Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2017 > tuloerot (kansainvälinen vertailu) > 3 Ikä ja pienituloisuus

3 Ikä ja pienituloisuus

Pienituloisuus koettelee erityisesti nuoria ja yli 74-vuotiaita. Nuoret, alle 35-vuotiaat aikuiset ovat muita useammin pienituloisia myös tiukemmilla pienituloisuusrajoilla (40 % ja 50 %) mitattuna, pienituloisten nuorten tulot ovat keskimäärin matalammat ja köyhyyskuilu eli pienituloisten keskitulojen etäisyys pienituloisuusrajasta on suurempi kuin muilla ikäryhmillä. Kaikkein pienituloisimmasta ryhmästä (tulot alle 40 % mediaanista) yli puolet on 18–34-vuotiaita. 65 vuotta täyttäneet eli eläkeiän saavuttaneet pienituloiset puolestaan ovat valtaosin aivan pienituloisuusrajan tuntumassa, heidän tulonsa ovat paremmat ja köyhyyskuilu pienempi kuin muilla ikäryhmillä. Pienituloisten 65–74-vuotiaiden osuus ikäryhmästään on lisäksi pienempi kuin väestössä keskimäärin, ja osuus on myös laskenut muita ryhmiä enemmän viime vuosina. Myös 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuus on laskenut selvästi kymmenen viime vuoden aikana lukuunottamatta vuotta 2017, jolloin ryhmän pienituloisuusaste kasvoi.

3.1 Pienituloisuuden yleisyys ikäryhmittäin

Pienituloisuus on yleisintä nuorten ja vanhimpien keskuudessa. Nuorten aikuisten eli 18–24-vuotiaan väestön ja toisaalta vanhimman ikäryhmän, 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden pienituloisuusasteet ovat selvästi korkeammat kuin muulla väestöllä (taulukko 3).

Vuosina 2006–2011 koko väestön pienituloisuusaste pysytteli 13 prosentin yläpuolella, mutta vuoden 2011 jälkeen osuus on vaihdellut 11,5 ja 12,8 välillä. Vuonna 2017 pienituloisuusasteet kasvoivat kaikissa ikäryhmissä lukuunottamatta 50–64-vuotiaita, joilla osuus laski. Osuus kasvoi eniten 75 vuotta täyttäneillä (2,4 prosenttiyksikköä) ja 18–24-vuotiailla (1,3 prosenttiyksikköä). Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten määrä kasvoi 9 000 ja iäkkäiden 12 000. (Taulukko 3.)

Taulukko 3. Pienituloisuusasteet henkilön iän mukaan vuosina 1995–2017, prosenttia, sekä pienituloisten lukumäärä vuosina 2007 ja 2017

	1995	2000	2007	2010	2016	2017	Pienituloisia vuonna 2007	Pienituloisia vuonna 2017
0–17 v	4,4	8,8	12,1	11,8	10,2	11,1	133 000	119 000
18–24 v	21,0	20,1	26,4	26,5	26,2	27,5	117 000	116 000
25–34 v	5,0	7,4	8,8	11,4	12,0	12,2	57 000	84 000
35–49 v	5,7	8,2	9,6	9,5	7,5	8,3	101 000	82 000
50–64 v	7,0	8,1	10,3	11,4	9,3	9,1	116 000	99 000
65–74 v	9,4	11,4	16,6	12,9	7,2	7,3	76 000	49 000
75 vuotta täyttäneet	15,6	23,0	30,8	26,9	19,2	21,6	121 000	105 000
Kaikki henkilöt	7,6	10,5	13,8	13,7	11,5	12,1	721 000	654 000

Alle 18-vuotiaiden lasten pienituloisuuteen alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun laman jälkeen, kun siihen asti matala lasten pienituloisuusaste kasvoi nopeasti. Vuosituhannen vaihteessa kotitalouden rahatulojen perusteella laskettu lasten pienituloisuusaste lähestyi koko väestön pienituloisuusastetta. 2000-luvulla lasten ja koko väestön pienituloisuusasteet ovat kehittyneet samalla tavoin. Lasten pienituloisuusaste kävi korkeimmillaan vuosina 2007 ja 2008, jolloin myös koko väestön pienituloisuusaste oli korkeimmillaan. 2010-luvulla lasten pienituloisuusaste on vaihdellut 9,4 ja 11,1 prosentin välillä. Vuonna 2017 lapsista 11,1 prosenttia kuului pienituloiseen kotitalouteen. (Taulukko 3).

