Julkaistu: 30.6.2004
Yritysten verovelat liikkuvat miljardeissa
Palkansaajien osuus rästeistä on vain neljännes
Verovelkaa oli viime vuonna noin 3,1 miljardia euroa. Summasta yritysten verojäämät muodostavat 70 prosenttia. Yritysten tilastoidut verovelat ovat kuitenkin vain kolmasosa piilevistä harmaan talouden veloista.
Pekka Lith
Verohallinnon keräämien verotulojen bruttokertymä ennen veronpalautuksia oli Suomessa vuonna 2003 noin 49 miljardia euroa. Bruttokertymä oli vajaat kaksi prosenttia, eli 780 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2002. Rahamääräisesti verokertymä on vähentynyt kolmena vuonna peräkkäin. Osasyinä ovat mm. talouskasvun heikentyminen ja tuloverotuksen kevennykset 2000-luvulla (kuvio 1).
Kuvio 1
Verohallinnon keräämien verotulojen bruttokertymä ja verotulojen
tilitykset verosaajille (valtio, kunnat, Kela, seurakunnat)
Verokertymästä veronmaksajien oma-aloitteisesti maksamat verot olivat 80 prosenttia ja maksuunpannut verot 20 prosenttia. Oma-aloitteiset verot ovat arvonlisäveroja ja yritysten ja muiden yhteisöjen maksamia ennakonpidätyksiä ja sosiaaliturvamaksuja (työnantajasuoritukset). Maksuunpanot kattavat mm. yhteisöveroja sekä henkilöasiakkaiden ja henkilöyhtiöiden jäännösveroja.
Veronsaajille - valtiolle, kunnille, seurakunnille ja Kansaneläkelaitokselle - tilitettiin vuonna 2003 nettomääräisesti veroja ja maksuja yhteensä 39 miljardia euroa. Summa väheni miljardilla edellisestä vuodesta. Nettomääräinen kertymä koostuu veroista, joista on vähennetty veronmaksajille palautetut verot korkoineen. Kertymään vaikuttavat Suomesta ulkomaille maksetut verot ja ulkomailta Suomeen siirretyt verot.
Verojäämät 5 % bruttoverotuloista
Maksamatta jääneet verot, eli verojäämät, olivat 2,6 miljardia euroa vuoden 2003 lopussa. Verojäämien rahamäärällä tarkoitetaan saatavia, joita ei ole maksettu eräpäivään mennessä ja joita ei ole passivoitu ja jotka eivät ole vanhentuneet. Verojäämien kokonaissaldo nousee 3,1 miljardiin euroon, mikäli verovelkoihin lisätään vanhentuneet mutta perimiskelpoiset saatavat, joissa on tuomio saatavista tai ulosmittaus käynnissä.
Verojäämistä 70 prosenttia on kertynyt yritystoiminnasta, kun yritystoimintaa harjoittavilla tarkoitetaan mm. osakeyhtiöitä, henkilöyhtiöitä, osuuskuntia sekä yksityisiä liikkeen- ja ammatinharjoittajia muttei maa- ja metsätaloutta. Erityisesti osakeyhtiöiden verovelat ovat huomattavat. Vuonna 2003 osakeyhtiöiden verovelat olivat yli puolet kaikista veroveloista (kuvio 2).
Kuvio 2
Verojäämät verovelvollisryhmittäin vuonna 2003, prosenttia
verojäämästä (3,1mrd. euroa)
Palkansaajien ja eläkkeensaajien osuus maksamattomista veroista oli vain 26 prosenttia. "Palkansaajille ei tule verojäämiä silloin, kun työnantaja ei maksa valtiolle toimittamiaan ennakonpidätyksiä, koska ne luetaan tällöinkin palkansaajien hyväksi. Tämä perustuu ajatukseen, jonka mukaan palkansaajan ei tule verotuksessa kärsiä työnantajan maksukyvyttömyydestä tai -haluttomuudesta", sanoo Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti Virken johtaja Markku Hirvonen.
"Poikkeuksena ovat harmaan talouden esimerkit, joissa yrityksen omistaja maksaa itselleen palkkaa ja yrittää saada veronpalautuksia ilmoittamistaan ylisuurista ennakonpidätyksistä, joita yritys ei ole kuitenkaan koskaan tilittänyt verottajalle", Hirvonen jatkaa.
Verolajeittain tarkasteltuna noin 43 prosenttia verojäämistä kertyi verohallinnon mukaan tuloveroista ja niiden ennakoista vuonna 2003. Ennakot koostuvat mm. yritysveroista ja ammatinharjoittajien ennakkoveroista. Arvonlisäveron osuus jäämistä on 35 prosenttia. Työnantajien tilittämättä jääneet ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut muodostavat viidenneksen verojäämistä.
