Uusmaalaisten ansiot ovat eri maata

Uudellamaalla palkat ovat muuta Suomea korkeammat, eikä se johdu vain erilaisesta työpaikkarakenteesta. Alhaisimmat ansiot ovat Etelä-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Tämä käy ilmi, kun ensimmäistä kertaa on mahdollista arvioida tuntiansioiden alueellisia eroja.

Seppo Kouvonen - Antti Katainen

SUOMI on alueellisesti suuri maa, jonka eri alueiden välillä on sekä maantieteellisiä että myös kulttuurieroja. Kuten monessa muussakin EU-maassa myös Suomessa pääkaupunkiseudun työmarkkinat poikkeavat selvästi muusta maasta. Tämä ilmenee muuta maata matalampana työttömyysasteena, muista poikkeavana ammatti- ja toimialarakenteena sekä muita maakuntia korkeampana palkkatasona.

Yleissitovat työehtosopimukset harmonisoivat alueiden välisiä palkkaeroja. Toisaalta sopimusten nojalla maksettavat kalliinpaikanlisät nostavat ansioita runsaat pari prosenttia muun muassa pääkaupunkiseudulla, Lapin läänissä sekä monissa kasvukeskuksissa.

Vuoden 2001 Palkkarakennetilasto tarjoaa ensimmäistä kertaa mahdollisuuden arvioida tuntiansioiden alueellisia eroja. Palkkarakennetilasto perustuu yli 1,2 miljoonaa palkansaajaa koskeviin, työnantajalta kerättyihin tietoihin. Vuoden 2001 tietoihin on liitetty työpaikan sijaintia koskevia tietoja, jotka on poimittu Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston perustiedoista.

Keskituntiansio koko maassa 13 euroa...

Palkansaajien tuntiansio oli koko maassa vuoden 2001 lopussa keskimäärin 13 euroa tunnilta, kun ns. kertaluonteisia eriä kuten lomarahaa ja tulospalkkioita ei oteta huomioon.

Koska palkansaajista suurin osa sijoittuu keskituloisiin tai sitä vähemmän ansaitseviin, tyypillinen suomalainen palkansaaja ansaitsi yli kymmenen prosenttia keskiarvoa vähemmän eli 11,50 euroa tunnissa.

....ja pääkaupunkiseudulla 15 euroa

Pääkaupunkiseudulla työskentelevä ansaitsi keskimäärin 15 euroa tunnissa. Ansiotaso oli noin 15 prosenttia, ja koko Uudellamaalla noin 13 prosenttia, korkeampi kuin maassa keskimäärin.

Yksikään toinen maakunta ei yltänyt maan keskiarvoon. Työtunnin ansio oli Uudellamaalla noin neljänneksen korkeampi kuin matalapalkkaisimmissa keskiseen Suomeen sijoittuvissa maakunnissa (Kuvio 1).

Kuvio 1. Palkansaajien keskimääräinen tuntiansio eri maakunnissa vuoden 2001 lopussa

Uudenmaan korkeampi tuntiansio johtuu paljolti sen erilaisesta tehtävärakenteesta. Maakuntaan sijoittuu lähes kolmasosa tilastoiduista palvelussuhteista, mutta noin puolet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista.

Maakuntien tehtävärakenteesta aiheutuvien erojen vaikutusta tarkasteltiin vertaamalla samaan ammattiluokkaan kuuluvien ja ominaisuuksiltaan (ikä, sukupuoli, toimiala, koulutusaste) vastaavien palvelussuhteiden tuntiansioita. Uudenmaan palkkataso oli maakunnan omalla henkilöstörakenteella painottaen lähes seitsemän prosenttia korkeampi kuin maan keskimääräisellä rakenteella. Vastaavasti Savossa, Päijät-Hämeessä sekä Etelä-Pohjanmaalla palkansaajien rakenne painottui selvästi matalapalkkaisempiin tehtäviin kuin muualla maassa (Kuvio 2).

