2 Asumiskustannusten tulo-osuudet ja kotitalouksien tulotaso
2.1 Tuloryhmä: asumiskustannukset kasvoivat vain pienimmässä tulokymmenyksessä
Asumiskustannusten osuus käytettävistä olevista rahatuloista, asumiskustannusten tulo-osuus, on sitä suurempi mitä matalampi kotitalouden tulotaso on (kuvio 4). Asumiskustannuksiin luetaan kotitalouden varsinaisen asunnon käyttömenot, asuntolainan korot ja kiinteistövero. Tukien seurauksena kotitalouksien maksamat nettomääräiset asumiskustannukset ovat suhteellisesti pienemmät kuin ilman tukia. Tukina on otettu huomioon tulonsiirtoina saadut asumistuet ja asuntolainojen korkojen verovähennysetuus.
Asumistukien määrä oli suurempi kolmessa alimmassa tulokymmenysryhmässä kuin kotitalouksilla keskimäärin. Nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuudet eroavat silti merkittävästi tulokymmenysryhmien välillä. Pienimpään tulokymmenysryhmään kuuluvilla kotitalouksilla asumiskustannukset olivat 36,6 prosenttia ja asumistuet poislukien 28,5 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista vuonna 2014. Toiseksi pienimpään tulokymmenysryhmään kuuluvilla asumiskustannukset olivat 28,0 prosenttia ja asumistuet poislukien 22,7 prosenttia käytettävissä olevista rahatuloista. Kaikilla kotitalouksilla asumiskustannusten tulo-osuus oli asumistukien seurauksena 1,4 prosenttiyksikköä pienempi, eli 14,3 prosenttia vuonna 2014. Kolmessa pienimmässä tuloryhmässä, joihin tuet kohdentuvat, nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuus kasvoi edeltävään vuoteen verrattuna vain pienituloisimmassa tulokymmenysryhmässä (0,2 %-yksikköä, ilman asumistukia 0,5 %-yksikköä). Toiseksi pienimmässä tulokymmenysryhmässä tulo-osuus pieneni edeltävästä vuodesta 0,8 prosenttiyksikköä ja kolmannessa 0,3 prosenttiyksikköä. Kolmessa pienimmässä tulokymmenysryhmässä kotitalouksien saama asumistukien määrä oli suurempi kuin edeltävänä vuonna.Kuvio 4. Asumiskustannukset (%) käytettävissä olevista rahatuloista tulokymmenysryhmän mukaan vuonna 2014, brutto- ja nettomääräiset asumiskustannukset, keskiarvo
Omistusasuminen ja asuntovelkaisuus ovat yleisiä keskituloa suurituloisemmissa kotitalouksissa. Pääomamenot sisältävien asumismenojen tulo-osuus on asumiskustannuksiin verrattuna suhteellisesti suurempi mitä korkeampi kotitalouden tulotaso on ( tietokantataulukko 6a ). Pääomamenoihin luetaan kotitalouden varsinaisen asunnon rahoitusvastike ja asuntolainan lyhennykset. Asumismenojen tulo-osuus asumistuet poislukien oli kotitalouksilla keskimäärin 20,8 prosenttia vuonna 2014. Luku on sama kuin edellisvuonna. Asumismenojen tulo-osuus oli pienimmässä tulokymmenysryhmässä 31,5 prosenttia ja seuraavassa tulokymmenysryhmässä 25,8 prosenttia. Kaikkein suurituloisimmassa tulokymmenysryhmässä se oli 15,6 prosenttia. Ryhmän asumiskustannusten tulo-osuus oli 8,2 prosenttia. (Kuvio 5.)
Kuvio 5. Asumismenot (%) käytettävissä olevista rahatuloista tulokymmenysryhmän mukaan vuonna 2014, brutto- ja nettomääräiset asumismenot, keskiarvo
2.2 Asunnon hallintasuhde: asumiskustannusten tulo-osuudet kasvoivat yhä vuokra-asujilla
Nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuudet olivat omistusasunnoissa asuvilla kotitalouksilla keskimäärin 10,9 prosenttia ja vuokra-asunnoissa asuvilla 26,9 prosenttia. Velattomissa ja velkaisissa omistusasunnoissa asuvilla kotitalouksilla tulo-osuudet olivat yhtä suuret, noin 11 prosenttia vuonna 2014. Tiedot ovat kotitalouskohtaisten asumiskustannustulo-osuuksien perusteella laskettuja mediaanilukuja. (Kuvio 6.)
