Laatuseloste: Työolotutkimus
1. Tilastotietojen relevanssi
Työolotutkimukset ovat laajoja, Suomessa asuvaan suomen- ja ruotsinkieliseen palkansaajaväestöön kohdistettuja haastattelututkimuksia. Tutkimukseen haastateltavat 15-64-vuotiaat, keskimäärin vähintään 10 tuntia (vuoteen 2003 asti viisi tuntia) viikossa työskentelevät palkansaajat edustavat kaikkia ammatti- ja toimialoja. Otoskoot ovat vaihdelleet 3 800 hengestä 7 000 henkeen.
Työolotutkimuksia on tehty Tilastokeskuksen toimesta vuosina 1977, 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008. Näin työolotutkimukset muodostavat yhtenäisen, muutostutkimuksen mahdollistavan sarjan, joka kattaa yli 30 vuotta suomalaista työelämää. Osa työolotutkimuksen kysymyksistä on toistettu samanlaisina tutkimuskerrasta toiseen, mikä tarjoaa arvokasta, vertailukelpoista aikasarjatietoa. Tällaista pitkän aikavälin muutosta on mahdollista tutkia vuodesta 1977 alkaen seuraavien aiheryhmien osalta:
- Fyysinen työympäristö
- Psyykkiset ja sosiaaliset työympäristötekijät
- Terveys, stressioireet
- Asema työmarkkinoilla, työhistoria, perhe, taustamuuttujat
Työolotutkimusten tavoitteet ovat johdettavissa yhtäältä suomalaisen työelämän kulloisellakin tutkimushetkellä vallitsevasta tilasta ja siitä nousevista tutkimustarpeista. Toisaalta tavoitteet liittyvät työolotutkimusten muodostaman tutkimusjärjestelmän jatkuvuuden ylläpitämiseen ja sen hyödyllisyyden ja onnistuneisuuden arviointiin. Tavoitteet ovat johdettavissa myös yhteydestä koko maan kattaviin tutkimuksiin, kuten työolobarometriin ja muiden maiden vastaaviin työolotutkimuksiin.
Työelämän tutkimuksen kannalta työelämän muutoksia voisi jäsentää ainakin kolmella tasolla tapahtuviksi:
1) rakennemuutos, talouden muutokset
2) työorganisaatioiden strategian muutokset, työvoiman käyttö
3) muutokset siinä, miten työolot koetaan
Työolotutkimus pyrkii kuvaamaan kaikkia näitä tasoja. Työolotutkimuksessa on mahdollista yhdistää esimerkiksi työmarkkina-asemien muutosta koskevat kysymykset muihin työolojen piirteisiin ja tutkia palkansaajaryhmien välisiä eroja. Työoloilla ymmärretään tutkimuksessa sekä fyysisiä että psyykkisiä ja sosiaalisia työympäristötekijöitä.
Työolotutkimuksen teoreettiset lähtökohdat liittyvät hyvin laajasti työelämän tutkimuksen eri alueille työmarkkinatutkimuksesta organisaatioiden kehittämistutkimukseen. Näin mahdollistuvat monista eri lähtökohdista lähtevät analyysit tällä valtakunnallisella aineistolla. Samalla tutkimus tarjoaa vertailukohdan hyvin monenlaisille, eri teoreettisista lähtökohdista lähteville, yritys- tai alakohtaisille tutkimuksille.
Työolotutkimusjärjestelmän avulla voidaan tehdä koko suomalaista työelämää koskevia yleistyksiä, tutkia kulloinkin vallitsevaa työelämän tilaa - hyvin- ja pahoinvoinnin tasoa - sekä seurata ajassa tapahtunutta muutosta pitkällä aikavälillä. Työolotutkimuksen avulla on mahdollista tehdä varsin monipuolista tutkimusta: voidaan tutkia eri työolotekijöiden välisiä yhteyksiä, esimerkiksi työsuhteen turvallisuuden kokemusta, työpaineita ja stressioireita. Otoksen laajuuden ansiosta on mahdollista myös verrata eri palkansaajaryhmiä.