Näkyvät verovelat vain jäävuorenhuippu
"Verojäämätilastot eivät kerro mitään piilevistä harmaaseen talouteen liittyvistä veroveloista", Hirvonen muistuttaa. "Kun näkyviä uusia verovelkoja syntyy noin 600 miljoonaa euroa vuodessa, harmaan talouden verojäämät voivat olla 3-4-kertaisia tähän verrattuna."
Maksukyvyttömyydestä ja maksuhaluttomuudesta syntyviä verovelkoja on vaikea erottaa toisistaan. Aidosta maksukyvyttömyydestä johtuvat verovelat voivat johtua mm. äkillisestä laskusuhdanteesta. Sellainen on voinut yllättää nopeaan kasvuun pyrkivän yrityksen, joka on yrittänyt hoitaa palkansaajien ennakonpidätykset viimeiseen asti. Merkittävä osa veroveloista johtuu Hirvosen mukaan kuitenkin siitä, että verovelkaa on kasvatettu tarkoituksellisesti ja jätetty sitten maksukyvyttömäksi järjestetyn yhtiön vastuulle.
Velkojen vanhentumisajat selittävät verojäämien vähenemisen
Verohallinnon tilastojen mukaan verojäämät ovat kääntyneet reaalisesti laskuun vuoden 1996 jälkeen (kuvio 3). "Suuri osa verojäämistä syntyi 1990-luvun talouslaman seurauksena mutta ne vähenivät verovelkojen vanhenemisen myötä eikä esimerkiksi maksuhalukkuuden paranemisen vuoksi", kertoo Hirvonen.
Kuvio 3
Verojäämien reaalinen kehitys vuosina 1991-2002, ind.
(1991=100)
Verojen ja maksujen perimistä koskevan lain mukaan verot on perittävä viiden vuoden kuluessa määräämisestä. Toisin sanoen esimerkiksi vuoden 1990 tuloihin liittyvät verot, jotka oli maksuunpantu vuonna 1991, oli perittävä viimeistään vuonna 1996, sillä muuten oikeus maksun saamiseen on menetetty.
Sosiaalipummaus pientä verovelkoihin verrattuna
Paljon puhutuista viranomaisten tietoon tulleista ja piilevistä sosiaaliturvan (työttömyysturva, toimeentulotuki, asumistuet jne.) väärinkäytöksistä yhteiskunnalle vuosittain kertyvät tappiot ovat kokonaisuudessaan noin 20 miljoonaa euroa. Nämä menetykset ovat siis saamastaan huomiosta huolimatta alle sadasosan luokkaa verrattuna yritysten tilastoituihin ja piileviin verovelkoihin, jotka perustuvat monesti vain pelkkään maksuhaluttomuuteen.
Rakentamisen ja palvelualojen verovelkaiset yritykset
Yrityssektorin verojäämät keskittyvät euromääräisesti tarkasteltuna vahvasti rakennusalalle, kauppaan ja liike-elämän palvelualoille. Jos verovelat suhteutetaan liikevaihtoon, kuuluu majoitus- ja ravitsemisalakin verovelkaisiin toimialoihin. Verovelkatapauksittain katsottuna myös kuljetuksessa ja henkilöpalvelualoilla on paljon verovelkaisia yrityksiä. Sen sijaan teollisuudessa verovelkojen määrä on suhteellisen vähäinen (kuvio 4).
Kuvio 4
Yritysten verojäämät toimialoittain vuonna 2003 (pl. toimialoittain
erittelemätön verovelka), prosenttia
Vaikeuksiin joutuneita toimialoja yhdistävät mm. yritystoiminnan alhainen aloittamiskynnys, yrityskannan suuri vaihtuvuus sekä yritysten lyhytikäisyys ja harmaaseen talouteen liittyvät lieveilmiöt. Jotkut ongelma-aloista, kuten rakennus- ja kuljetusala, ovat varsin herkkiä talouden suhdannemuutoksille.
Verovelkaisuus, yritysten negatiivinen tausta sekä talous ja maksuhäiriöt ovat vaikuttaneet siihen, että etenkin rakennusalalla ja ravitsemis- ja majoitustoiminnassa noin 30 prosenttia yrityksistä kuului verohallinnon riskiluokituksen mukaan suuren ja kohonneen riskin yrityksiin vuoden 2003 lopussa. Kaikista yrityksistä suuren ja kohonneen riskin yrityksiin kuuluu noin viidennes.
Verovelat maakunnittain...
Alueittain tarkasteltuna yritysten verovelat keskittyvät Uudellemaalle ja siellä erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa yrityskanta on suuri ja yritystoiminta erittäin vilkasta. Uudenmaan maakunnan osuus kaikista yritystemme veroveloista oli lähes puolet vuonna 2003, kun alueittain erittelemättömiä verovelkoja ei oteta huomioon. Rahamääräisesti tämä merkitsee noin 900 miljoonaa euroa (taulukko 1).
