Patenteilla mitaten olemme huipulla

Suomi on noussut patenttien määrässä maailman kärkimaiden joukkoon. Samaan aikaan patentti-intensiivisten toimialojen merkitys kansantaloudessamme on kasvanut.

Aku Alanen

Teknologisia innovaatioita on mitattu meillä ja muualla jo pitkään toisin kuin muita innovaatioita. Kaksi tärkeintä maittain vertailukelpoista teknologisten innovaatioiden mittaria ovat patentit ja yritysten innovaatiokyselyyn nojautuvat tiedot. Tässä artikkelissa pohditaan patenttien roolia innovaatioindikaattorina ja esitetään perinteisten lisäksi pari uutta koeluonteista indikaattoria.

Patentteja pidetään tärkeimpänä teknologian innovaatiomittarina. Niiden käytöllä on monia etuja: pitkät historialliset sarjat, järjestelmä toimii lähes kaikissa maissa (joitain alue- ja maakohtaisia eroja on) ja patentteihin liittyy suuria taloudellisia arvoja.

Patenttien tilastollisella käytöllä on myös ongelmia ja rajoitteita:

kaikkia keksintöjä ja innovaatioita ei voida tai haluta patentoida
patentointialttius on erilainen eri toimialoilla, koska patentointiprosessi on aika hidas
pienet ja monesti keskisuuretkin yritykset katsovat patentoinnin kustannusten olevan liian suuria potentiaaliseen tuottoon nähden
monesti kannattaa mieluummin pitää keksintö salassa tai suojata se muuten
suuremmat yritykset saattavat hakea patenttia vain taktisista syistä myöhempään kaupankäyntiin.

Tilastoanalyysissä on myös ongelmallista se, että eri tyyppiset patentit ovat samalla viivalla. Tilastoissa niitä käsitellään kappalemääräisinä eikä niiden taloudellisen arvon mukaan.

Suomi kärkisijoilla patenttiperhemittareissa

Patentteja voidaan hakea ja myöntää - ja niistä voi myös tehdä indikaattoreita - sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Merkittävin ja arvostetuin patentti-indikaattoreista on OECD:n kehittämä ns. triadipatenttiperhe. Siinä on yhdistetty kolmen suurimman patenttiviraston - Euroopan, USA:n ja Japanin - samalle keksinnölle myöntämät patentit.

Suomen osuus patenttiperheistä on lukumääräisesti tietysti pieni, mutta jos maamme triadipatenttikantaa verrataan asukaslukuun, niin nousemme kakkoseksi heti Sveitsin jälkeen vuonna 2000 koko maailman vertailussa (Kuvio 1). Suomen taso on noussut vuoden 1990 kantaan nähden eri maista nopeimmin. Silloin Suomi oli kuudennella sijalla. Kiinnostavasti Sveitsin absoluuttinen taso on laskenut samana aikana, vaikka se kärkisijan edelleen pitääkin.

Kuvio 1. Triadipatentit miljoonaa asukasta kohden vuonna 2000, hakijat kotimaan mukaan

Verrattaessa triadipatenttiperheitä bkt:hen Suomi sijoittuu hakijan kotimaavertailussa ykköseksi (Kuvio 2). Tason nousu on ollut huima, sillä vielä vuosikymmen aiemmin Suomi oli 6. sijalla.

Kuvio 2. Triadipatentit suhteessa bkt:hen vuonna 2000

Eurooppa-patenteissa Suomi on myös kärkijoukossa eli kakkosena. Osuus myönnetyistä patenteista on yksi prosentti. Suomen patenteista suurin osa on ICT-aloilla. Sen sijaan toisella kansainvälisesti tärkeällä alalla bioalojen patenttien vertailussa sijoituksemme on heikompi. Tanska sen sijaan on bioalalla vahva.

Kuinka moni yritys käyttää patentteja?

Hyvin tärkeä ja kiinnostava kysymys on, missä määrin patentit keskittyvät samoille yrityksille. Kysymyksessä on kaksi toisilleen vastakkaista politiikkalinjaa.

Pienessä maassa voidaan pitää hyvänäkin asiana, että vain osa yrityksistä keskittyy keksintöihin ja niihin perustuvien patenttien hakuun. Kaikkien yritysten eri aloilla ei varmaankaan kannata keskittyä patentteihin.

Toisaalta voidaan katsoa, että keskittyminen on vaarallista maan tulevaisuuden kannalta, jos harvoille patentti-intensiivisille yrityksille tapahtuisi jotain. Tämän kannan mukaan mahdollisimman laaja kirjo patentoinnissa mukana olevia yrityksiä takaa pienelle maalle kelkassa pysymisen. Tällä näkemyksellä lienee enemmän kannatusta.

Absoluuttista totuutta on asiassa vaikeata löytää, mutta jonkinlainen tasapainotilanne lienee paras. Pienen maan tilanne voi olla erilainen kuin suuren ja myös erilainen eri toimialoilla. EU:n innovaatiokyselystä saa tietoa pohdinnan pohjaksi.

Suomessa on innovatiivisten yritysten parissa hieman EU:n keskimääräistä tasoa enemmän yrityksiä, joilla on vähintään yksi voimassa oleva patentti. Tämän voisi tulkita positiivisesti siten, että patenttien keskittyneisyys muutamille yrityksille ei ole meillä ihan niin suurta kuin EU:ssa keskimäärin. Tulkinta on erityisen oikeutettu, kun tiedetään, että Suomella on kärkiasema patentti-indikaattoreiden maailman vertailussa. Toisaalta kuvio 3 myös näyttää, että meilläkin vain viidennes innovoivista yrityksistä katsoo tarpeelliseksi käyttää patentteja suojaustoimenpiteenä.

