Julkaistu: 28.1.2005

Suomi on tieteen ja teknologian mallimaa

Suomi on maailman kärjessä panostuksessaan uuden tiedon luomiseen ja teknologisten sovellusten kehittämiseen. Korkea koulutustaso, julkisen vallan tutkimusrahoitus ja omaa kansallista osaamista korostava tiede- ja teknologiapolitiikka ovat luoneet perustan sille, että Suomi on tullut tunnetuksi korkean, erityisesti tieto- ja viestintäteknologian maana. Viime vuosina tutkimus- ja kehitysmenojen kasvu on kuitenkin pysähtynyt. Kaikkiaan tilastot kertovat vahvasta tieteen ja teknologian infrastruktuurista; vaikutuksista tiedetään vähemmän.

Ari Leppälahti

Tutkimukseen ja tuotekehitykseen käytetty rahamäärä ylitti vuonna 2003 viiden miljardin rajan. Summa on 3,5 prosenttia bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, millä lukemalla Suomi on edelleen tukevasti Euroopan toiseksi tutkimusintensiivisin maa Ruotsin jälkeen.

Lähde: OECD, Main Science and Technology Indicators, 2004:1

Suomessa kasvu tapahtui kuitenkin 1990-luvulla, tällä vuosituhannella tutkimusmenot eivät enää ole mainittavasti kasvaneet. Vuotta 2004 koskevien ennakkotietojen pohjalta näyttää jopa siltä, että t&k-menot kääntyvät laskuun ja myös tutkimusmenojen bkt-osuus laskee ensimmäistä kertaa lähihistorian aikana.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen kasvu 1990-luvulla oli selkeän yritysvetoista. Yritysten osuus kaikista t&k-menoista nousi 57 prosentista hieman yli 70 prosenttiin.

Myös korkeakoulujen tutkimusmenot kehittyivät suotuisasti, vaikka kasvu ei yritysten luokkaa ollutkaan. Sen sijaan julkisten tutkimuslaitosten merkitys on tutkimusmenoilla mitattuna selvästi vähentynyt, niiden osuus menoista laski noin viidenneksestä kymmeneen prosenttiin.

Yritysten tutkimus- ja tuotekehitysmenojen kansainvälisestikin vertailtuna ilmiömäinen kasvu 1990-luvulla perustui käytännössä yksinomaan elektroniikkateollisuuden investointeihin. Toimialan osuus kaikista yritysten t&k-menoista oli 56 prosenttia vuonna 2003.

Yritysten t&k-menojen kehitys 1991-2003, elektroniikkateollisuus ja muut toimialat

Lähde: Tilastokeskus, tutkimus ja kehittämistoiminta

Tieteeseen ja teknologiaan ladataan yleisesti paljon odotuksia. Kilpailukyvyn, tuottavuuden ja korkean elintason yleensäkin katsotaan edellyttävän vankkaa teknologista osaamista. Hallitukset ja niiden mukana myös Euroopan unioni näkevät t&k-panostuksen keskeisenä resurssina. EU:n Lissabonin strategian tutkimukselle asettama merkkipaalu on kolme prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Suomessa tämä tavoite saavutettiin jo vuonna 1999.

Toistaiseksi EU on selvästi jäljessä muista kehittyneistä talousalueista. EU:n yhteenlaskettu t&k-menojen osuus bkt:sta on 1,8 prosenttia. Vastaava lukema Yhdysvalloissa on 2,7 ja Japanissa 3,1 prosenttia. Aasian kasvavista talouksista Etelä-Korea lähestyy jo kolmen prosentin rajaa.

T&k-menojen osuus bruttokansantuotteesta

Patentointi vilkasta, yritysten innovaatioaktiivisuus vain keskitasoa

Tieteeseen ja teknologiaan suunnatun rahoituksen sekä t&k-työstä aiheutuneiden kustannusten mittaaminen on verraten suoraviivaista, mutta toiminnalla aikaansaatujen tulosten tai vaikutusten arvottaminen ei ole yhtä yksiselitteistä. Ehkä suorin yhteys yritysten t&k:lla on patentointiin, jolla yritys varaa oikeuden kehittämäänsä teknologiaan.