Kuvio 6. Asumiskustannukset (%) käytettävissä olevista rahatuloista asunnon hallintasuhteen mukaan vuosina 2002–2014, nettomääräiset asumiskustannukset, mediaani
Omistusasuntokotitalouksien nettomääräisten asumiskustannusten tulo-osuus on pienentynyt 0,6 prosenttiyksikköä vuodesta 2013 lähtien, jolloin muun muassa velkaisten asuntojen asuntolainakorot pienenivät. Vuonna 2014 tulo-osuus pysyi ennallaan. Koko tilastointijakson aikana vuodesta 2002 lähtien ovat vuosittaiset tasoerot olleet suhteellisen pieniä. Jakson alussa omistusasuntokotitalouksien asumiskustannusten tulo-osuus oli reilut 10 prosenttia. Vuokra-asunnoissa asuvien asumiskustannusten tulo-osuus on sitä vastoin kasvanut vuodesta 2006 lähtien lähes jatkuvasti, poikkeuksena vuosi 2009, ja ylittänyt neljänneksen vuonna 2010. Vuonna 2014 vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten tulo-osuus oli vuoteen 2005 verrattuna 3,3 prosenttiyksikköä ja vuoteen 2012 verrattuna 1,1 prosenttiyksikköä suurempi. Edeltävään vuoteen verrattuna muutos oli vähäinen.
Ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot asumiskustannukset poislukien olivat mediaanilla mitattuna omistusasunnoissa keskimäärin 21 900 euroa ja vuokra-asunnoissa asuvilla kotitalouksilla 10 900 euroa vuonna 2014 (liitetaulukko 3). Tulotaso oli asumiskustannusten maksamisen jälkeen omistusasunnoissa ja vuokra-asunnoissa asuvilla kotitalouksilla noin yhden prosentin alempi kuin edeltävänä vuonna. Kaikilla kotitalouksilla asumiskustannukset poislukevien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 18 300 euroa.
Asumiskustannusten tulo-osuudet olivat keskimääräistä suuremmat kolmessa pienituloisimmassa tulokymmenysryhmässä, mediaanilla mitattu tulo-osuus oli näille ryhmille yhteensä 23,3 prosenttia (taulukko 1). Asunnon hallintasuhteiden mukaiset erot pienituloisimpien kotitalouksien välisissä asumiskustannusten tulo-osuuksissa vastaavat koko väestön eroja. Pienituloisimpien, vuokra-asunnoissa asuvien asumiskustannusten tulo-osuus oli 29,8 prosenttia ja omistusasunnoissa asuvien kotitalouksien 16,3 prosenttia vuonna 2014. Pienituloisimmista vain kaikkein velkaisimmilla, joilla asuntovelan suuruus oli vähintään 150 000 euroa, asumiskustannusten tulo-osuus muodostui selvästi suuremmaksi (18,8 %) kuin muilla omistusasuntokotitalouksilla. Pienituloisimmilla ja asuntovelkaisilla kotitalouksilla pääomamenot vievät kuitenkin huomattavan osan tuloista ja käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin vuokra-asuntokotitalouksilla. Vuonna 2014 asumismenojen tulo-osuuden mediaani oli 31,4 prosenttia asuntovelkaisilla kotitalouksilla, jotka kuuluivat kolmeen pienimpään tulokymmenysryhmään. Asumismenojen tulo-osuuden mediaani oli asuntovelkamäärän mukaan suurin kaikkein velkaisimmilla kotitalouksilla (asuntovelka vähintään 150 000), 43,6 prosenttia vuonna 2014. Pienemmillä asuntoveloilla asumismenojen tulo-osuudet erosivat kotitalouksien välillä vain heikosti.
