Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2016 > Pienituloisuus > 1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1966–2016

1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1966–2016

1.1 Pienituloisia oli 623 000 vuonna 2016

Pienituloisia henkilöitä oli 623 000 vuonna 2016. Pienituloisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvun alkupuolella ja oli korkeimmillaan 728 000 vuosina 2008 ja 2010. Trendinomainen kasvu on kuitenkin pysähtynyt, ja vuoden 2011 jälkeen pienituloisten määrä on ollut alle 700 000 vuodessa. (Kuvio 1.) Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 11,5 prosenttia vuonna 2016. Edellisenä vuonna se oli 11,7 prosenttia ja vuonna 2008, jolloin se oli korkeimmillaan vuoden 1989 jälkeen, se oli 13,9 prosenttia. (Kuvio 2.)

Kuvio 1. Pienituloisten määrä Suomessa vuosina 1966–2016

Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981.

Kotitalouksien kulutusyksikköä kohti laskettujen rahatulojen mediaani kasvoi edellisvuodesta reaalisesti 260 euroa (1,1 %). Mediaanista laskettu suhteellinen pienituloisuusraja nousi myös. Pienituloisuuden raja oli 14 430 euroa kulutusyksikköä kohden vuonna 2016; toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1 200 euroa kuukaudessa (ks. pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille liitetaulukossa 1). Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 150 euroa (13 euroa kuukaudessa) matalampi. Pienituloisuusrajan alapuolelle jääneen väestön ekvivalenttien rahatulojen mediaani kasvoi 160 eurolla.

Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa ¹⁾ jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä ²⁾ .

Kuvio 2. Pienituloisten osuus koko väestöstä vuosina 1966–2016

Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981 (välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja on saatavana jokavuotisena vuodesta 1986. Aikasarjan tulokäsitteet on pidetty vertailukelpoisena läpi koko tarkastelujakson.

1.2 Köyhyyskuilu 13,8 prosenttia vuonna 2016

Pienituloisuusrajan alle jäävien tilannetta voidaan tarkastella köyhyyskuiluksi tai -vajeeksi (at-risk-of-poverty gap) kutsutun indikaattorin avulla. Se osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloiselta väestöltä puuttuu tuloja, jotka nostaisivat heidät juuri pienituloisuusrajalle. Pienituloisten ekvivalenttitulojen mediaani oli 12 440 vuonna 2016.

Pienituloiseen väestönosaan kuuluvien keskimääräisen tulotason etäisyys pienituloisuusrajasta on vaihdellut vuosittain 13,4 ja 16,3 prosentin välillä vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 2016 kaikkien pienituloisten köyhyysvaje oli 13,8 prosenttia, mikä on 1 990 euroa vuodessa eli 166 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden (kuvio 3).

Kuvio 3. Pienituloisten köyhyyskuilu vuosina 1987–2016, prosenttia pienituloisuusrajasta

Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981.

Köyhyyskuilu voi kaventua pienituloisuusrajan noustessa siitä syystä, että pienituloisiksi luokitellaan aikaisempaa parempituloisia talouksia. Köyhyyskuilun muutokset siis kuvaavat pienituloisen väestön tulorakenteen muutosta, mutta siitä ei voi päätellä edellisenä vuonna pienituloisiksi luokiteltujen talouksien tulotason muutoksia edellisvuodesta, koska pienituloisten talouksien joukko ei ole vuodesta toiseen täysin sama.

1.3 Muita pienituloisuusmittareita

Tavallisin tapa tarkastella pienituloisuutta on käyttää pienituloisuuden rajana 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta. Tätä mittaria käytetään yleisesti esimerkiksi eurooppalaisissa vertailuissa. Pienituloisuutta voidaan kuitenkin kuvata myös muilla mittareilla, jolloin saadaan laajempi kuva pienituloisuuden kehityksestä ja sisäisestä rakenteesta.

Pienituloisuusraja voidaan määritellä erilaisina suhteellisina osuuksina, esimerkiksi 40 tai 50 prosenttia mediaanitulosta. Esimerkiksi OECD käyttää analyyseissä rajana 50 prosenttia mediaanista.

Niiden pienituloisten osuus, joiden tulot olivat alle 40 prosenttia mediaanituloista, on pysynyt melko vakaana 1990-luvun lopusta; vuoden 2005 jälkeen osuus nousi hieman, mutta on pysynyt keskimäärin 2,3 prosentissa. Alle 50 prosenttiin mediaanituloista jäävien osuus on 1990-luvun alusta parin prosenttiyksikön verran, mutta laskenut kuuden prosentin alapuolelle viime vuosina. (Kuvio 4.) Näiden pienituloisuusrajojen alapuolelle jääneiden henkilömäärä on kuitenkin kasvanut selvästi jälkeen väestömäärän kasvaessa.

Kuvio 4. Pienituloisuusasteet vuosina 1966–2016 mitattuna 40, 50 ja 60 prosenttina mediaanitulosta

Tiedot ennen vuotta 1986 ovat peräisin kotitalouksien kulutustutkimuksista 1966, 1971, 1976 ja 1981 (välivuodet interpoloitu lineaarisesti). Vertailukelpoinen tulonjakotilaston sarja on saatavana jokavuotisena vuodesta 1986. Aikasarjan tulokäsitteet on pidetty vertailukelpoisena läpi koko tarkastelujakson.

1.4 Pienituloisuus kiinteällä rajalla

Perinteisessä suhteellisen pienituloisuuden mittaamisessa pienituloisuusraja lasketaan joka vuosi uudelleen kyseisen vuoden mediaanituloista. Kiinteällä pienituloisuusrajalla sen sijaan voidaan tarkastella sitä, miten pienituloisuus kehittyisi, jos raja kiinnitettäisiin jonkin edeltävän vuoden tasoon. Kiinteä pienituloisuusraja huomioi ainoastaan elinkustannusten muutokset, mutta ei mediaanitulon vuosittaista vaihtelua, joka voi vaikeuttaa pienituloisuuden ajallista tarkastelua etenkin vaihtelevissa suhdannetilanteissa.

Kuviossa 5 on sekä muuttuvalla pienituloisuusrajalla että vuoden 2011 pienituloisuusrajaan kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla laskettuja pienituloisuusasteita vuosille 2006–2016. Kun pienituloisuutta tarkastellaan kuten edellä eli vuosittain muuttuvalla pienituloisuusrajalla, pienituloisten osuus väestöstä on ollut 11,5 ja 14 prosentin välissä vuoden 2005 jälkeen.

Vuoteen 2011 kiinnitetyn pienituloisuusrajan alapuolelle jääneiden osuus on pienentynyt lähes koko tarkastelujaksolla. Mikäli pienituloisuusraja olisi pysynyt vuonna 2016 vuoden 2011 tasolla, olisi pienituloisten määrä ollut noin 623 000 eli saman verran kuin vuosittain muuttuvalla rajalla. (Kuvio 5.) Vuosittain muuttuvalla ja vuoteen 2011 kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla lasketun pienituloisuusasteen välisen eron kaventuminen heijastaa sitä, että mediaanitulossa ja siitä lasketussa pienituloisuusrajassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuoden 2011 jälkeen.

Kuvio 5. Pienituloisuus vuosittain muuttuvalla ja vuoteen 2011 kiinnitetyllä pienituloisuusrajalla vuosina 2006–2016, prosenttia

1) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veronluonteiset maksut.
2) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2016, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 02.03.2018