Eurooppalaiset patenttihakemukset (EPO, Euroopan patenttitoimisto) miljoonaa asukasta kohden vuonna 2002

Lähde: OECD, Patenttitietokanta, syyskuu 2004

Patentointi indikoi onnistunutta tutkimus- ja tuotekehitystyötä, jonka tuloksena voi olla merkittäviä kaupallisia sovelluksia. Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen vuonna 1996, minkä jälkeen patentoinnista saa parhaan kuvan tarkastelemalla Euroopan patenttitoimistoon jätettyjä ns. EPO-hakemuksia. Toisin kuin kansalliset hakemukset, nämä hakemukset voidaan nimetä koskemaan useampia maita samanaikaisesti.

Suomesta jätetään asukaslukuun suhteutettuna varsin paljon patenttihakemuksia. Selvästi edellä on vain Sveitsi, jonka lukuun vaikuttaa siellä toimivien monikansallisten yritysten patentointi. Tosin samalla tekijällä on myös merkitystä Suomen ja Ruotsin sijoittumiselle vertailun kärkijoukkoon.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen tulokset näkyvät myös uusina, paremman tuoton antavina tuotteina tai tuotantomenetelminä eli tuote- ja prosessi-innovaatioina. Yritysten innovaatiotoimintaa on kartoitettu EU:n jäsenmaissa ns. CIS (Community Innovation Survey) -tutkimuksilla. Viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2000, jolloin Suomi sijoittui innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten määrässä EU-maiden keskitasolle.

Eniten innovaatiotoimintaa raportoivat saksalaiset yritykset, 60 prosenttia tutkimukseen vastanneista. Suomessa toimintaa harjoittaneita oli 45 prosenttia, mikä on saman verran kuin Alankomaissa, Portugalissa ja Tanskassa.

Vaikka EU:n innovaatiotutkimuksen vertailukelpoisuus eri maissa onkin ongelmallista, niin tulosten perusteella ainakaan Suomen ja Ruotsin korkeat t&k-menot eivät näy innovaatiotoimintaa harjoittavien yritysten määrässä.

Innovaatiotoimintaa vuosina 1998-2000 harjoittaneet yritykset maittain

Lähde: EU:n innovaatiotutkimus

Kaukoidän maat vahvoja korkean teknologian kaupassa

Korkean teknologian tuotteiden kauppa kuvaa talouden teknologista vahvuutta kansainvälisillä markkinoilla. Etenkin korkeaa vientiosuutta pidetään tavoiteltavana, mutta useimmiten teknologiaintensiivinen tuotanto edellyttää myös korkean teknologian tuotteiden tuontia. Tosin on syytä huomata, että korkean teknologian vienti ja tuonti voivat olla korkealla tasolla paljolti sen vuoksi, että monikansalliset yritykset käyttävät kyseistä maa eräänlaisena läpikulkupaikkana (esim. Irlanti). Lisäksi korkean teknologian tuotteiksi luetaan esimerkiksi aseet sekä avaruus- ja ilmailualan tuotteet. Näiden tuotteiden kauppa on usein joko säännösteltyä tai harvojen suuryritysten käsissä.

Suomessa korkean teknologian vientiosuuden nousu on seurannut yritysten t&k-menojen voimakasta kasvua 1990-luvun alun jälkeen. Vuonna 1991 Suomen viennin volyymista vain kuusi prosenttia kertyi korkean teknologian tuotteilla. Osuus käväisi 23 prosentissa vuonna 2000 ja oli 20 prosenttia vuonna 2003. Samana vuonna korkean teknologian osuus tuonnista oli noin 15 prosenttia ja kauppavaihdon ylijäämä lähes neljä miljardia euroa. Käytännössä ainoa merkittävä korkean teknologian viennin tuoteryhmä on elektroniikka ja tietoliikennevälineet, näiden osuus korkean teknologian viennistä oli 83 prosenttia vuonna 2003. Instrumenttien osuus oli yhdeksän prosenttia, muiden tuoteryhmien 1-2 prosentin luokkaa. Myös tuonnissa elektroniikka ja tietoliikennevälineet oli suurin ryhmä lähes 50 prosentin osuudellaan. Viidennes korkean teknologian tuonnista koostui tieto- ja konttorikoneista.