Taulukko 1. Asumiskustannusten ja -menojen tulo-osuudet (%) asunnon hallintasuhteen ja tulokymmenysryhmän mukaan vuonna 2014, mediaani
Asunnon hallintasuhde |
Asumis- kustannus (%), I — III tulokymmenys |
Asumis- kustannus (%), IV — X tulokymmenys |
Asumis- kustannus (%), kaikki kotitaloudet |
Asumis- meno (%), I — III tulokymmenys |
Asumis- meno (%), IV — X tulokymmenys |
Asumis- meno (%), kaikki kotitaloudet |
Omistusasunto | 16,3 | 9,7 | 10,9 | 21,3 | 17,9 | 18,8 |
- Velaton omistusasunto | 16,3 | 9,0 | 11,0 | 18,4 | 10,1 | 12,4 |
- Velkainen omistusasunto | 16,3 | 10,3 | 10,8 | 31,4 | 24,2 | 25,0 |
Asuntovelan määrä: | ||||||
- 49 999 | 16,1 | 9,5 | 10,5 | 31,5 | 21,5 | 23,3 |
50 000 - 99 999 | 16,4 | 10,1 | 10,6 | 30,0 | 23,5 | 24,7 |
100 000 - 149 999 | 15,5 | 10,6 | 10,9 | 31,1 | 25,4 | 25,7 |
150 000 - | 18,8 | 11,3 | 11,7 | 43,6 | 26,8 | 27,2 |
Vuokra-asunto | 29,8 | 23,6 | 26,9 | 29,8 | 23,6 | 26,9 |
Kaikki kotitaloudet | 23,3 | 11,4 | 14,8 | 26,1 | 19,7 | 21,9 |
2.3 Suuralue: asumiskustannusten tulo-osuus suurin Helsinki-Uudenmaan vuokra-asujilla
Asumiskustannusten tulo-osuudet olivat suurimmat Helsinki-Uudenmaan suuralueella, jossa vuokralla asuminen on yleistä (kuvio 7). Vuokralla asuvien asumiskustannusten tulo-osuus oli mediaanilla mitattuna 28,3 prosenttia pääkaupunkiseudulla ja 28,7 prosenttia muualla Helsinki-Uudellamaalla vuonna 2014. Tulo-osuus oli pienin Länsi-Suomessa, 25,8 prosenttia. Edelliseen vuoteen verrattuna vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten tulo-osuudet kasvoivat Länsi-Suomessa (0,3 %-yksikköä) ja Pohjois- ja Itä-Suomessa (1,5 %-yksikköä), muilla suuralueilla tulo-osuudet pienenivät. Omistusasuntokotitalouksien asumiskustannusten tulo-osuudet olivat kaikilla suuralueilla lähes samat, noin 11 prosenttia.
Omistusasuntokotitalouksien asumiskustannusten maksamisen jälkeinen tulotaso oli suuralueen mukaan korkein Helsinki-Uudellamaalla (mediaani 26 200 euroa) ja matalin Pohjois- ja Itä-Suomessa (mediaani 20 400 euroa) vuonna 2014. Pääkaupunkiseudun omistusasujien tulotaso oli kaikkein korkein, ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 28 600 euroa. Vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten maksamisen jälkeinen tulotaso oli samoin korkein Helsinki-Uudellamaalla; kotitalouksien ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 13 400 euroa: pääkaupunkiseudulla 14 200 euroa ja sen ulkopuolella 10 800 euroa. Muualla Manner-Suomessa vuokralla asuvien kotitalouksien asumiskustannusten maksamisen jälkeiset tulot vaihtelivat Pohjois- ja Itä-Suomen 10 000 eurosta Etelä-Suomen 10 200 euroon kulutusyksikköä kohti vuonna 2014.
