Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2015 > Tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 1. Köyhyys- tai syrjäytymisriski sekä kotitalouksien toimeentulo-ongelmat

1. Köyhyys- tai syrjäytymisriski sekä kotitalouksien toimeentulo-ongelmat

1.1 Joka neljäs EU-kansalainen on köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla

119 miljoonaa Euroopan unionin maiden kansalaista eli köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla vuonna 2014. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien osuus väestöstä oli vertailumaista suurin Makedoniassa ja Serbiassa, yli 41 prosenttia. EU-maista suurimmat osuudet ovat Romaniassa (41,3 %) ja Bulgariassa (37,4 %) ja pienimmät Islannissa (13 %). Vuonna 2014, jota viimeisimmät kattavat kansainväliset vertailutiedot koskevat, Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eli noin 904 000 henkilöä, mikä on 16,8 prosenttia koko väestöstä. Suomen osuus oli 28 EU-maasta viidenneksi pienin. (Kuvio 1.)

Vuonna 2015, jota koskevia tietoja on jo saatavilla Suomesta, köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 896 000 henkilöä eli 16,4 prosenttia väestöstä. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä oli Suomessa korkeimmillaan vuonna 2010, jolloin riskissä oli 949 000 henkilöä (17,9 prosenttia väestöstä). Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on kasvanut kaikista vertailumaista eniten talouskriisin koettelemassa Kreikassa, 27,6 prosentista 35,7 prosenttiin vuodesta 2008 vuoteen 2014. Henkilömäärä on tänä aikana kasvanut hieman yli 3 miljoonasta 3,8 miljoonaan.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi määrittyvät henkilöt, jotka kuuluvat pienituloiseen kotitalouteen ¹⁾ , kotitalouteen, jonka työpanos on vuoden aikana vähäinen ²⁾ tai joiden kotitalous kärsii vakavaa aineellista puutetta ³⁾ . Vähintään yhdellä kolmesta mittarista huono-osaiseksi määrittyvä henkilö katsotaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi. Köyhyys- tai syrjäytymisuhkaa mittaava niin sanottu AROPE-indikaattori (At Risk of Poverty or Social Exclusion) on osa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden seurantaa. Strategian tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä vähentää köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrää 20 miljoonalla vuoteen 2010 verrattuna, jolloin uhan alla eläviä oli yhteensä 120 miljoonaa.

Kuvio 1. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan (AROPE) alla elävien henkilöiden osuus maan väestöstä vuonna 2014

Mitä suurempi köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on, sitä useammin riskiä koetaan usealla ulottuvuudella yhtä aikaa. Kaikkein huono-osaisimpien eli kaikilla kolmella mittarilla riskissä olevien osuus väestöstä oli suurin Makedoniassa (6,5 %), Bulgariassa (5,9 %) ja Serbiassa (5,8 %). (Kuvio 2.) Suomalaisista köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävistä 71 prosenttia oli vuonna 2015 huono-osaisia vain yhdellä kolmesta mittarista (70 prosenttia vuonna 2014). Näistä 389 000 henkilöä oli pienituloisia (424 000 vuonna 2014), 190 000 henkilöä oli vajaatyöllisen kotitalouden jäseniä (173 000 vuonna 2014) ja 55 000 koki aineellista puutetta (39 000 vuonna 2014). 198 000 henkilöä oli sekä pienituloisen että vajaatyöllisen kotitalouden jäseniä (188 000 vuonna 2014). Vain 0,5 prosenttia koko väestöstä oli huono-osaisia kaikilla kolmella ulottuvuudella (0,6 prosenttia vuonna 2014).

Kuvio 2. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä riskin syvyyden mukaan vuonna 2014

Suuren köyhyys- tai syrjäytymisriskin maissa iso osa riskistä selittyy muulla kuin suhteellisella pienituloisuudella, kun taas pienemmän riskin maissa suurin osa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä on pienituloisia. Esimerkiksi Makedoniassa ja Unkarissa lähes puolet köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevista kokee aineellista puutetta ja/tai elää vajaatyöllisessä taloudessa, mutta ei ole pienituloisia. (Kuvio 3.) Ruotsissa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä vain 9,2 prosenttia ei ollut pienituloisia, Suomessa 26 prosenttia.

