Miksi tämä sisältö ei näy?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.
Kuolintodistukset vuodesta 1966 lähtien ovat Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistossa. Uusimmat kuolintodistukset saapuvat arkistoomme useiden kuukausien viiveellä.
Kuolintodistus on asiakirja, josta ilmenee vainajan kuolemansyy ja kuolemaan johtaneet olosuhteet. Kuolintodistuksen laatii vainajaa hänen viimeisen sairautensa aikana hoitanut lääkäri tai kuolemansyyn selvityksen tehnyt lääkäri. Se kirjoitetaan vasta, kun kaikki kuolemansyyhyn liittyvät tutkimukset ovat päättyneet.
Kuolintodistuksen tiedot ovat salassa pidettäviä. Kopioita tai yksittäisiä kuolintodistuksen tietoja voi kuitenkin saada, jos siihen on laissa määritelty oikeus.
Omaiset tarvitsevat vainajan kuolintodistuksen yleensä vain mahdollisten vakuutusasioiden hoitoon.
Et yleensä tarvitse kuolintodistusta vainajan asioiden hoitamiseen. Ensisijaisesti tarvitset asioiden hoitamiseen vainajan sukuselvityksen, joka tilataan seurakunnasta ja/tai Digi- ja väestötietovirastosta (DVV).
Ennen sukuselvityksen valmistumista voit usein hoitaa joitakin asioita DVV:n väestötietojärjestelmästä saatavalla otteella, joka todistaa henkilön kuoleman. Esimerkiksi vainajan vuokrasuhteen päättäminen ja sosiaalisen median tilin tai puhelinliittymän sulkeminen hoituvat usein tällä todistuksella.
Edellä mainittujen asiakirjojen lisäksi voit tarvita vainajan kuolintodistuksen esimerkiksi vakuutusasioiden hoitoon tai asiointiin ulkomaiden viranomaisten kanssa. Kuolintodistuksessa on tarkempaa tietoa vainajan kuolinsyystä. Annamme tällä sivulla tarkempia ohjeita siitä, kuka voi pyytää kuolintodistusta ja miten kuolintodistuksen saa.
Vainajan kuolemasta tarkemmin kertovan kuolintodistuksen tiedot ovat salassa pidettäviä.
Kopioita tai yksittäisiä kuolintodistuksen tietoja voi kuitenkin saada tarkoituksiin, jotka määrittelee Laki kuolemansyyn selvittämisestä (Finlex.fi)Siirryt toiseen palveluun..
Lain mukaan kuolintodistuksen tietoja saa antaa vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen. Lähiomaiseen verrattava läheinen henkilö voi olla esimerkiksi avopuoliso.
Vainajan lähiomaiseksi lasketaan yleensä
Jos vainajalla ei ole elossa edellä mainittuja lähiomaisia, oikeus kuolintodistukseen ei automaattisesti periydy muille sukulaisille.
Lähiomaisten lisäksi kuolintodistuksen tietoja voi saada
Jos tällainen toimija tarvitsee kuolintodistuksen tietoja, pyynnön on tultava kyseiseltä toimijalta.
Tietoja voi olla mahdollista saada myös tieteellisen tutkimuksen tekemistä varten.
Kuolintodistus kirjoitetaan vasta, kun kaikki kuolemansyyn selvittämiseen liittyvät tutkimukset ovat valmistuneet. Tähän voi kulua useita kuukausia.
Vainajan lähiomainen saa kuolintodistuksen joko automaattisesti tai pyynnöstä siltä terveydenhuollon toimipaikalta, jossa hautauslupa ja kuolintodistus on kirjoitettu.
Kuolintodistuksia säilytetään useassa eri paikassa, riippuen vainajan kuoleman ajankohdasta.
Jos kuolemasta on alle vuosi, tee pyyntö kuolintodistuksesta sille terveydenhuollon toimipaikalle, joka on laatinut vainajan hautausluvan ja kuolintodistuksen. Todistuksia laativat sekä julkisen että yksityisen puolen lääkärit.
Jos vainajan kuolinsyytä tutkitaan oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen avulla, kuolintodistuksen antaa pyynnöstä poliisi.
Jos tarvitset yli vuosi sitten kuolleen henkilön kuolintodistuksen, se löytyy arkistopalveluista. Arkistoja pitävät eri tahot. Arkistoinnista vastaava taho määräytyy kuolinvuoden perusteella.
Kuolintodistukset vuodesta 1966 lähtien ovat Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistossa. Uusimmat kuolintodistukset saapuvat arkistoomme useiden kuukausien viiveellä.
Vuosina 1936–1965 kuolleiden kuolintodistukset sijaitsevat Kansallisarkistossa. Tee näiden vuosien kuolintodistuksista tietopyyntö Kansallisarkistolle. Palvelu on maksullista.
Suomessa on kirjoitettu kuolintodistuksia vuodesta 1936 alkaen. Tätä ennen kuolemansyyn merkitseminen kuului seurakuntien vastuulle ja vainajan kuolemansyy merkittiin kirkonkirjoihin.
Joissakin suurissa kaupungeissa kuolintodistuksia on saatettu kirjoittaa jo 1800-luvun lopulta alkaen. Ne löytyvät yleensä kaupunginarkistosta.
Arkistoinnin laajuus ja aikajana vaihtelevat suuresti kaupungeittain. Maalaiskunnista ei löydy vuotta 1936 vanhempia kuolintodistuksia ja tällöin kaikki tiedot löytyvät kirkonkirjoista.
Jos tarvitset tiedon ennen vuotta 1936 kuolleen vainajan kuolinsyystä, sen selvittäminen kannattaa aloittaa Suomen evankelisluterilaisen seurakunnan avullaSiirryt toiseen palveluun..
Jos tarvitset tiedon siitä, onko henkilö kuollut vai elossa, ota yhteyttä Digi- ja väestötietoviraston (DVV) osoitepalveluun. Samasta paikasta saat tiedon siitä, milloin henkilön kuolema on tapahtunut.
Tietoja annetaan vain, kun niiden pyytämiseen on hyväksyttävä syy. Palvelu on maksullista.
Osoitepalvelun aukioloajat, yhteystiedot ja palvelun hinnan löydät DVV:n asiakaspalvelusivultaSiirryt toiseen palveluun. kohdasta Osoitepalvelu.
Kuolintodistuksiin liittyy lainsäädäntöä.
Ulla Arkkio
Puhelin: 029 551 3757
Sähköposti: kuolemansyyt@stat.fi
Tilastokeskuksen tutkijapalvelut
Sähköposti: tutkijapalvelut@stat.fi