

Kuvio 8. Lasten pienituloisuusasteet huoltajien lukumäärän mukaan vuosina 1990–2013, prosenttia

Myös suurempi lapsiluku lisää lasten pienituloisuusriskiä (kuvio 9). Lapset, joilla on kaksi tai useampia sisaruksia, kuuluivat kaksi kertaa todennäköisemmin pienituloiseen talouteen kuin kaksilapsisten perheiden lapset vuonna 2013. Ainoiden lasten pienituloisuusaste (6,6 % vuonna 2013) oli matalampi kuin kaksilapsisissa perheissä asuvien lasten.

Kuvio 9. Lasten pienituloisuusasteet perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1990–2013, prosenttia

3.4 Joka neljäs nuori oli pienituloinen vuonna 2013

18–24-vuotiaiden nuorten pienituloisuusaste on korkea muihin ikäryhmiin verrattuna (taulukko 1). 25,2 prosenttia nuorista kuului vuonna 2013 pienituloiseen talouteen. Nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koostumuksesta ja siitä, millaista toimintaa nuorella on. Nuorten pienituloisuuden suurin selitys löytyy opiskelijoiden määrästä: 45 prosenttia 18–24-vuotiaista nuorista on opiskelijoita, ja kaksi kolmesta pienituloisesta nuoresta on opiskelijoita.

Ikäluokasta, johon kuuluu noin 450 000 nuorta, hieman yli 40 prosenttia kuuluu vielä vanhempiensa talouteen, vajaat 60 prosenttia oli jo taloudellisesti itsenäisiä. Itsenäistyneistä kolmasosa asuu yksin. Itsenäisesti asuvien nuorten todennäköisyys olla pienituloinen oli vuonna 2013 viisinkertainen (38,4 %) verrattuna vanhempiensa kanssa asuvien nuorten vastaavaan todennäköisyyteen (7,1 %) (kuvio 10).

Kuvio 10. Itsenäistyneiden ja vanhempiensa talouteen kuuluvien nuorten pienituloisuusasteet vuosina 1990–2013, prosenttia

Nuorilla voi olla tulolajeja, jotka eivät kuvaudu tilastossa täysimääräisesti. Kotitalouksien väliset tulonsiirrot – rahan antaminen toiselle kotitaloudelle elämiseen tai opiskeluun ja laskujen maksaminen toisen kotitalouden puolesta – kerätään tulonjakotilastossa haastattelemalla, mutta niiden ilmoittamisessa haastattelutilanteessa voi olla alipeittoa. Tulokäsitteestä myös puuttuvat opintolainat, mutta opintoraha ja opiskelijan asumistuki huomioidaan tulona.

3.5 Yli 74-vuotiaiden pienituloisuusaste oli 24,2 prosenttia vuonna 2012

75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut voimakkaasti 1980-luvun lopusta. Tulonjakotilaston tarkastelun kohteena on niin sanottu kotitalousväestö, eli yksityisasunnoissa asuvat. Vuoden 1995 jälkeen ikäryhmä on kasvanut 170 000 henkilöllä. Kotitalousväestöön kuului 448 000 yli 74-vuotiasta vuonna 2013. Heistä 24,2 prosenttia eli 108 000 henkilöä oli pienituloisia. (Taulukko 1 ja kuvio 11.)

Kuvio 11. Pienituloisten ja muiden 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä vuosina 1987–2013

50 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu yhden hengen talouksissa ja 43 prosenttia kahden hengen talouksissa. Loput noin 6 prosenttia asuu muissa talouksissa, esimerkiksi aikuisten lasten ja muiden sukulaisten kanssa. Yksin asuminen lisää köyhyysriskiä myös ikääntyneillä: ikääntyneistä yksin asuvista vajaat 40 prosenttia oli vuonna 2013 rahatuloon perustuvan pienituloisuusrajan alla. Puolisonsa kanssa asuvien ikääntyvien pienituloisuus alittaa väestön yleisen pienituloisuusasteen: 75 vuotta täyttäneiden puolison kanssa asuvien pienituloisuusaste oli 8,8 prosenttia vuonna 2013. Yksin asuvien pienituloisuus on kaksin asuviin verrattuna reilut neljä kertaa yleisempää. (Kuvio 12.)

Kuvio 12. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusaste kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1990–2013, prosenttia

Noin kaksi kolmesta 75 vuotta täyttäneestä on naisia ja hieman yli kolmannes miehiä. Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten (kuvio 13). Erot ovat olleet huomattavat vuosien 1987 ja 2013 välillä, mutta kuitenkin kaventuneet. Molempien sukupuolten pienituloisuus on kasvanut, mutta miehillä nopeammin kuin naisilla. Miesten lähtötason mataluudesta johtuen ero on tasoittumisesta huolimatta edelleen suuri. Naisten pienituloisuusaste miehiin verrattuna oli 1990-luvun loppupuolella lähes viisinkertainen, vuonna 2013 enää hieman alle kaksinkertainen. 75 vuotta täyttäneiden miesten pienituloisuusaste oli 16,6 prosenttia ja naisten 28,8 prosenttia vuonna 2013. Yksin asuvien naisten pienituloisuusaste on lisäksi erityisen korkea verrattuna muihin naisiin tai miehiin (kuvio 14).

Kuvio 13. 75 vuotta täyttäneiden naisten ja miesten pienituloisuusasteet vuosina 1987–2013, prosenttia

Kuvio 14. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusasteet sukupuolen mukaan vuosina 1991–2013, prosenttia

Yksinasuvia miehiä ei voi erotella omaksi ryhmäkseen vähäisten otoshavaintojen vuoksi.

Lähde: Tulonjakotilasto 2013, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 20.3.2015