Taulukko 1
Yritysten verovelkojen ja riskiyritysten osuudet maakunnittain
vuonna 2003
| Yritysten verovelat / liikevaihto 2002, % |
Kohonneen ja suuren riskin yrityksiä, % |
Maakunnan osuus yritysten veroveloista, % |
|
| Päijät-Häme | 1,32 | 22,9 | 4,8 |
| Etelä-Karjala | 1,14 | 21,4 | 1,5 |
| Varsinais-Suomi | 1,04 | 20,8 | 8,4 |
| Pirkanmaa | 1,04 | 20,9 | 7,9 |
| Etelä-Savo | 1,01 | 19,2 | 1,6 |
| Kanta-Häme | 0,99 | 20,3 | 2,2 |
| Satakunta | 0,96 | 20,7 | 3,9 |
| Keski-Suomi | 0,94 | 20,8 | 2,8 |
| Pohjois-Savo | 0,89 | 22,7 | 2,6 |
| Itä-Uusimaa | 0,87 | 19,8 | 1,4 |
| Kainuu | 0,86 | 19,1 | 0,6 |
| Etelä-Pohjanmaa | 0,77 | 19,7 | 2,1 |
| Lappi | 0,77 | 20,2 | 2 |
| Kymenlaakso | 0,73 | 21,1 | 2 |
| Pohjois-Pohjanmaa | 0,72 | 19,2 | 3 |
| Pohjois-Karjala | 0,69 | 19,3 | 1,4 |
| Keski-Pohjanmaa | 0,53 | 20,4 | 0,7 |
| Uusimaa | 0,51 | 24,1 | 49,5 |
| Pohjanmaa | 0,45 | 16,8 | 1,5 |
| Ahvenanmaa | 0,24 | 13,3 | 0,2 |
| Yhteensä | 0,73 | 21,4 | 100 |
Lähde: Viranomaisyhteistyön kehittämisprojekti.
Yritysten liikevaihtoon suhteutettuna verovelat kohosivat kuitenkin korkeimmiksi Päijät-Hämeessä (Lahden seutu) ja Etelä-Karjalassa (Lappeenrannan seutu). Alueilla, joissa yritysten velkojen suhde liikevaihtoon on korkein, on myös keskimääräistä enemmän riskiyrityksiä ja päinvastoin. Verovelkojen osuus yritysten liikevaihdosta oli suhteellisesti matalin Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla
... ja paikkakunnittain
Helsinkiä kotipaikkakuntanaan pitävien yritysten verovelat olivat yli 600 miljoonaa euroa. Yli 50 miljoonaa euroa verovelat olivat Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella ja Lahdessa. Sen sijaan Oulussa, Jyväskylässä, Porissa, Kuopiossa ja Vaasassa yritysten verovelat olivat muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna suhteellisen pienet.
Yritysten mittavat verovelat ja yrityskannan suuri vaihtuvuus Helsingissä ja muutamissa muissa suurissa kaupungeissa johtuvat niiden palveluvaltaisesta elinkeinorakenteesta, jossa markkinoille tulon kynnys voi olla matala. Silloin yrittäjiksi voi helpommin valikoitua henkilöitä, joiden yrittäjävalmiudet ovat puutteelliset, epäonnistuminen yritystoiminnassa tavallista ja yritysten keskimääräinen elinikä lyhyt.
Kotikunta ei aina paljasta toiminnan sijaintikuntaa
Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun osuutta yrityskannasta ja sitä kautta osuutta yritysten veroveloista voi nostaa keinotekoisesti se, että osalla yrityksiä varsinaista toimintaa harjoitetaan muualla maassa eikä yrityksen rekisteröintikunnassa (kotikunnassa). Kaiken kaikkiaan 13 prosentilla yrityksistä toimipaikan sijaintikunta on eri kuin kotikunta. Näistä edelleen 40-45 prosenttia on rekisteröity Uudellemaalle.
Uusimaa tai pääkaupunkiseutu on haluttu kotikunnaksi mm. siksi, että asiakkaat sijaitsevat alueella. Joskus verotuskunnaksi on haluttu tietoisesti Helsinki tai muu riittävän yrityskannan omaava pääkaupunkiseudun kaupunki, jossa väärinkäytökset jäävät helpommin pimentoon. Myös valmisyhtiöinä kaupattavat yritykset on rekisteröity usein Uudellemaalle. Toimialoittain tarkasteltuna yrityksiä, joiden toimipaikan sijaintikunta on eri kuin yrityksen kotikunta, on eniten rakentamisessa, liike-elämän palveluissa ja vähittäiskaupassa.
Lähteet: Verohallinnon vuosikertomus 2003; Verohallinnon Taskutilasto 2002; Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin tilastot; Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus.
Päivitetty 30.6.2004