Julkaistu: 1.3.2019
Pienituloisuus on yleisintä työttömillä ja opiskelijoilla
Pienituloisuus on yleisintä työttömien ja opiskelijoiden keskuudessa, ilmenee Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta. Vähintään kuusi kuukautta vuoden aikana työttöminä olleista lähes 39 prosenttia kuului pienituloisiin kotitalouksiin vuonna 2017. Opiskelijoista noin 31 prosenttia oli pienituloisten kotitalouksien jäseniä. Väestöryhmien väliset pienituloisuusasteet ovat erkaantuneet toisistaan 30 vuoden tarkastelujaksolla, erityisesti 1990-luvun laman jälkeisenä aikana. Palkansaajat ovat pienituloisia hyvin harvoin.
Pienituloisuusasteet henkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1987–2017
Suhteellinen pienituloisuus vaihtelee myös väestöryhmien sisällä. Työttömien kesken pienituloisuudessa on eroja ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja Kelan työttömyysturvaetuuksia saaneiden välillä. Vain ansiosidonnaista päivärahaa vuoden aikana saaneista työttömistä noin 15 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2017. Pelkästään Kelan perustyöttömyysturvaa saaneista pienituloisia oli puolet. Vuoden aikana sekä ansiosidonnaista että Kelan perustyöttömyysturvaa saaneista 38 prosenttia kuului pienituloisiin kotitalouksiin. Pienituloisista työttömistä yli puolet on saanut peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea eikä lainkaan ansiosidonnaista turvaa.
Myös 1,38 miljoonan eläkeläisen kesken pienituloisuus vaihtelee. Pienituloisuus on harvinaisinta entisillä toimihenkilöillä, joita on vajaa puolet kaikista eläkeläisistä. Entisten alempien toimihenkilöiden keskuudessa pienituloisia on reilut 8 prosenttia, mutta entisissä ylemmissä toimihenkilöissä määrä on häviävän pieni. Suurin pienituloisuusaste, noin 38 prosenttia, on entisillä maatalousyrittäjillä. Myös työntekijäammateista eläköityneiden ja eläkkeellä olevien yrittäjien pienituloisuus ylittää koko väestön pienituloisuusasteen (12,1 %). Noin yhdeksän kymmenestä pienituloisesta eläkeläisestä saa osan eläketulostaan kansaneläkkeestä ja/tai takuueläkkeestä.
Rakennemuutokset voivat muuttaa väestöryhmien pienituloisuusasteita taloustilanteen muuttuessa odotuksiin nähden käänteisesti. Kun esimerkiksi työttömien määrä kasvaa, joukkoon tulee ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavia henkilöitä, joiden tulotaso on parempi kuin Kelan työttömyysturvaetuuksia saavien. Työttömien joukon kasvu pienentää pienituloisuusastetta. Nousukaudella lyhyen aikaa työttömänä olleet henkilöt taas työllistyvät herkemmin ja siirtyvät esimerkiksi palkansaajaryhmiin. Työttömien pienituloisuusaste lähtee sen seurauksena kasvuun.
Käänteinen vaikutus näkyy myös koko väestön tasolla, missä koko väestön keskitulon pieneneminen vähentää pienituloisten osuutta väestössä. Selvimmin tämä näkyy pienituloisuusasteen laskuna 1990-luvun lamassa. Pienituloisuuden kehitys kuvaa näin ollen pieni- ja keskituloisten välisten tuloerojen kehitystä, mutta ei absoluuttista elintason muutosta.
Pienituloisiksi lasketaan henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä 1) kohti on alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Kotitalouden tulojen jakaminen kulutusyksiköillä tarkoittaa, että eri kokoisten kotitalouksien tulot muunnetaan vastaamaan yhden henkilön talouden tulotasoa. Tämä avulla on mahdollista vertailla erikokoisten kotitalouksien toimeentulon tasoa.
Pienituloisuusraja oli yhden henkilön taloudella 14 750 euroa vuodessa eli 1 230 euroa kuukaudessa vuonna 2017. Tuloilla tarkoitetaan verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista ja tulonsiirroista. Tämän julkaisun liitetaulukosta 2 löytyvät tiedot siitä, minkä kokoisilla vuosituloilla muuntyyppiset kotitaloudet määrittyvät pienituloisiksi.
Pienituloisista yli puolet sijoittuu aivan 60 prosentin rajan tuntumaan eli siihen joukkoon, jonka tulot ovat 50–59 prosenttia mediaanista. Tilanne on ollut sama koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla eli vuodesta 1987 alkaen, riippumatta pienituloisten määrän vaihteluista. Tähän ryhmään kuuluvat kotitaloudet, joiden tulot kulutusyksikköä kohden ovat vähintään 12 290 euroa, mutta alle 14 750 euroa vuodessa tai kuukausituloiksi muutettuna 1 020–1 230 euroa.
Kaikkein pienituloisimpaan ryhmään eli niihin, joiden tulot ovat alle 40 prosenttia mediaanista, on kuulunut koko 2000-luvun alle 20 prosenttia kaikista pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvista henkilöistä. Ryhmään kuuluvat ne, joiden kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot ovat alle 9 830 euroa vuodessa eli alle 820 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden.
Keskimmäinen pienituloisten ryhmä, joiden tulot ovat 40–49 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta, asettuu näiden tuloryhmien väliin. Ryhmään kuuluvien tulot kulutusyksikköä kohden ovat vähintään 9 830 euroa mutta alle 12 290 euroa vuodessa (820–1 020 euroa kuukaudessa). Ryhmään kuuluu yli neljäsosa pienituloisista.
1) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.
Lähde: Tulonjakotilasto 2017, Tilastokeskus
Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408
Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma
Julkaisu pdf-muodossa (520,2 kt)
- Katsaukset
-
- 1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1966 - 2017 (1.3.2019)
- 2 Sosioekonominen asema ja pienituloisuus (1.3.2019)
- 3 Ikä ja pienituloisuus (1.3.2019)
- 4 Kotitalouden elinvaihe ja pienituloisuus (1.3.2019)
- Taulukot
-
Tietokantataulukot
Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.
Liitetaulukot
- Laatuselosteet
-
- Laatuseloste: tulonjakotilasto (1.3.2019)
Päivitetty 01.03.2019
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2017. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2017/01/tjt_2017_01_2019-03-01_tie_001_fi.html