Kuvio 3. Pienituloisten ja muiden köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä vuonna 2014

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on viime vuosina ollut Suomessa pienessä laskussa. Samanaikaisesti vajaatyöllisten osuus väestöstä on kasvanut kun taas pienituloisten osuus on hieman laskenut (kuvio 4). Vakavaa aineellista puutetta Suomessa kokee hieman yli kaksi prosenttia väestöstä.

Kuvio 4. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä yhteensä sekä pienituloisten, vajaatyöllisten ja vakavaa aineellista puutetta kokevien osuus väestöstä Suomessa vuosina 2006–2015

1.2 Kotitalouksien toimeentulo-ongelmat harvinaisempia Pohjoismaissa, yleisimpiä Kreikassa

Kotitaloudet kokevat Euroopan maista useimmiten toimeentulo-ongelmia Serbiassa ja Kreikassa, missä lähes 95 prosenttia kotitalouksista ilmoitti vähintään pieniä ongelmia rahojen riittävyyden suhteen vuonna 2014. Vakavat toimeentulo-ongelmat olivat Kreikassa kaikkein yleisimpiä. Vastaavasti Ruotsissa noin 88 prosenttia kotitalouksista koki toimeentulonsa helpoksi ja vakavia toimeentulo-ongelmia oli vain hieman yli 5 prosentilla kotitalouksista.

Myös Suomessa toimeentulo-ongelmat ovat muuhun Eurooppaan verrattuna harvinaisia: 76 prosentilla kotitalouksista ei ole ongelmia saada rahojaan riittämään menoihin ja vakavia toimeentulo-ongelmia on noin 7 prosentilla kotitalouksista, mikä on pienin osuus Ruotsin ja Norjan jälkeen. (Kuvio 5.) Toimeentulo-ongelmia mitataan kysymällä kotitalouksilta haastattelussa, miten ne saavat tulonsa riittämään tavanomaisiin menoihin. Vastausvaihtoehdot ovat suurin vaikeuksin, vaikeuksin, pienin vaikeuksin, melko helposti, helposti ja hyvin helposti.

Kuvio 5. Väestö kotitalouden kokeman toimeentulon mukaan vuonna 2014

Kahdessa kolmesta vertailumaasta valtaosa kotitalouksista kertoo, että ne selviäisivät yllättävästä suurehkosta menosta ottamatta luottoa tai pyytämättä apua muualta. Norjassa noin 85 prosenttia kotitalouksista ilmoittaa selviävänsä suuresta menosta omin avuin, mutta Unkarissa vain 29 prosenttia. Suomessa osuus on hieman vajaat 72 prosenttia. Yllättävä suuri meno tarkoittaa kunkin maan kuukausittaisen pienituloisuusrajan suuruista summaa yhden hengen taloudessa. Suomessa se oli noin 1 190 euroa vuonna 2014. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Väestö kotitalouden yllättävästä menosta selviämisen mukaan vuonna 2014

1) Pienituloisiksi katsotaan kaikki henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden on alle 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta.
2) Vähäisen työpanoksen kotitalouksia kutsutaan vajaatyöllisiksi kotitalouksiksi. Vajaatyöllisyys (low work intensity) kuvaa kotitalouden työikäisten jäsenien vuoden aikaisten työssäolokuukausien suhdetta samojen jäsenten teoreettiseen maksimikuukausimäärään. Työikäisiä jäseniä ovat 18–59-vuotiaat henkilöt, poislukien ne 18–24-vuotiaat, jotka eivät ole työllisiä ja ovat kotitaloudessa lapsen asemassa. Osa-aikatyöllisten työpanos muutetaan työtuntitietojen avulla kokoaikaista työtä vastaavaksi. Vajaatyöllisten kotitalouksien jäseniä ovat kaikki 0–59-vuotiaat henkilöt, joiden kotitalouden työpanos jää alle 20 prosenttiin teoreettisesta maksimista.
3) Vakavaa aineellista puutetta kokeviksi katsotaan ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koetaan puutetta vähintään neljällä mittarilla yhdeksästä. Mittarit ovat: maksuvaikeuksien kokeminen, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista tai että taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa tai pitää kotiaan riittävän lämpimänä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2015, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408, Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 26.5.2017