Korkean teknologian tuotteiden viennin osuus kokonaisviennistä vuonna 2002

Lähde: OECD

Euroopan unionin maissa korkean teknologian osuus viennistä on pääsääntöisesti kilpailijoita alhaisempi. Yhdysvaltojen viennistä korkean teknologian osuus oli 28 prosenttia vuonna 2002. Tosin korkean teknologian kauppavaihto oli Yhdysvalloille alijäämäistä. Kaukoidässä korkean teknologia tuotteiden kauppa on varsin vilkasta, huippuna Taiwan, jossa osuus viennistä on 41 prosenttia. Myös Kiina on vahvassa nousussa, korkean teknologian osuus viennistä on jo viidennes, sama kuin Suomessa.

Suomalainen tiede tuotteliasta

Patentit ja innovaatiot kuvaavat tieteen ja teknologian pääsääntöisesti yrityslähtöisiä kaupallisia sovelluksia. Yliopistotutkimus puolestaan konkretisoituu tieteellisissä julkaisuissa. Tutkimustulosten julkistaminen arvostetuissa tiedelehdissä on osoitus saavutetuista tuloksista, jonka takeena on oman alan asiantuntijoiden arviointi.

Suomen osuus OECD-maiden tieteellisestä julkaisutoiminnasta ei luonnollisestikaan ole kovin suuri, hieman yli prosentin julkaisujen kokonaismäärästä vuonna 2002. Osuus on kuitenkin noussut selvästi 1990-luvun alun jälkeen. Suomen tiedettä voidaan kuitenkin pitää tuotteliaana, sillä suhteutettaessa julkaisujen määrä asukaslukuun Suomi sijoittuu neljänneksi OECD-maiden vertailussa.

Julkaisujen määrän ohella lasketaan niihin tehtyjä viittauksia, joiden voidaan tulkita osoittavan julkaisujen laatua ja vaikuttavuutta. Myös tässä vertailussa Suomen kehitys on ollut myönteistä, sillä vielä 1990-luvun alussa suomalaiset tieteelliset julkaisut keräsivät keskimääräistä vähemmän viittauksia, mutta viime vuosina niiden määrä on noussut yli OECD:n keskiarvon. Suomen julkaisutoiminta painottuu muita maita enemmän lääke- ja hoitotieteisiin.

Miten jatkossa?

Perinteisillä tiede- ja teknologiaindikaattoreilla mitattuna Suomi on ollut - yhdessä Ruotsin kanssa - eräänlainen EU:n mallimaa. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan ja korkean teknologian tuotannolla on keskeinen asema yritystoiminnassa. Mutta viime vuosina t&k-panostuksen kasvu on pysähtynyt, ja tuoreimmat tiedot ennakoivat jonkinasteista taantumaa. Tämä antanee virikkeitä keskusteluun julkisen tutkimusrahoituksen lisäystarpeesta.

Tässä 'perinteiseksi' luonnehditut tiede- ja teknologiaindikaattorit eivät kuitenkaan vastaa moniin olennaisiin kysymyksiin. Esimerkkeinä voidaan mainita huoli siitä, ovatko teknologiaan kohdistuneet panostukset tuottaneet vastaava kaupallista menestymistä, mikä on suomalaisten liiketoimintaosaaminen. Globalisaation myötä yhä korkeamman jalostusasteen tuotanto joutuu kovenevaan kansainväliseen kilpailuun - miten turvataan tutkimuksen ja tuotekehityksen säilyminen Suomessa?

Teknologian ohella tarvittaisiin myös konkreettista tietoa sosiaalisista innovaatioista. Sisällöntuotannon osaamisesta teknologian ohella on puhuttu jo pitkään, viime aikoina yhtenä teemana esille on noussut luovuuden edellytysten ja merkityksen tarkastelu. Kaikki nämä asettavat haasteita myös tutkimuksen, teknologian ja osaamisen tilastoinnille.

Artikkelin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kokoomajulkaisuun 'Tiede ja teknologia 2004' sekä 'Tutkimus- ja kehittämistoiminta 2003' -vuositilastoon, joita kirjoittaja on ollut tekemässä.

Bioteknologian tutkimukseen 185 miljoonaa euroa

Päivitetty 28.1.2005