Ei-innovatiivisten yritysten joukossa Suomi kuuluu EU:n keskikastiin.

Kuvio 3. Vähintään yhden patentin omistavien yritysten %-osuus vuonna 2000

Olemme selvästi jäljessä Ruotsia

Suomen teollisuudessa patentoivien yritysten osuus on hieman suurempi kuin EU-maissa keskimäärin, mutta palvelualoilla olemme EU:n keskitasoa (Kuvio 4). Merkille pantavaa on, että Ruotsin tilanne on huomattavasti parempi molemmilla elinkeinoaloilla kuin meillä.

Kuvio 4. Vähintään yhden patentin omistavien yritysten %-osuus teollisuus- ja palvelualoilla vuonna 2000

Parannettavaa patentoinnissa olisi siis erityisesti palvelualan yrityksillä. Jos vastaava tarkastelu tehdään kokoluokittain ja toimialoittain, olemme jäljessä Ruotsia kaikilla aloilla kaikissa kokoluokissa.

Patentti-intensiivisten alojen rooli kasvanut

Patentti- ja rekisterihallitus vastaa Suomessa patenttien perustilastoinnista, joka tapahtuu omilla patenttiluokituksilla. Tähän saakka Tilastokeskus on julkaissut patenttitiedoista vain virtatietoja eli vuotuisia virtoja, mutta myöhemmin on tarkoitus kehittää patenttikantatiedosto. Patenttien voimassaoloaikahan on 20 vuotta. Kantatiedosto avaisi ihan uusia näkymiä aineettoman pääoman arviointiin.

Virtatiedoissa patenttihakemusten suurimmat ryhmät vuonna 2002 olivat rakennustekniikka ja -materiaalit, tietoliikenne sekä paperin valmistus ja painaminen. Seuraavina olivat elintarvikeala, biolääkkeet ja bio- ja geenitekniikka. Rakennustekniikan alan hakemusten osuus ohitti 1990-luvulla vahvasti kasvaneen, mutta viime vuosina laskeneen, tietoliikenteen hakemusten määrän.

Tilastokeskuksessa Markku Virtaharju on jatkojalostanut patenttitiedostoja tekemällä muunnoksen toimialaluokitukseen. Muunnos mahdollistaa yrityksen analysoida patenttien kansantaloudellista merkitystä toimialatasolla.

Voisiko patenttitietoja käyttää innovaatioindikaattorin luomiseen, jota voisi kutsua vaikkapa patentti-intensiivisten toimialojen bkt-osuudeksi? Tähän laskelmaan tein yksinkertaisen valinnan. Valitsin 11 tärkeintä toimialaa, joiden osuus kaikista kotimaisista patenttihakemuksista oli kolmen vuoden (2000-2002) aikana keskimäärin noin 80 prosenttia. Nämä toimialat olivat: - koneiden ja laitteiden valmistus

radio-, televisio- ja tietoliikennevälineiden valmistus
muu liike-elämää palveleva toiminta
tutkimus ja kehittäminen
tietojenkäsittelypalvelu
metallituotteiden valmistus
agentuuritoiminta
teleliikenne
sähköteknisten laitteiden valmistus
lääkintäkojeiden, hienomekaanisten kojeiden ja optisten instrumenttien valmistus
muu sähkökoneiden ja -laitteiden valmistus.

Kuviosta 5 voi nähdä laskelman tuloksen. Patentti-intensiivisten toimialojen osuus kasvoi 1990-luvun puolen välin jälkeen nopeasti 20 prosentista yli neljännekseen ja on pysytellyt sillä tasolla 2000-luvun alkupuolella. Voi siis sanoa, että neljännes Suomen taloudesta toimii teknologisten innovaatioiden parissa hyvin aktiivisesti. Vastaavan laskelman tekeminen esimerkiksi Ruotsista voisi selvittää, onko osuus kansainvälisesti ajatellen suuri vai pieni.

Kuvio 5. Patentti-intensiivisten toimialojen osuus Suomen bkt:sta 1995-2003

Kansainvälinen yhteistyö yhä tärkeämpää

Edellisessä tarkastelussa on lähdetty siitä, että patenttitilastoissa hakijan kotimaaksi nimetty maa olisi yksin vastuussa patentin kehittämisestä. Näinhän ei aina ole, vaan yhä enemmän erityisesti pienempien maiden patentit ovat seurausta eri maiden tutkijoiden ja yritysten yhteistyöstä. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, kuvioiden 1 ja 2 kaltaiset innovaatioaktiivisuuden maavertailut menettävät osittain merkitystään. Toistaiseksi maavertailussa on kuitenkin vielä mieltä.

Lähteet:
Compendium of Patent Statistics. OECD, 2004. Triadic Patent Families Methodology / STI Working Paper 2004/2. OECD, 2004. Innovation in Europe (2004): Results for the EU, Iceland and Norway, Data 1998-2001. Eurostat Theme 9, Science and technology. Tiede ja Teknologia 2004, Tilastokeskus, 2005.

Päivitetty 7.6.2005