Kuvio 2. Rakennetekijöiden vaikutus maakunnan palkkatasoon

Rakennetekijät eivät selitä eroja

Kun verrataan samoihin ammattiluokkiin sijoittuvia ominaisuuksiltaan vastaavia palvelussuhteita, olivat ansiot Uudellamaalla selvästi muuta maata korkeammat. Maan keskiarvoon verrattuna ero oli noin neljä prosenttia ja palkkaukseltaan matalimpiin maakuntiin verrattuna noin yhdeksän prosenttia. Osin tämä ero johtuu kalliinpaikanlisästä, joka nostaa ansiotasoa pääkaupunkiseudulla ja ns. kehyskunnissa. Maakunnan korkeampien tuntipalkkojen taustalla on todennäköisesti myös rakenteellisia tekijöitä, jotka eivät kuvaudu käytettävässä palkka-aineistossa.

Etelä-Suomen suurteollisuuteen nojaavat maakunnat (Itä-Uusimaa, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso) sijoittuivat maan sisäisessä palkkavertailussa heti Uudenmaan jälkeen. Niissä työpaikat painottuvat keskimääräistä paremmin palkattuihin tehtäviin. Silti samassakin ammattiluokassa alueiden palkkataso oli jonkin verran muuta maata korkeampi. Prosessiteollisuuteen painottuvien teollisten työpaikkojen korkeampi palkkataso ei kuitenkaan näyttäisi heijastuvan maakuntien palvelusektorille.

Itä-Uudenmaan osalta palkkatasoa nostaa myös pääkaupunkiseudun läheisyys. Itä-Uudenmaan työpaikoista suuri osa sijoittuu tosiasiallisesti pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueelle.

Lapissa ja Kainuussa samaan ammattiluokkaan sijoittuvien ja ominaisuuksiltaan vastaavien palvelussuhteiden ansiot sijoittuvat lähelle maan keskitasoa. Tähän oli syynä se, että julkisen sektorin työpaikkojen osuus oli näissä maakunnissa maan suurin ja niiden palkkataso erityisesti Lapissa lähes sama kuin Uudellamaalla (Kuvio 4).

Kuvio 4. Samassa ammatissa toimivan ja ominaisuuksiltaan vastaavan palkansaajan tuntiansion poikkeama Uudenmaan ansiosta toimialaryhmän mukaan

Samassa ammatissa toimivan ja ominaisuuksiltaan vastaavan palkansaajan suhteellinen ansiotaso maan keskiarvoon verrattuna

Vanhojen syrjäseutulisien vaikutus nostaa edelleen julkisen sektorin palkkatasoa Pohjois-Suomessa. Lisäksi kalliinpaikanlisä nostaa alueella sekä yksityisen että julkisen sektorin tuntiansiota.

Alimmat ansiot keskisessä Suomessa

Ansiotaso oli matalin Etelä-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Näiden maakuntien tehtävärakenne painottui keskimääräistä matalapalkkaisempiin ammatteihin (Kuvio 2). Silti myös samassa ammattinimikkeessä keskiansio jäi näillä alueilla 5 - 6 prosenttia maan keskiarvon alapuolelle. Näiden alueiden työmarkkinoilla korostui erityisesti maatalouden ja julkisen sektorin merkitys.

Maakuntien välisiä palkkaeroja arvioitaessa palkansaajan kannalta olennaista on se, missä määrin eri alueiden hintataso, erityisesti asumiskustannukset, vaikuttavat käteen jäävän nettoansion ostovoimaan. Työnantajan kannalta kriittistä taas on se, tuottaako muita kalliimmalle alueelle sijoittuminen riittäviä hyötyjä esimerkiksi verkostoitumisesta tai laajemmista markkinoista johtuen.

Kirjoittajat työskentelevät Tilastokeskuksen Hinnat ja palkat -yksikössä.

Alueellisista palkkaeroista eri palkansaajaryhmissä enemmän seuraavissa numeroissa.

Päivitetty 18.2.2004

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi