Julkaistu: 7.6.2005
Kilpailukyvylle uusi kokonaismittari
Suomi onkin vain keskikastia
Uudistuminen ja innovaatiotoiminta on olennainen osa yritysten kilpailukykyä. Kilpailukyky on myös maiden välisessä vertailussa osin käyttökelpoinen joskin kiistelty käsite. Tässä artikkelissa ehdotetaan uutta kilpailukykymittaria entisten rinnalle mittaamaan maiden yritysten välistä innovatiivisuutta.
Aku Alanen
Yritysten kohdalla käsitteellä kilpailukyky on selkeä merkitys. Kun markkinoilla kilpaillaan asiakkaista, kilpailukykyisiä ovat yritykset, jotka pärjäävät esimerkiksi markkinaosuuttaan kasvattamalla.
Maiden kilpailukyvystä puhuttaessa ei selkeää määritelmää oikein löydy. Maat ja alueet eivät ole samanlaisessa kilpailuasetelmassa keskenään kuin yritykset, eikä menestystä voi mitata markkinaosuuksilla. Maiden menestys on yhtä paljon win-win-tapaus kuin nollasummapeli. Hyvinvoinnin kasvussa eri maat ovat monilta osin sidoksissa toisiinsa.
Kilpailukyky-käsitteen käyttämistä kuvaamaan muuta kuin yritysten välistä asetelmaa onkin kritisoitu. Merkittävin kriitikoista on ekonomisti Paul Krugman, jonka mielestä maiden tai alueiden kilpailukyky on tyhjä käsite eikä tarkoita muuta kuin niissä toimivien yritysten kilpailukykyä. Lisäksi Krugman pitää kilpailukyky-käsitteen käyttämistä maiden yhteydessä poliittisesti haitallisena, koska se antaa virheellisen kuvan kilpailuasetelmasta maiden välillä. Muiden maiden näkeminen kilpailijoina voi johtaa vahingolliseen politiikkaan, joka edesauttaa vastakkainasettelua yhteistyön sijaan.
Asiasta käytiin 1990-luvulla paljon väittelyä, ja Krugman sai näkemykselleen kriitikoita, joiden mielestä kilpailukyky on hyödyllinen käsite myös maiden yhteydessä. Yritysten menestykseen vaikuttaa toimintaympäristö, sen tuotannontekijäresurssien määrä ja laatu. Maan kilpailukykyä voi ajatella esimerkiksi kykynä houkutella liikkuvia tuotannontekijöitä. Vaikka maat käytännössä kisaavatkin resursseista, ei jonkin maan pitkäaikainen menestys voi silti perustua maiden keskinäiseen kilpailuun.
Myös maan eri alueiden kilpailukyvyn mittaamiseen liittyy isoja ongelmia. Kilpaileeko Helsinki, ja miten, Tukholman vai Tampereen kanssa? Kisaako Joensuu Kuopion kanssa, vai tulevaisuudessa Sortavalan ja Petroskoin kanssa?
Eräs kilpailukyvyn mittareiden jakolinja koskee sitä, käytetäänkö kovia vai pehmeitä indikaattoreita. Kovat ovat yleensä jostain aineistosta saatavia tilastoja, pehmeät usein mielipidekyselyjen tuloksia. Voidaan tehdä myös näiden yhdistelmiä kuten World Economic Forum (WEF). WEF:n kaltaisten yleismittareiden ongelmana on liiallinen laaja-alaisuus ja kenties myös pehmeiden mittareiden mahdollinen taktisuus. Samat yritysjohtajat kehuvat siinä Suomen olosuhteita, joita he sitten haukkuvat kotimaassa. WEF:n yksittäiset osat ovat silti kiinnostavia.
Empiirinen taloustutkimus on myös pyrkinyt testaamaan, voiko maiden kilpailukyky-rankingia käyttää tulevan menestyksen ennustamiseen. Tulokset ovat olleet pääosin kielteisiä. Yleisiin, laaja-alaisiin maiden kilpailukykymittareihin onkin syytä suhtautua osin varauksella. Erillisten ilmiöalueiden, kuten maiden innovatiivisuuden, osalta kilpailukykymittarit lienevät mielekkäämpiä.
Mitä innovaatiokilpailukyky on?
Tämän artikkelin lähtökohtana on, että kilpailukyky on hyödyllinen käsite ainakin yksittäisten ilmiöalueiden, kuten innovaatioiden, yhteydessä. Maan ominaisuudet määräävät sen innovatiivista menestymistä ja kilpailukykyä suhteessa muihin maihin myös globalisaation aikana. Mitä suotuisampi on maan tai alueen innovaatioita tuottavien resurssien yhdistelmä suhteessa muihin maihin tai alueisiin, sen parempi on sen kilpailukyky innovaatioiden alueella.
Innovaatiokilpailukyvyllä tarkoitetaan siten maassa toimivien eri instituutioiden ja yritysten kykyä synnyttää, houkutella ja ylläpitää innovatiivista toimintaa. Innovaatiotoimintaa voi tutkia ja mitata kilpailukyvyn osalta kahdella tavalla: resurssien tai, kuten tässä artikkelissa olen tehnyt, tuotosten kautta.
Mittari resursseista tai tuotoksista
Innovaatioiden resurssilähteet voidaan jakaa alan kirjallisuuden ja erilaisten tutkimusten mukaan karkeasti kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä koostuu toisiinsa kytkeytyneiden toimintojen klusteri-, toimiala- ja yrityskohtaisista edellytyksistä. Toinen taas on kaikille toimialoille yhteinen varanto, yhteinen innovaatioinfrastruktuuri, johon voi katsoa kansallisen innovaatiojärjestelmänkin kuuluvan. Näiden kahden tekijän yhteistoiminnan luonne, laatu, yhteysverkostot ja käytännön sovellukset muodostavat kolmannen elementin.
Kullekin osa-alueelle voidaan kehittää omia indikaattoreita. Koviin resurssi-indikaattoreihin kuuluvat muiden muassa tutkimus- ja kehittämismenot (t&k). Pehmeisiin indikaattoreihin kuuluvat erilaisuuden sietokyky sekä yrityksien ja yhteisöjen sosiaalisen pääoman taso jne. Resurssien yhteisvaikutuksesta ja yhteistoiminnasta syntyy menestyvä innovaatiotoiminta.
Innovaatiot puolestaan ovat uuden tiedon ja taidon siirtämistä uusiin tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin. Tärkeää on siis uuden kaupallistaminen ja sen hyödyntäminen tuotannossa. Innovaatioissa ei ole kyse pelkästään tutkimuksesta ja tekniikasta vaan yhtä paljon - ja usein enemmänkin - myös palveluista, markkinoinnista ja johtamisesta yms.
Pääosin innovaatiomittarit ovat keskittyneet resurssipuolelle, on sitten kyse kovista tai pehmeistä indikaattoreista. Itse innovaatiot kuuluvat selvästi tuotosmittareiden joukkoon. Niiden kehittely on tilastontekijöille oikeastaan resurssimittareita haastavampaa. Niistä, varsinkin vertailukelpoisista, on myös suurempi pula kuin resurssimittareista.
Tässä ehdottamani innovaatiomittari kuuluu selvästi koviin mittareihin, koska siinä perusaineisto pohjautuu rekistereihin.
Kaupalliset innovaatiotuotokset teknologisten rinnalle
Innovaatioiden käyttöä tuotosten kilpailukykymittarina on rajoittanut toistaiseksi se, että ne on käsitetty tai ainakin niitä on mitattu melkein pelkästään teknologisina innovaatioina. Esimerkiksi patentit ovat rekistereihin pohjautuvana innovaatiomittarina leimallisesti teknologiainnovaatiomittari.
Tuon tässä patenttien rinnalle vastaavia kaupallisen innovaation mittareita. Esitän kolme tapaa mitata maiden kykyä tuottaa innovaatioita. Niitä voi käyttää maiden talouden tulevaisuuden ennustamiseen tai vaikkapa Suomen tilanteen arvioimiseen. Kahteen ensimmäiseen mittariin olen ottanut mukaan 15 vanhaa EU-maata ja Norjan. Kolmanteen olen laskenut, tiedonsaannin vaikeuden vuoksi, vain Suomen tilanteen.
Ensimmäinen mittari perustuu maiden yritysten Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa rekisteröimien patenttien, tavara-merkkien ja mallisuojien lukumääriin. Mittaan teknologisia innovaatioita Euroopan maissa käyvillä ns. EPO-patenteilla miljoonaa asukasta kohden (patenteista enemmän edempänä). Kaupallisia innovaatioita mittaan yhteisötavaramerkkien määrällä ja muotoiluinnovaatioita yhteisömallisuojien määrällä samoin asukaslukuun verrattuna. Olen vertailumielessä laskenut indeksit myös bkt:n tasoon verrattuna. Maiden järjestys on silloin sama, mutta skaalaerot hieman erilaisia.
Kun eurooppalaisten innovaatiomarkkinoiden lisäksi mitataan USA:n ja Japanin markkinoita, Suomen sijoitus muuttuu, mutta hieman ristiriitaisesti. Patenteissa ja mallisuojissa asemamme paranee, mutta tavaramerkeissä se hieman heikkenee.
Teknologisissa innovaatioissa olen käyttänyt triadipatenttien määrää (Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa samalle keksinnölle haetut patentit). Triadipatenttimittarilla Suomi nousee Ruotsin ohi. Samoin esimerkiksi muotoiluinnovaatioissa Japanissa ja myös USA:n designpatenttimarkkinoilla sijoituksemme paranee eurooppalaiseen tilanteeseen verrattuna. Suomen hyvä sijoitus USA:ssa muotoilualalla johtuu tosin lähes yksinomaan kahdesta yhtiöstä, Nokiasta ja Fiskarsista. Sen sijaan tavaramerkeissä sijoituksemme USA:n markkinoilla laskee hieman Euroopan markkina-asemaamme nähden.
On huomattava, että Suomen sijoitus putoaisi yhdellä, jos Sveitsi otettaisiin vertailuun mukaan. Sveitsihän on kaikkien kolmen teollisoikeuden käytössä hyvin aktiivinen. Euroopan ulkopuoliset OECD-maat, kuten USA tai Kanada, eivät yllä asukaslukupohjaisissa vertailuissa kärkisijoille.
Taulukoissa 1a ja 1b on esitetty maiden sijoitus teknologisten, kaupallisten ja muotoiluun liittyvien IPR-sidonnaisten innovaatioiden osalta kolmella ensimmäisellä sarakkeella, viimeisellä sarakkeella on yhteissijoitus. IPR (intellectual property rights) eli aineettomat oikeudet jaetaan tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin, jotka koostuvat patenteista, tavaramerkeistä ja mallisuojasta.
Taulukko 1a kuvaa maiden innovatiivisuuden kilpailukykyä Euroopan markkinoilla. Taulukko 1b kuvaa taas suomalaisten yritysten innovaatiotuottamisen kilpailukykyä kolmella (Euroopan, USA:n ja Japanin) markkina-alueella. Kukin kolmesta alueesta muodostaa yhden kolmasosan painon indeksistä. Jos USA:n tai Japanin paino-osuutta pudotetaan sille tasolle, mitä ne muodostavat EU-maiden kaupasta, niin lista muuttuu hieman.
Suomi on siis aika lailla keskikastissa. Tulos antaa mielestäni realistisen kuvan maamme tulevaisuuden näkymistä. Se on myös aika lähellä yleistä mielikuvaa siitä, millä aloilla olemme hyviä innovoimaan ja millä emme.