Vuoden 2008 työolotutkimuksen valmistuttua käytettävissä on keskenään vertailukelpoista, suurelta osin samanlaisiin kysymyksiin pohjautuvaa tietoa työoloista ja niiden kokemisesta yli 30 vuoden ajalta. Tällaisten aikasarjojen olemassaolo on varsin poikkeuksellista, eikä missään muussa Pohjoismaassa, jossa työolojen valtakunnallinen tutkiminen on kuitenkin kaikkein pisimmällä, ole saatavilla näin pitkiä yhtenäisiä aikasarjoja.
2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
Työolotutkimuksen tiedonkeruuta edeltää tutkimuslomakkeen suunnittelu, joka tapahtuu edellisen tutkimuslomakkeen pohjalta yhteistyössä tiedonkeruun rahoittajien edustajista ja muista työelämän asiantuntijoista koostuvan asiantuntijaryhmän kanssa. Asiantuntijaryhmä kokoontuu lomakkeen sisällön suunnittelun aikana useita kertoja keskustelemaan ja päättämään mahdollisista muutoksista lomakkeen sisällössä.
Yhtäältä lomakkeen sisällössä pyritään toistavuuteen niin, että aiemmissa tutkimuksissa toimiviksi osoittautuneiden ja yhä relevanttien kysymysten avulla voidaan jatkaa työolotutkimusten vertailukelpoista aikasarjaa. Toisaalta aikaisemmalla kierroksella mahdollisesti ongelmallisiksi osoittautuneita kysymyksiä muokataan aiempien kokemusten ja saadun palautteen mukaisesti paremmiksi ja/tai ajantasaisemmiksi. Työelämän muutokset edellyttävät myös sitä, että joka kierroksella on lisätty uusia, tutkimushetkellä ajankohtaisia teemoja käsitteleviä kysymyksiä, ja joistakin vanhoista, ei enää kovin tarpeellisiksi koetuista kysymyksistä on voitu luopua.
Lomakkeen suunnittelutyössä on yhdistetty myös kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimusotetta. Vuoden 1997 työolotutkimuksen suunnittelua edelsi perusteellinen tutkimus- ja arviointityö työolotutkimusjärjestelmän sisällöllisistä ja menetelmällisistä kysymyksistä (Anna-Maija Lehdon väitöskirja 1996 "Työolot tutkimuskohteena"). Keskeisin työn johtopäätös koski uutta metodologista näkemystä työolotutkimusten toteuttamisessa. Aiemmin käytetty pelkkä survey-menetelmä tiedon hankinnassa osoittautui riittämättömäksi. Erityisesti työolotutkimuksen uudet painotukset psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden alueella ovat asettaneet uusia menetelmällisiä vaatimuksia.
Tavoitteena on ollut lomaketutkimuksen ja laadullisen tutkimuksen analyyttinen yhdistäminen ja siten työolotutkimuksen menetelmällinen kehittäminen. Laadullisin menetelmin ilmiöstä saadaan esiin tietoa, jota lomaketutkimus ei paljasta. Sen avulla voidaan myös ymmärtää lomaketutkimuksesta saatavaa tietoa. Vuoden 1997 työolotutkimuksen kohdalla tavoitetta toteutettiin jo suunnitteluvaiheessa vapaamuotoisilla haastatteluilla, joissa käytettiin niin sanottua ääneen ajattelu -menetelmää. Käytäntö osoittautui erittäin hyödylliseksi lomakesuunnittelun kannalta. Myöhemmin suurten haastattelujen välillä on koottu aineistoja laadullisin menetelmin ja niiden avulla on kehitetty työolotutkimuksen kulloistakin lomaketta.
Työolotutkimukset ovat käyntihaastatteluja. Tiedonkeruu toteutetaan Tilastokeskuksen kuukausittaisen työvoimatutkimuksen yhteydessä. Vuonna 2003 kyseessä olivat loka- ja marraskuun kierrosten tietyt rotaatioryhmät, vuonna 2008 maalis- ja huhtikuun kierrokset. Se, kuuluuko työvoimatutkimukseen haastateltu vastaaja myös työolotutkimuksen kohdejoukkoon, selviää vasta työvoimatutkimuksen haastattelun aikana. Joukosta valikoituivat työolotutkimuksen otokseen ne palkansaajina toimivat 15-64-vuotiaat henkilöt, joiden normaali viikkotyöaika on vähintään kymmenen tuntia palkkatyötä. Työvoimatutkimuksen puhelinhaastattelun päätteeksi kohderyhmään kuuluviksi osoittautuneille ehdotetaan työolotutkimukseen osallistumista ja heidän kanssaan sovitaan erillisestä käyntihaastattelusta.