Lasten pienituloisuus liittyy usein perhetyyppiin, sillä pienituloisuus – joka määräytyy kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen tulojen pohjalta – on tavallisempaa yhden huoltajan talouksiin kuuluvilla lapsilla kuin kahden (tai useamman) aikuisen talouteen kuuluvilla lapsilla. Sekä yhden että kahden huoltajan kotitalouksiin kuuluvien lasten pienituloisuus alkoi kasvaa 1990-luvun lopulla muun väestön ohella, mutta yhden huoltajan perheiden lasten pienituloisuus kasvoi jyrkemmin (kuvio 9). Yhden huoltajan talouksiin kuuluvien lasten pienituloisuusasteeseen liittyy muita perhetyyppejä enemmän otostutkimuksesta johtuvaa satunnaisvaihtelua, mutta ero kahden vanhemman kotitalouksissa asuviin lapsiin on kuitenkin selvä. Vuonna 2017 yhden huoltajan talouteen kuuluvista lapsista noin joka neljäs kuului pienituloiseen kotitalouteen kun kahden huoltajan perheiden lapsista taas 8 prosenttia kuului pienituloisiin talouksiin.

Kuvio 9. Lasten pienituloisuusasteet huoltajien lukumäärän mukaan vuosina 1990–2017, prosenttia

Pienituloisuus on yleisempää niiden lasten keskuudessa, jotka kuuluvat monilapsisiin perheisiin (kuvio 10). Kolmen tai useamman lapsen perheisiin kuuluvien lasten pienituloisuusaste oli 17 prosenttia kun kaksilapsisten perheiden lasten pienituloisuusaste oli alle 7 prosenttia vuonna 2017. Yhden lapsen perheisiin kuuluvien lasten pienituloisuusaste, 8 prosenttia, oli puolestaan korkeampi kuin kaksilapsisissa perheissä asuvien lasten.

Kuvio 10. Lasten pienituloisuusasteet perheen lapsiluvun mukaan vuosina 1990–2017, prosenttia

18–24-vuotiaiden nuorten pienituloisuusaste on muihin ikäryhmiin verrattuna korkein (taulukko 3). 27,5 prosenttia nuorista kuului vuonna 2017 pienituloiseen talouteen. Nuorten pienituloisuus riippuu kotitalouden koostumuksesta ja siitä, millaista toimintaa nuorella on. Kaksi kolmesta pienituloisesta nuoresta on opiskelijoita ja 87 prosenttia pienituloisista nuorista on muuttanut pois vanhempiensa luota.

Ikäluokasta, johon kuuluu noin 420 000 nuorta, noin 39 prosenttia on kotitaloudessa lapsen asemassa ja 60 prosenttia on jo taloudellisessa vastuussa itsestään (itse kotitalouden viitehenkilö, viitehenkilön puoliso tai vanhemman asemassa). Itsenäisesti asuvien nuorten pienituloisuus oli vuonna 2017 viisi kertaa yleisempää verrattuna vanhempiensa kanssa asuvien nuorten pienituloisuuteen (kuvio 11).

Erityisesti nuorten opiskelijoiden toimeentuloa tarkasteltaessa on muistettava, että tulokäsitteestä puuttuvat kokonaan opintolainat. Opintoraha ja opiskelijan asumistuki huomioidaan tulona, samoin kuin kotitalouksien väliset tulonsiirrot – toisilta kotitalouksilta elämiseen, opiskeluun ja laskujen maksaminen saatu raha – jotka kerätään tulonjakotilastossa haastattelemalla.