Kuvio 7. Asumiskustannukset (%) käytettävissä olevista rahatuloista suuralueen ja asunnon hallintasuhteen mukaan vuonna 2014, nettomääräiset asumiskustannukset, mediaani
2.4 Kotitalouden elinvaihe: asumiskustannuksiin yli viidennes tuloista yhden henkilön kotitalouksilla
Kotitalouden elinvaihe kuvaa kotitalouden jäsenten suhteiden, jäsenmäärän ja iän mukaista elinvaiheluokkaa, samalla asumismuotoa. Kotitalouksien asumiskustannukset ja tulot eroavat elinvaiheen mukaan. Asumiskustannusten tulo-osuus oli suurin, 29,9 prosenttia, alle 35-vuotiaiden yhden henkilön kotitalouksissa. Keskimääräistä enemmän tulojaan asumiseen käyttivät lisäksi heitä vanhemmat yhden henkilön kotitaloudet, alle 35-vuotiaiden lapsettomien parien ja yhden huoltajan muodostamat kotitaloudet. Asumiskustannusten tulo-osuudet olivat mediaanilla mitattuna keskimäärin 19,8 prosenttia 35–64-vuotiaiden ja 20,5 prosenttia yli 65-vuotiaiden yhden henkilön kotitalouksissa vuonna 2014. Alle 35-vuotiailla pareilla asumiskustannusten tulo-osuuden mediaani oli 18,6 prosenttia ja yksinhuoltajilla 20,1 prosenttia. Ryhmistä asumiskustannusten tulo-osuus kasvoi edellisvuoden tavoin selvästi, 1,0 prosenttiyksikköä, alle 35-vuotiaiden yhden henkilön kotitalouksilla. Samoin kasvua oli alle 35-vuotiailla pareilla (1,3 %-yksikköä). (Kuvio 8; Liitetaulukko 4.)
Nettomääräisten asumismenojen tulo-osuus, sisältäen asumiskustannusten lisäksi varsinaista asuntoa koskevat pääomamenot, oli kotitalouksissa mediaanilla mitattuna 21,9 prosenttia vuonna 2014. Asumismenot veivät velkaisten omistusasuntokotitalouksien käytettävissä olevista rahatuloista neljänneksen (25,0 %), lähes yhtä suuren osan kuin vuokralla asuvilla kotitalouksilla (26,9 %). Pääomamenot lisäsivät asumismenoja eniten parien lapsiperheissä, ja etenkin pienten lasten perheissä, joissa asuntovelkaisuus on yleistä. Parien kotitalouksissa, joissa kaikki lapset ovat alle 7-vuotiaita lapsia, nettomääräisten asumismenojen tulo-osuus oli 25,0 prosenttia ja perheissä, jossa nuorin lapsi on alle 7-vuotias, 23,4 prosenttia. Tulo-osuudet olivat silti pienempiä kuin yhden henkilön, sekä alle 35-vuotiaiden (32,3 %) että 35–64-vuotiaiden (26,7 %) kotitalouksilla ja yksinhuoltajien kotitalouksilla (26,7 %) vuonna 2014.
Asumiskustannusten jälkeinen tulotaso, ekvivalenttien käytettävissä olevien rahatulojen mediaani, on suhteellisesti heikoin yhden henkilön ja yksinhuoltajien kotitalouksilla. Esimerkiksi 35–64-vuotiaan yhden henkilön kotitalouden tulotaso oli keskimäärin 65 prosenttia ja asumiskustannusten maksamisen jälkeen 54 prosenttia suurituloisimman elinvaiheryhmän eli 35–64-vuotiaiden lapsettomien parien tulotasosta vuonna 2014.
Kuvio 8. Asumiskustannukset ja -menot (%) käytettävissä olevista rahatuloista kotitalouden elinvaiheen mukaan vuonna 2014, nettomääräiset asumiskustannukset ja -menot, mediaani
Lähde: Tulonjakotilasto 2014, Tilastokeskus
Lisätietoja: Marie Reijo 029 551 2547
Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma
Päivitetty 8.4.2016
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. Tulot, asuminen ja asumismenot 2014,
2 Asumiskustannusten tulo-osuudet ja kotitalouksien tulotaso
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 5.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2014/03/tjt_2014_03_2016-04-08_kat_002_fi.html