Vuonna 2008 käyntihaastatteluja tehtiin yhteensä 4392 ja haastattelun keskimääräinen kesto oli 66 minuuttia. Haastattelut toteutettiin pääosin huhti- ja toukokuussa 2008, mutta joitakin haastatteluja tehtiin vielä kesäkuun 2008 alussa.
3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
Työolotutkimuksen tiedot perustuvat vastaajien haastatteluissa antamiin tietoihin. Kysymyslomakkeen suunnitteluun on panostettu paljon, jotta kysymykset olisivat mahdollisimman yksiselitteisiä ja helppoja vastata. Myös haastattelijoiden koulutukseen on kiinnitetty erityistä huomiota.
Haastattelututkimuksessa ei toki ole mahdollista täysin häivyttää eroja vastaajien tavoissa tulkita ja ymmärtää esitettyjä kysymyksiä ja niiden vastausvaihtoehtoja. Juuri kvalitatiivisen tutkimusotteen avulla (ks. yllä) on kuitenkin pyritty ymmärtämään paremmin näitä eroja vastaajien tulkintatavoissa ja näkökulmissa.
Tutkimustulosten oikeellisuuteen vaikuttaa myös vastauskato. Yleistä kehitystä heijastaen myös työolotutkimusten vastauskato on kasvanut tutkimus tutkimukselta. Vuonna 2008 vastausprosentti oli 68. Kadon tarkempi jakauma sukupuolen ja 10-vuotisikäluokan mukaan käy ilmi alla olevasta taulukosta 1.
Katoprosentin laskemisessa on jouduttu osittain käyttämään estimaatteja. Työolotutkimuksen otoksen rajaamisen kannalta ongelmallinen ryhmä ovat ne työvoimatutkimuksen kohdehenkilöt, joita saada haastateltua työvoimatutkimukseen haastattelusta kieltäytymisen tai tavoittamatta jäämisen vuoksi (vuonna 2008 n=932). Näistä henkilöistä tiedetään sukupuoli ja ikä, mutta ei sitä, kuuluisivatko he työolotutkimukseen ammattiasemansa (palkansaaja) ja tavanomaisen viikkotyöaikansa perusteella.
Työolotutkimuksen otokseen kuulumisen kriteerit täyttävien henkilöiden osuus iän ja sukupuolen mukaan voidaan kuitenkin laskea niiden työvoimatutkimuksen kohdehenkilöiden osalta, joilta haastattelu saatiin. Näiden tietojen perusteella on mahdollista esittää arvioita siitä, kuinka suuri osa niistä, joilta edes työvoimatutkimuksen haastattelua ei saatu, olisi kuulunut myös työolotutkimuksen otokseen ja kuinka suuri osa olisi ollut ylipeittoa. Arvio on laskettu 5-vuotisikäryhmittäin sukupuolen mukaan. Vuoden 2008 työolotutkimuksen otoskoko on näin estimoituna 6 499 henkeä ja vastausprosentti 67,6.
Kieltäytyneet ovat työolotutkimuksen haastattelusta suoraan kieltäytyneitä. "Aikaa ei saatu sovittua" - ryhmä sisältää sen sijaan palkansaajia, jotka eivät suoraan kieltäytyneet tutkimuksesta, mutta joiden kanssa ei saatu sovittua haastattelun ajankohtaa - tai jos ajankohta saatiin sovittua, haastateltava ei tullut paikalle. "Ei tavoitettu" viittaa niihin työvoimatutkimuksen kohdehenkilöihin, joiden estimoidaan täyttäneen työolotutkimuksen otokseen kuulumisen kriteerit, mutta joilta ei saatu työvoimatutkimuksen haastattelua syystä tai toisesta eikä näin ollen päästy myöskään ehdottamaan työolotutkimukseen osallistumista. "Muu syy" sisältää työolotutkimuksen otokseen kuuluneet palkansaajat, joita ei voitu haastatella sairauden tai kieliongelmien vuoksi.