Taulukko 1a. Sijoitus IPR-innovatiivisuuden* mukaan Euroopassa
| tavaramerkki | patentit | mallisuoja | yhteensä | |
| Luxemburg | 1 | 6 | 2 | 1 |
| Tanska | 4 | 5 | 1 | 2 |
| Ruotsi | 3 | 1 | 7 | 3 |
| Saksa | 6 | 3 | 3 | 4 |
| Suomi | 8 | 2 | 10 | 5 |
| Itävalta | 9 | 7 | 5 | 6 |
| Alankomaat | 11 | 4 | 6 | 7 |
| Espanja | 2 | 15 | 9 | 8 |
| Italia | 10 | 12 | 5 | 9 |
| Britannia | 7 | 10 | 11 | 10 |
| Belgia | 12 | 8 | 8 | 11 |
| Irlanti | 5 | 13 | 12 | 12 |
| Ranska | 14 | 9 | 13 | 13 |
| Norja | 16 | 11 | 14 | 14 |
| Portugali | 13 | 16 | 15 | 15 |
| Kreikka | 15 | 15 | 16 | 16 |
| *IPR=intellectual property rights eli aineettomat oikeudet | ||||
Taulukko 1b. ..sekä Euroopassa, USA:ssa ja Japanissa
| triadipatentit | tavaramerkit | mallisuoja | yhteensä | |
| Ruotsi | 2 | 2 | 3 | 1 |
| Luxemburg | 6 | 1 | 1 | 2 |
| Tanska | 5 | 3 | 2 | 3 |
| Saksa | 3 | 6 | 6 | 4 |
| Alankomaat | 4 | 4 | 4 | 5 |
| Suomi | 1 | 8 | 5 | 6 |
| Britannia | 10 | 5 | 10 | 7 |
| Itävalta | 9 | 10 | 7 | 8 |
| Ranska | 7 | 9 | 11 | 9 |
| Belgia | 8 | 13 | 9 | 10 |
| Italia | 12 | 12 | 8 | 11 |
| Irlanti | 13 | 7 | 14 | 12 |
| Espanja | 14 | 11 | 13 | 13 |
| Norja | 11 | 14 | 12 | 14 |
| Portugali | 15 | 15 | 15 | 15 |
| Kreikka | 16 | 16 | 16 | 16 |
Suomen vai Tanskan malliin
Kuvio 1 on kiinnostava erityisesti Suomen ja Tanskan vertailun kannalta. Tanska on selvästi Suomen edellä, vaikkei sitä mielletä suureksi innovaatiomaaksi. Tanskan innovaatiojärjestelmä perustunee enemmän ns. DUI-malliin, Suomen taas enemmän ns. STI-malliin.
Kuvio 1. Pohjoismaiden IPR-luovuusprofiili EU-tasoon nähden Euroopassa
STI (Science Technology Innovation) on peräisin laboratorio-olosuhteissa työskentelystä, sitä hallitsee hyvin muotoiltujen ongelmien systemaattinen ratkaisujen hakuprosessi. Työntekijöiden know-how pyritään muuttamaan koodatuksi tiedoksi. Koodatun ja siirrettävissä olevan tiedon luonne vaatii panostamaan tiedon suojelun laillisuuteen.
DUI-malli taas pohjautuu päinvastaiseen innovaatiomekanismiin. Se syntyy jokapäiväisissä rutiineissa Learning by Doing, Using and Interacting. Se saattaa perustua teknologisiin mahdollisuuksiin ja käyttäjän tarpeisiin, mutta oppiminen on pikemminkin satunnaista, tilanteesta riippuvaa, kuin systemaattista. Prosessin tulokset ovat joko aineellisia tai aineettomia uusia tuotteita, mutta myös organisaatioissa ja työryhmissä syntyneiden kykyjen ja rutiinien sisäistämistä. Tieto on pääosin hiljaista.
Nyt on kiinnostavasti havaittavissa tarve Suomessa siirtyä enemmän DUI-mallin ja Tanskassa enemmän STI-mallin suuntaan. Tanskassa tähyillään Suomen suurta t&k-panosta, koululaisten menestymistä Pisa-vertailussa jne., Suomessa taas ilman muodollista koulutusta olevien tanskalaisten kauppamiesten sujuvuutta yms.
STI-malliin painottumisen tulokset näkyvät ehkä enemmän patenttiluvuissa. Tanska on kyennyt yhdistämään molemmat mallit enemmän tavaramerkki- ja mallisuojaluvuissa. Suomalainen kauhuskenaario olisi tietenkin se, että siirtyminen DUI-mallin suuntaan on liian hidasta ja että samalla menetämme entisen STI-osaamisemme. Molempia kuitenkin tarvitaan.
Mittarilla puutteita, paremmaksi saaminen vaikeaa
Esitettyä indikaattorimallia voi kritisoida monellakin tapaa. Ensinnäkin voi kysyä, kuvaavatko pelkät lukumäärätiedot sitä, miten merkittäviä innovaatioita eri maissa on tehty. Onhan osa patenteista ja mallisuojista tehty pelkästään neuvottelutaktisessa mielessä ilman tarkoitusta käyttää niitä itse tuotannossa.
Toiseksi ehkä patenttien määrä pitäisikin jakaa mieluummin t&k-menoilla, jotta saataisiin panostukseen paremmin suhteutettu innovaatiomittari. Silloin myös Suomen sijoitus putoaisi selvästi. Väkiluvun tai bkt:n käyttäminen suhteuttajana on kuitenkin makrotasolla yleisin menetelmä. Lukumäärätiedon käyttöä osoittajassa taas puoltaa se, että patenttien arvon määritys on liian vaikeaa.
Kolmanneksi voidaan sanoa, että kaikkia innovaatioita ei patentoida, vaan niitä suojataan muutenkin. Sama koskee tavaramerkkejä ja mallisuojaa. Aliedustus on ilmeinen, mutta sille ei voi mitään. Emme tiedä, miten maiden tuotantorakenne vaikuttaa tähän.
Kritiikkiä mittarille voi tulla myös siitä, että kyse on enemmän asioiden juridisoinnista kuin aidoista uusista asioista. Näin tavallaan onkin. Eri maiden oikeuskäytännöt poikkeavat, ja innovaatioiden suojauksen pitävyys kopiointia vastaan vaihtelee. Jos yritykset kokevat joissain maissa, ettei suojaus pure oikeudessa, niin ne siirtyvät käyttämään muita keinoja. Tämän näkökulman saaminen mukaan maa-arviointiin menee kuitenkin reilusti talouden ulkopuolelle.
Kuinka leveä on luova rintama?
Toinen mittarini katsoo taulujen 1a ja 1b indekseistä, miten laajalla pohjalla tulos on saatu aikaan. Siis kuinka monta prosenttia innovatiivisista yrityksistä on käyttänyt eri maissa teollisoikeudellisia suojausmuotoja, eli tehnyt IPR-innovaatioita. Taulussa 2 on esitetty maat niiden keskittyneisyysasteen mukaan. Tulosten käyttöä rajoittaa se, että kyse on missä tahansa, myös omassa maassa haetusta suojauksesta. Näin ollen kyselyn tuloksia ei voi yhdistää suoraan tauluihin 1a ja 1b.
Taulukko 2. Sijoitus sen mukaan kuinka suuri osuus maan innovatiivisista yrityksistä on harjoittanut IPR-innovaatiotoimintaa
| patentit | mallisuoja | tavaramerkit | |
| Ruotsi | 1 | 3 | 1 |
| Ranska | 2 | 4 | 3 |
| Saksa | 3 | 2 | 10 |
| Suomi | 4 | 8 | 5 |
| Norja | 5 | 10 | 4 |
| Itävalta | 5 | 5 | 10 |
| Belgia | 7 | 6 | 8 |
| Tanska | 8 | 6 | 5 |
| Englanti | 8 | 1 | 2 |
| Hollanti | 8 | 13 | 15 |
| Italia | 11 | 10 | 14 |
| Espanja | 12 | 8 | 15 |
| Luxemburg | 13 | 10 | 12 |
| Portugali | 14 | 15 | 13 |
| Kreikka | 14 | 14 | 7 |
| Lähde: Eurostatin Community Innovation Survey -kysely (CIS-3). | |||
Jos ajatellaan maan kilpailukykyä, on sinänsä sama, onko maan innovaatiot tehnyt kolme yritystä vai kolmesataa. Seuraavassa laskelmassa on kuitenkin lähdetty siitä, että maan innovatiivisuuskilpailukyvyn kannalta on parempi, mitä suurempi osuus maan yrityksistä on ollut mukana tekemässä innovaatioita.
Oletus voi joissain tapauksissa olla vääräkin. Keskittyminen muutamaan yritykseen voi pienessä maassa saada jopa enemmän aikaan kuin voimavarojen hajoaminen. Voihan olla, että jos meillä ei olisi Nokian suuruista megayritystä, Suomen todellinen kilpailukyky olisi heikompi. Innovatiivisten yritysten osuus voisi olla nykyistä suurempi mutta innovaatioiden määrä pienempi. Olisi hyvä laskea Suomen osalta kaksi mittaria: sijoitus Nokian kanssa ja ilman, niin merkittävä on Nokian rooli sekä patenteissa että mallisuojissa. Oletan kuitenkin, että innovaatioiden tasaisempi jakautuminen on tulevaisuuden kannalta parempi kuin niiden keskittyminen muutamaan suuryritykseen.
Jo kolmannes taloudesta innovatiivisilla aloilla
Kuviossa 2 on esitetty IPR-intensiivisten alojen bkt-osuuden kehitys Suomessa 19952002. Kuvio kertoo, miten suuri osuus taloudestamme perustuu toimintaan IPR-innovatiivisilla toimialoilla esittämilläni kriteereillä. Ylimmäinen käyrä on puhdistettu, eli jos joku toimiala on intensiivinen useilla teollisoikeuden mittareilla, se on laskettu mukaan vain kerran. Kuviosta nähdään, että Suomessa noin kolmasosa taloudesta toimii nykyään aloilla, jotka ovat innovatiivisia IPR-mielessä. Osuus on myös nousussa.
Kuvio 2. Teollisoikeusintensiivisten toimialojen %-osuus bkt:sta Suomessa 1995-2002
Vastaavan laskelman voi tehdä myös muista maista, vaikkakin se on työlästä. Näin nähtäisiin, mikä tilanteemme on verrattuna muihin maihin. Suurin heikkous kolmosmittarissa on suojausluokkien muuntamisessa toimialaluokiksi erityisesti mallisuojan ja tavaramerkkiluokituksien osalta. Jos kansainväliseen vertailuun lähdetään, muuntoa pitää tarkentaa tekemästäni karkeasta kokeilusta.
Tässä ehdotettu kolmen portaan mittari voi olla mielekäs lisä muuten aika köyhään, maiden välisen innovatiivisuuskilpailukyvyn tuotosindikaattorien joukkoon.
Kutakin porrasta pitää käyttää erillisenä. Niitä voi yrittää yhdistääkin, mutta laajat komposiitti-indikaattorit antavat harvoin todellista informaatiota.
Suomi on aika keskinkertainen innovaatiomaa IPR-näkökulmasta teknologian ulkopuolella. Meillä on kuitenkin muutamia aktiivisia ja varsin kilpailukykyisiä yrityksiä aineettomien oikeuksien alalla.
Lähteet:
http://www.business.aau.dk/loc-nis/loc-nis-attach/conference.html
Innovation in Europe 2004. Results for the EU, Iceland and Norway,
Data 1998-2001, Eurostat Theme 9, Science and Technology.
Päivitetty 7.6.2005