Julkaistu: 23.5.2004
Hintakilpailun toinen aalto
Päivittäistavarat, elektroniikka, lentoliput - iso osa kuluttajahinnoista on suorastaan laskenut viime aikoina, syynä kiristynyt kilpailu avautuneilla markkinoilla. Käynnissä on hintakilpailun toinen aalto. Kolmaskin tulee.
Ilkka Lehtinen
Suomi eli 1980-luvun lopulle asti hintakilpailun osalta lähes suljettua elämää. Kotimaisten elintarvikkeiden tuotanto oli harvojen tuottajien hallussa, ja rajat pysyivät kiinni ulkomaiselta kilpailulta niin tavaroiden tuonnin kuin yritysten tänne tulonkin osalta. Rahamarkkinoiden vapautuminen ja Suomen EU-jäsenyys mullistivat tilanteen. Ensimmäisessä vaiheessa tuontielintarvikkeiden hintamuuri siirtyi Suomen rajoilta EU-maiden ulkorajoille. Tämä merkitsi maatalouden tuottajahintojen laskua ja tuontikilpailua muista EU-maista. Alkoi hintakilpailun ensimmäinen aalto.
Suomen EU-jäsenyyden myötä muiden EU-maiden yritysten vapaa pääsy markkinoillemme helpottui. Alussa Suomi tuntui oudolta ja vähemmän houkuttelevalta markkina-alueelta. Kansainvälisen kilpailun lisäännyttyä yritysten kiinnostus markkinoitamme kohtaan on lisääntynyt. Euron käyttöönotto vuoden 2002 alussa toi hintakilpailuun läpinäkyvyyttä aivan uudella tavalla. Suomen neuvottelemat siirtymäajan säännökset päättyivät osittain vuoden 2004 alussa, ja EU:n laajeneminen antaa sysäyksen myös verokilpailulle. Kun tähän lisätään vielä ns. Kiina-ilmiön tuomat entistä halvemmat tuontituotteet Aasiasta, voidaan sanoa, että nyt eletään hintakilpailun toista aaltoa.
Ensimmäinen aalto vuonna 1995
Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuoden 1995 alussa, sopimuksen mukaisesti elintarvikkeiden tuonti muista EU-maista vapautui ja maatalouden tuottajahinnat laskivat muiden jäsenmaiden tasolle. Tämä merkitsi ravinnon hintojen keskimäärin noin 11 prosentin laskua. Varsinkin vilja- ja lihatuotteiden hinnat laskivat paljon. Vuoden 1994 lopun lähes kahden prosentin inflaatio muuttui vuoden 1995 aikana lähes nollainflaatioksi. Suomeen ei tuotu ulkomaisia elintarvikkeita entistä enemmän, hintakilpailun sai aikaan tuonnin mahdollisuus. Tuottajien, kotimaisen teollisuuden ja kaupan oli pakko sopeutua uuteen tilanteeseen.
Kuviosta 1 nähdään, että elintarvikkeiden suhteelliset hinnat ovat edelleen samalla tasolla kuin vuoden 1995 lopulla, eli hinnat eivät ole nousseet takaisin EU-aikaa edeltäneelle tasolle.
Kuvio 1 Koko kuluttajahintaindeksin (KHI) ja ravinnon hintaindeksi sekä ravinnon reaalihintaindeksi, 1994=100
Ravinnon pääryhmistä leipä- ja viljatuotteiden, lihan sekä rasvojen hinnat ovat reaalisesti edelleen selvästi vuoden 1994 hintatason alapuolella (taulukko 1). Hedelmien ja vihannesten hinnat ovat sitä vastoin nousseet yleistä hintatasoa nopeammin. Vuoteen 1996 verrattuna liha- ja sokerituotteiden sekä alkoholittomien juomien hinnat ovat suhteellisesti laskeneet. Kalan, hedelmien ja vihannesten hinnat ovat nousseet yleistä hintatason nousua nopeammin.
Taulukko 1 Ravinnon reaalihintaindeksi 1994=100
| 1996 | 3/2004 | |
| Ravinto yhteensä | 89,5 | 90,0 |
| Leipä- ja viljatuotteet | 88,1 | 88,8 |
| Lihatuotteet | 80,2 | 72,8 |
| Kalatuotteet | 91,9 | 96,6 |
| Maito, juusto ja munat | 93,1 | 96,7 |
| Rasvat ja öljyt | 77,2 | 79,5 |
| Hedelmät | 103,4 | 114,0 |
| Vihannekset ja juurekset | 90,9 | 101,4 |
| Sokeri ja muut ravintoaineet | 94,3 | 91,4 |
| Alkoholittomat juomat | 97,4 | 94,1 |
Lähes puolet toisen aallon kourissa
Parin viime vuoden aikana Suomessa on alkanut hintakilpailun toinen aalto. Tämä näkyy kuluttajalle alentuneina hintoina eli pienempänä inflaationa. Lähes puolet yksityisen kulutuksen arvosta on hintakilpailun myllerryksen alaisena.
Taulukossa 2 on kuvattu kuluttajahintaindeksin 2000=100 ne alaryhmät, joissa on tällä hetkellä nähtävissä selkeästi tavallista kovempaa hintakilpailua. Näiden tavaroiden ja palvelusten hintakehitys oli maaliskuussa vuositasolla 3 prosenttia miinuksella. Muiden tavaroiden ja palvelusten hinnat nousivat vuoden aikana 1,6 prosenttia, ja koko kuluttajahintaindeksi laski 0,5 prosenttia.
Taulukko 2 Kilpailun alaisten hyödykkeiden osuus kokonaisindeksistä, indeksipisteluku ja vuosimuutos maaliskuussa 2004
| o/oo-osuus koko indeksistä |
Indeksi- piste 3/2004 |
Vuosi- muutos 3/2004 |
|
| Koko kuluttajahintaindeksi | 1 000,0 | 105,0 | -0,5 |
| Päivittäistavarat | 159,4 | 108,7 | 0,5 |
| Alkoholijuomat | 62,6 | 92,7 | -12,4 |
| Tupakka | 18,5 | 101,9 | -1,0 |
| Lääkkeet | 16,0 | 112,8 | 3,0 |
| Ajoneuvot | 55,6 | 96,3 | -2,0 |
| Ajoneuvojen varaosat | 10,5 | 106,6 | 0,4 |
| Poltto- ja voiteluaineet | 43,0 | 96,7 | -4,6 |
| Juna-, lento- ja laivamatkat | 14,8 | 98,1 | -12,5 |
| Puhelinpalvelut | 29,6 | 101,1 | -3,2 |
| Kodinkoneet, elektroniika ja matkapuelimet |
32,2 | 82,7 | -5,2 |
| Valmismatkat | 13,7 | 114,2 | 0,3 |
| Kilpailun alaiset hyödykkeet |
455,9 | 101,2 | -3,0 |
| Muut tavarat ja palvelut | 544,1 | 108,3 | 1,6 |
Kuviosta 2 nähdään, että kilpailtujen hyödykkeiden hitaampi kehitys alkoi vuoden 2002 syksyllä ja niiden keski-indeksin vuosimuutos kääntyi miinukselle jo toukokuussa 2003.
Kuvio 2 Kilpailun alaisten hyödykkeiden ja muiden hyödykkeiden hintojen vuosimuutos 2001-2004
Kilpailun alaisten hyödykkeiden hintakehitys painui deflaation puolelle jo vuosi sitten.
Mistä toinen aalto alkoi?
Suomen liityttyä EU:n jäseneksi ei kilpailurintamalla tapahtunut ravinnon hintojen laskun lisäksi kovinkaan paljon. Ulkomaalaiset yritykset tekivät rauhassa laskelmiaan markkinoiden kilpailutilanteesta ja muista tekijöistä. Ulkomaisten yritysten kannalta Suomen ongelmana on vähäinen väki ja harvaanasuttu maa. Kuljetuskustannukset ovat suuret, ja liikevaihto jää pieneksi. Kauppaketjun perustaminen tyhjästä vaatii suuria investointeja.
Kiinnostaviksi Suomen markkinat teki vähäinen kilpailu täällä ja koko ajan koveneva kilpailu Keski-Euroopan markkinoilla. Tuotto kannattaa hakea pieniltäkin markkinoilta. Mielenkiinto kohdistuu lähinnä Pori-Tampere-Lappeenranta-linjan eteläpuolelle. Joiltakin osin myös Venäjän markkinoiden läheisyys ja Viron tuleva EU-jäsenyys kiinnosti ulkomaisia yrityksiä.
EU-lainsäädännön muuttuminen, Suomen saamien siirtymäaikojen umpeutuminen ja EU:n laajentuminen aiheuttivat suuria paineita verojen muutoksiin vuoden 2002 alusta alkaen. Samaan aikaan Suomi siirtyi 11 muun EU-maan kanssa yhteisvaluutta euron käyttöön. Rahan vaihto ei sinänsä muuttanut hintoja, mutta sama valuutta teki hinnat läpinäkyvämmiksi. Korkeat hinnat huomattiin selvemmin.
Veromuuri murtuu, pelimonopoli uhattuna
Vuoden 2003 alussa auto- ja moottoripyöräveroa alennettiin ja samalla muutettiin käytettyjen tuontiautojen verokohtelua. Vuonna 2003 myytiin uusia henkilöautoja toiseksi eniten historiassa eli 147 000 kappaletta. Kun tähän lisätään käytettynä tuodut 40 000 autoa, tuli Suomen maanteille vuonna 2003 enemmän uusia henkilöautoja kuin koskaan ennen. Uusien autojen vähittäishinnat laskivat reilut 7 prosenttia ja moottoripyörien yli 11 prosenttia. Käytettyjen autojen hinnat ovat laskeneet vuoden 2002 lopusta tähän päivään 6,3 prosenttia, ja lasku näyttää jatkuvan edelleen kuvio 3).
Kuvio 3 Uusien ja käytettyjen henkilöautojen ja moottoripyörien hintakehitys vuosina 2000-2004, 2000=100
Alkoholin tuontimäärien vapautuminen ja Viron EU-jäsenyys pakotti Suomen alentamaan alkoholiveroa. Veroa alennettiin maaliskuun alussa 2004 keskimäärin 30 prosenttia. Alkoholin vähittäismyyntihinnat laskivat 18 ja ravintolahinnat 4,1 prosenttia.
Valtion budjetin ja usean sosiaalitoiminnan rahoituslähteenä toimineet Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen monopolipelit ovat vaarassa EU-lainsäädännön puristuksessa ja Internetin tuoman ulkomaisen pelaamisen myötä. Pato voi murtua, ja suomalaisten pelinjärjestäjien on parannettava kertoimia eli palautettava pelaajille enemmän rahaa. Tämä merkitsee pelaajille lisää rahaa eli hintojen laskua. Tämän vuoden alussa Veikkaus joutui parantamaan pitkävedon palautuskertoimia. Toisaalta samaan aikaan loton rivimaksua nostettiin. Onko pelaamisen monopoli tulossa tiensä päähän? Kilpailu kiristyy, ja kuluttaja saa palvelut jatkossa halvemmalla.
Vähittäiskauppaan todellista kilpailua
EU-jäsenyyden myötä Suomeen tulivat ensimmäisinä pohjoismaalaiset vaatealan yritykset kuten esimerkiksi Lindex, Hennes&Mauritz, Dressmann ja KappAhl. Nämä ovat saaneet nopeasti huomattavan osan alan markkinoista. Seuraavaksi tuli huonekalualan maailmanjätti IKEA, joka on saanut merkittävän osuuden pääkaupunkiseudun markkinoista. 2000-luvun alussa Suomeen rantautui Keski-Euroopan rautakaupan jättiläinen Bauhaus ja ruotsalainen Ohlson. Kodinkonekauppaan on tullut mukaan norjalainen Gigantti ja bensiinikauppaan ranskalainen JET.
Lentoliikenteen kilpailua ovat lisänneet viime vuosina ns. halpalentoyhtiöt kuten Ryanair sekä enenevässä määrin myös vanhat suuret eurooppalaiset lentoyhtiöt. Itämeren laivaliikenteeseen on tullut kilpailijoita Kreikasta, Norjasta ja tietenkin Virosta. 1990-luvun lopulla ruotsalainen Vattenfal tuli mukaan Suomen sähkömarkkinoille. Viimeisimpänä ja ehkä merkittävimpänä toimijana tuli päivittäistavarakaupan kilpailuasetelmia sekoittamaan saksalainen Lidl.
Lidlin tulo Suomen markkinoille aiheutti vipinää vanhoissa kaupan keskusliikkeissä. Lidl ei ole saanut kuin muutaman prosentin osuuden päivittäistavarakaupan arvosta, mutta kilpailutilanne on muuttunut selvästi. Muut keskusliikkeet ovat joutuneet yhdistämään toimintojaan, saneeraamaan ja alentamaan katteitaan, jotta Lidlin hintaetu saataisiin kurottua umpeen. Pääkaupunkiseudulla HOK ja Elanto yhdistyivät, Kesko teki ketju-uudistuksen ja perusti koemielessä oman halpaketjun.
Asiantuntijat arvelevat, että Suomeen on tulossa vielä useita päivittäistavarakaupan ulkomaisia ketjuja. Puhutaan Euroopan suurimmasta kaupan yrityksestä Carrefourista ja sen Champion-supermarketketjusta sekä saksalaisesta Aldista. Tradekalle ja Suomen Sparille tilanne alkaa käydä tukalaksi; ne ovat auttamattomasti liian pieniä toimiakseen itsenäisinä ketjuina. Niillä on edessään yhteistyö tai yhdistyminen joidenkin suurempien alan toimijoiden kanssa. Suomen Sparin omistus on jo valmiiksi ruotsalaisilla.
Tupakan hinta on laskenut viimeisen vuoden aikana hieman, vaikka tupakkaveroa ei ole laskettu. Syytä on vaikea sanoa, mutta osasyynä tähänkin on varmaan Lidlin tuoma kilpailu myös tupakkamarkkinoille. Valmistuksen loputtua Suomessa, tupakkaa tuodaan nyt Saksasta, jossa valmistus tapahtuu suurissa sarjoissa. Tämä saattaa antaa mahdollisuuden tupakan hintojen laskuun myös jatkossa.
Kiina-ilmiön kääntöpuoli
Viime aikoina Suomessa, koko Euroopassa ja Yhdysvalloissa on menetetty työpaikkoja Aasiaan halvempien työvoimakustannusten takia. Virta näyttää jatkuvan, ja tätä kautta työttömyys lisääntyy. Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta. Kiina-ilmiö johtaa kuluttajan kannalta entistä halvempiin tuotteisiin. Kodinkoneiden, viihde-elektroniikan ja matkapuhelimien hinnat laskevat koko ajan niiden tuotannon siirtyessä Aasiaan. Osa näistä tuotteista tehdään edelleen Suomessa, mutta kansainvälinen hintakilpailu pakottaa hintojen laskuun kaikkien valmistajien osalta.
Kiina-ilmiön piiriin kuuluu toki muitakin tuotteita, kuten esimerkiksi vaatteet ja urheiluvälineet. Kuviossa 4 on esitetty kodinkoneiden, viihde-elektroniikan ja matkapuhelimien yhteenlaskettu hintakehitys vuosina 2000-2004. Näiden tuotteiden osuus keskimääräisen kuluttajaperheen budjetista on 3,2 prosenttia.
Kuvio 4 Kodinkoneiden, viihde-elektroniikan ja matkapuhelimien hintakehitys 2000-2004
Kilpailu vain kovenee
Muita kilpailun kohteita ovat olleet telepalvelut, lähinnä kännykkäpuhelut ja internetyhteydet. Kilpailua ovat edistäneet mahdollisuus pitää numeron samana, uusien operaattorien tulo markkinoille sekä julkisen vallan huomautukset verkkovuokrista sekä hinnoittelusta yleensä. Alan aggressiivisessa mainonnassa hintoja alennetaan lähes päivittäin, ja kuluttajalle jää mieleen lähinnä ilmaiset puhelut. Kuluttajan on hyvä muistaa, että nämä yritykset eivät kuulu ns. kolmanteen sektoriin, vaan niiden tarkoitus on tuottaa voittoa. Puhelin- ja telepalvelujen hinnat ovat kokonaisuudessa edelleen vuoden 2000 nimellistasolla. Tosin lankapuheluiden hinnat ovat nousseet lähes kymmenen prosenttia, mikä kertoo kilpailun puutteesta.
Toisena näkyvän kilpailun alueena on viimeisen vuoden aikana ollut lentoliput. Kun halpalentoyhtiö Ryanair laskeutui Suomen maaperälle, oli Finnairin pakko alentaa hintojaan. Aikaisemmin kotimaan lennoissa lähes monopoliasemassa ollut Finnair on saanut kilpailua myös kotimaahan lentoihin.
Lentolippujen hintojen lasku on piristänyt myös valmismatkojen ja junalippujen hintakilpailua. VR on joutunut alentamaan ainakin ajoittain pohjoisen junalippujen hintoja. Valmismatkojen hintoja syövät halpalentoyhtiöt, ainakin kaupunkilomien osalta. Lentolippujen lähes dramaattinen halpeneminen alkoi vuoden 2003 syksyllä.
Kuvio 5 Lentolippujen vähittäismyyntihintojen kehitys 2000-2004, 2000=100
Itämerellä toimivien matkustajalaivojen kirjo on lisääntynyt. Perinteisten suomalaisten ja ruotsalaisten laivojen rinnalle on tullut kreikkalainen varustamo Suomen ja Saksan liikenteeseen ja norjalainen yhtiö Helsingin ja Tallinnan väliseen liikenteeseen. Lisäksi virolaisella Tallink-yhtiöllä on vankka asema Helsingin ja Tallinnan liikenteessä. Näiden lisäksi rahtilaivat ottavat yhä enemmän mukaan myös matkustajia ja kilpailu kiristyy.
Lääkkeiden vähittäismyyntihinnat ovat nousseet kuluttajien kannalta nopeasti viime vuosina. Uudet kalliimmat lääkkeet ja korvattavien lääkkeiden omavastuuosuuden nousu on tehnyt lääkkeistä entistä kalliimpia. Vuoden 2003 alusta tuli voimaan mahdollisuus vaihtaa lääkärin määräämä reseptilääke halvempaan vastaavanlaiseen rinnakkaislääkkeeseen. Tämä on lisännyt kilpailua, mutta kuluttaja on hyötynyt uudistuksesta vähän - osittain omavastuuosuuden nousun vuoksi ja osittain siitä syystä, että useat rinnakkaislääkkeet ovat kuulunut ns. 75-90 prosentin korvausryhmään, eli kuluttajan osuus näiden lääkkeiden maksuista on ollut pieni tähänkin asti. Lisäksi on mahdollista, että muiden kuin rinnakkaislääkkeiden hinnat ovat nousseet parin viime vuoden aikana selvästi.
Bensan hinnasta suurin osa on veroja sekä jalostamokustannuksia. Jakelun osuus vähittäismyyntihinnasta on pieni, vain noin 10 prosenttia. Tästä huolimatta bensiinin jakeluyhtiöiden välinen kilpailu on koventunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 1994 neljän suurimman jakeluyhtiön markkinaosuus bensakaupasta oli 92,4 prosenttia ja muiden osuus 7,6 prosenttia. Vuonna 2003 neljän suurimman yhtiön markkinaosuus oli enää 72,5 prosenttia. Ryhmästä "muut" on tullut markkinoiden toiseksi suurin jakeluyhtiö 27,5 prosentin markkinaosuudella. Markkinoilla on nyt enemmän yhtiöitä kuin kymmenen vuotta sitten, ja markkinaosuudesta käydään kovaa kilpailua. Kilpailu näkyy vähittäishinnoissa aika ajoin selvästi kaventuvina katteina.
Kolmas kilpailuaalto tasoittaa Suomen ja Viron hintaeroja
Hintakilpailun ensimmäisessä aallossa päästiin elintarvikkeiden tuottajahinnoissa EU-tasolle. Toisessa aallossa Suomeen rantautui kansainvälinen hinta- ja verokilpailu sekä kilpailu kaupan vähittäismyyntiportaassa. Kolmas aalto tulee, ja siihen tulee yhtenä osana kuulumaan lisääntyvä kilpailu elintarviketeollisuudessa. Meijeri- ja lihajalostuksen kilpailutilanteessa on vielä paljon parantamisen varaa.
Kolmannen aallon merkittävin tekijä saattaa olla muutaman suuren päivittäistavaraketjun tulo Suomeen Keski-Euroopasta. Niiden kustannustehokkuus, logistiikka ja suuret ostomäärät takaavat kotimaisia ketjuja tehokkaamman toiminnan ja halvemmat hinnat. Kysymys on, onko Suomen markkinat tarpeeksi suuret, jotta ne kiinnostaisivat näitä suuria toimijoita.
Kolmanteen aaltoon tulee kuulumaan hintojen tasaantuminen Suomen ja Viron välillä tavalla tai toisella. Viron liittyminen EU:n jäseneksi tuo lisääntyvää kilpailua Suomeen. Tietyt palvelut ja tavarat kuten parturi- ja hammaslääkäripalvelut sekä silmälasit ja lääkkeet on helppo hankkia Virosta huomattavasti halvemmalla jo nyt. Tämän on pakko näkyä Suomen hinnoissa lähivuosina. Toisaalta virolainen työvoima on päässyt vapusta alkaen helposti Suomen työmarkkinoille. Vaikka työnantajat maksaisivat virolaisille työehtosopimusten mukaisesti, jää heidän palkkansa suomalaisten työntekijöiden palkkojen alapuolelle. Tämä tulee näkymään myös tavaroiden ja varsinkin palveluiden tuotantokustannuksissa ja hinnoissa Suomessa lähivuosina.
Pitkällä tähtäimellä palkat ja sitä myötä hinnat tasoittuvat Suomen ja Viron välillä, mutta siihen menee vielä pitkä aika. Tasoittuminen tulee tapahtumaan pääosin Viron palkka- ja hintatason nousun myötä, mutta myös Suomen palvelujen hintatason on alennuttava tai ainakin noustava hitaammin kuin viimeisten vuosien aikana.
Sähkön tuottajahinnat vapautettiin kilpailulle 1990-luvun loppupuolella. Sähkön kuluttajahinta laski vuoden 1998 helmikuusta vuoden 2000 loppuun kuusi prosenttia (kuvio 6). Sähkön tuottajahinta on vain reilu kolmannes kuluttajahinnasta. Loput hinnasta tulee siirtomaksusta ja veroista. Viime aikoina on ollut puhetta myös sähkön siirtohinnan vapauttamisesta kilpailulle. Siirtohintojen osuus vähittäishinnoista on myös noin kolmannes. Jos siirtohinnat vapautettaisiin, tulisi kotitalouksille sähkön kilpailuttaminen todella kannattavaksi.
Kuvio 6 Sähkön kuluttajahinnan kehitys 1995-2004, 1995=100
Myös joitakin EU:n kilpailun rajoituksia tullaan poistamaan lähivuosina. Näistä mainittakoon uusien autojen kaupan vapautuminen lokakuussa 2005. Lisäksi auto- ja alkoholiverojen osalta ollaan tuskin sanottu viimeistä sanaa.
Suomi on edelleen kallis maa
Kilpailun lisääntymisestä huolimatta Suomi kuuluu vielä EU:n kalleimpien maiden joukkoon. Yhteismarkkinoiden piirteisiin kuuluu hintatason tasoittuminen ajan myötä. Verojen yhtenäistäminen ei kuulu virallisesti EU:n ohjelmaan, mutta käytännössä yhteismarkkinat luovat paineita myös verotuksen yhtenäistämiselle. Vähittäishintojen veroerot voidaan kiertää, ja tätä kautta verokilpailu tulee todelliseksi, oli se sitten virallisella asialistalla tai ei.
EU:n tilastoviraston Eurostatin tekemän hintavertailun mukaan Suomi oli vuonna 2002 EU:n toiseksi kallein maa Tanskan jälkeen. Suomessa kuluttajahinnat olivat noin 15 prosenttia korkeammalla tasolla kuin Saksassa, Ranskassa tai Englannissa. Vuoden 2002 jälkeen Suomessa on tosin alennettu auto- ja alkoholiveroa, mutta ne eivät ole parantaneet Suomen asemaa oleellisesti.
Jos todella haluamme lähestyä Keski-Euroopan hintatasoa, on kilpailun lisäännyttävä entisestään teollisuudessa ja kaupassa, ruuan arvonlisäveroa on alennettava sekä auto- ja alkoholiveron alennuslinjaa on jatkettava. Suomen onneksi tupakkaverosta ja ympäristöveroista ollaan Euroopassa melko yksimielisiä, eikä niiden alentamiseen ole suuria paineita, pikemminkin päin vastoin. Näiden toimenpiteiden jälkeen meillä kuluttajahinnat ovat varmasti lähellä suurten jäsenmaiden hintatasoa. Etelä-Euroopan tai uusien jäsenmaiden hintatasoa meidän tuskin kannattaa tavoitella.
Kirjoittaja on Tilastokeskuksen hinnat ja palkat -yksikön kehittämispäällikkö.
Tarkempia tietoja kuluttajahintojen kehityksestä löytyy Tilastokeskuksen internet-sivulta www.tilastokeskus.fi/hinnatjakustannukset
Päivitetty 23.5.2004