Vastausprosentti oli myös tässä tutkimuksessa korkeampi naisilla kuin miehillä. Nuorimmissa ikäryhmissä vastausprosentti jäi alhaisemmaksi kuin vähintään 30-vuotiailla, ja kaikkein parhaimpiin vastausprosentteihin päästiin iäkkäimpien palkansaajien keskuudessa.
4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
Työolotutkimusta tehdään määräajoin. Uusimmat tiedot ovat vuodelta 2008. Seuraavan työolotutkimuksen ajankohdasta ei ole vielä päätetty.
5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys
Työolotutkimuksista on julkaistu useita tutkimusraportteja niin Tilastokeskuksen kuin aineiston käyttäjien toimesta. Vuosien 1997, 2003 ja 2008 työolotutkimuksista on julkaistu Tilastokeskuksen toimesta perusraportti ja vuosina 1997 ja 2003 sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta työoloja tarkasteleva raportti. Niin ikään vuosina 1997 ja 2003 on aineistosta julkaistu myös artikkelikokoelma yhdessä rahoittajien ja aineistonkäyttäjien kanssa. Lisäksi tutkimusten tuloksia on esitelty muun muassa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus-lehdessä sekä erilaisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä luentotilaisuuksissa, seminaareissa ja konferensseissa.
Tutkimuksesta on saatavissa tutkimuskäyttöön suunniteltuja palveluaineistoja. Mikroaineistot ovat maksullisia ja edellyttävät käyttöluvan hakemista. Aineistot tarjoavat hyvät mahdollisuudet erilaisten selvitysten ja tutkimusten tekoon.
6. Tilastojen vertailukelpoisuus
Työolotutkimuksen keskeisimmistä tiedoista on olemassa vertailukelpoinen aikasarja toistaiseksi vuosilta 1977-2008. Tämä aikasarja kattaa yli 30 vuotta suomalaista työelämää.
7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys
Työolotutkimuksen lisäksi työmarkkinoihin liittyviä Tilastokeskuksen tilastoja ovat työvoimatutkimus, avointen työpaikkojen tilasto, työtaistelutilasto, työtapaturmatilasto sekä työssäkäyntitilasto. Näistä erityisesti työvoimatutkimuksen tietosisältö ja kiinnostuksen kohteet ovat osittain päällekkäisiä työolotutkimuksen kanssa. Työvoimatutkimuksen kohdejoukko on kuitenkin koko työikäinen väestö, mutta työolotutkimuksessa vain palkansaajaväestö. Lisäksi työolotutkimus pyrkii selvittämään palkansaajien työhistoriaan sekä fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin työoloihin liittyviä asioita huomattavasti laaja-alaisemmin ja syvällisemmin kuin mitä työvoimatutkimuksen puitteissa on mahdollista tehdä. Työolotutkimus on perinteisesti kerätty syksyisin, mutta vuonna 2008 tiedonkeruu tapahtuu keväällä. Työvoimatutkimuksen tiedot taas kerätään kuukausittain ja niistä lasketaan vuosikeskiarvo.
Koska työolotutkimus tehdään Tilastokeskuksen kuukausittaisen työvoimatutkimuksen tiettyjen kierrosten yhteydessä (ks. yllä), Työolotutkimuksen aineistoon voidaan helposti liittää myös työvoimatutkimuksen yhteydessä kerätyt tiedot ilman, että haastateltavilta tarvitsisi kysyä samoja asioita uudelleen. Työvoimatutkimuksesta liitettyjä tietoja ovat mm. vastaajan ammatti, työpaikan nimi ja toimiala, työsuhteen kesto, säännöllinen työaika, viikonloppu- , ilta- ja yötyönteko edeltävän neljän viikon aikana jne.
Päivitetty 8.12.2008
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Työolot [verkkojulkaisu].
ISSN=2342-2874. 2008,
Laatuseloste: Työolotutkimus
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tyoolot/2008/tyoolot_2008_2008-12-08_laa_001.html