Kuvio 11. Itsenäistyneiden ja vanhempiensa talouteen kuuluvien nuorten pienituloisuusasteet vuosina 1990–2017, prosenttia

75 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun alusta. Tulonjakotilaston tarkastelun kohteena on niin sanottu kotitalousväestö, eli yksityisasunnoissa asuvat. Vuoden 1990 jälkeen ikäryhmä on kasvanut 226 000 henkilöllä eli lähes kaksinkertaistunut. Kotitalousväestöön kuului 486 000 yli 74-vuotiasta vuonna 2017. Heistä 21,6 prosenttia eli 105 000 henkilöä oli pienituloisia. (Taulukko 3 ja kuvio 12.) 75 vuotta täyttäneistä kotitalousväestöön kuuluvista henkilöistä 60 prosenttia on naisia. Heidän osuutensa on korkea myös pienituloisista, 77 prosenttia. Ikääntyneiden naisten pienituloisuusaste oli 27 prosenttia ja miesten 13 prosenttia vuonna 2017.

Puolet 75 vuotta täyttäneistä asuu yhden hengen talouksissa ja noin 41 prosenttia kahden hengen talouksissa. Loput noin 7 prosenttia asuu muissa talouksissa, esimerkiksi aikuisten lasten ja muiden sukulaisten kanssa. Yksin asuminen lisää köyhyysriskiä myös ikääntyneillä: ikääntyneistä yksin asuvista noin 35 prosenttia oli vuonna 2017 pienituloisuusrajan alla. Puolisonsa kanssa asuvien ikääntyvien pienituloisuus alittaa väestön yleisen pienituloisuusasteen: 75 vuotta täyttäneiden puolison kanssa asuvien pienituloisuusaste oli 6,5 prosenttia vuonna 2017. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuus on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana lukuunottamatta vuotta 2017, jolloin se kasvoi (kuvio 12).

Kuvio 12. 75 vuotta täyttäneiden pienituloisuusasteet kotitalouden tyypin mukaan vuosina 1990–2017, prosenttia

3.2 Pienituloisuuden rakenne iän mukaan

Pienituloisten joukossa on väestöosuuteensa nähden suhteellisen paljon nuoria, 18–24-vuotiaita sekä 75 vuotta täyttäneitä. 18–24-vuotiaita henkilöitä on koko väestöstä vajaat kahdeksan prosenttia, mutta pienituloisista heitä on vajaat 18 prosenttia. Iäkkäiden 75 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on 9 prosenttia, mutta pienituloisista heidän osuutensa on 16 prosenttia.

Ikärakenne kuitenkin poikkeaa eri kohdissa pienituloisten tulojakaumaa. Kaikkein pienituloisimpien (tulot alle 40 % mediaanista) joukko on selvästi nuorempaa kuin juuri pienituloisuusrajan alla (50–59 % mediaanista) olevien joukko. Pienituloisimmista 53 prosenttia on 18–34-vuotiaita, ja 65 vuotta täyttäneitä on vajaat viisi prosenttia. Pienituloisuusrajan tuntumassa olevista puolestaan noin 30 prosenttia on 65 vuotta täyttäneitä. (Kuvio 13.)

Kuvio 13. Koko väestön ja pienituloisen väestön rakenne iän mukaan vuonna 2017

Ikäryhmittäiset erot sijoittumisessa pienituloisuusjakaumalle näkyvät myös pienituloisten tulotarkasteluissa. Pienituloisten mediaanitulot ovat 18–24-vuotiailla noin 11 280 euroa vuodessa ja 65–74-vuotiailla 13 290 euroa. Vuonna 2017 pienituloisilta nuorilta puuttui keskimäärin 23,5 prosenttia tuloista, joilla he olisivat nousseet pienituloisuusrajalle, 65–74-vuotiailta taas 9,9 prosenttia. (Taulukko 4.)

Taulukko 4. Pienituloisten mediaanitulo ja sen etäisyys pienituloisuusrajasta (köyhyyskuilu) iän mukaan vuonna 2017

	Pienituloisten mediaanitulo, €/kulutusyksikkö	Köyhyyskuilu, %
Kaikki	12 650	14,2
0–17	12 970	12,0
18–24	11 280	23,5
25–34	12 060	18,2
35–49	12 820	13,1
50–64	12 270	16,8
65–74	13 290	9,9
75+	13 260	10,1

Lähde: Tulonjakotilasto 2017, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 01.03.2019