Julkaistu: 23.8.2005
Oppimisen uudet tuulet
- Digitaalisista oppimispalveluista kansantalouden uusi kasvuala?
Oppimispalvelujen kysyntä kasvaa yrityksissä ja julkisella sektorilla voimakkaasti tulevaisuudessa. Markkinoilla on tarvetta nopeasti saatavaan ja korkealaatuisen tietoon.
Pekka Lith
Digitaalisilla oppimispalveluilla (Digital Learning, eLearning) tarkoitetaan toimintaa, jossa tieto-ja informaatioteknologiaa käytetään oppimisen menetelmänä, toimintatapana tai välineenä.
Suomessa toimii noin 160-170 puhtaasti digitaalisia oppimispalveluja tuottavaa yritystä. Oppimispalvelun yritysten kokonaisliikevaihto oli Suomessa noin 140 miljoonaa euroa ja henkilöstö lähes 2 000 ihmistä vuonna 2003. Tämä ei kuitenkaan kuvaa koko digitaalisten oppimispalvelujen markkinoita, koska tilastoista puuttuvat suurten vain osaksi oppimispalvelun yrityksiksi luettavien palvelujen toimittajien tiedot ja korkeakoulujen ja muiden julkisten oppilaitosten tiedot.
Perusinnovaatiot luotiin jo 20 vuotta sitten
Ensimmäiset varhaiset digitaalisten oppimispalvelujen perusinnovaatiot syntyivät jo 1970- ja 1980-luvuilla korkeakoulusektorin, eli käyttäjien kokeilujen tuloksina. Vielä 1990-luvulla alalle luonteenomaista olivat julkisrahoitteisten tutkimuslaitosten ja suurten kansainvälisten yritysten projektit, mutta alan tarjontamarkkinat avautuivat todenteolla kasvulle vasta 2000-luvulla.
Uutta vaihetta osaamisalalla on merkinnyt se, että digitaalisten oppimispalvelujen kehittämisen ja käyttöönoton painopistealue on siirtynyt tai siirtymässä korkeakoulu- ja tutkimussektorilta yksityisille yrityksille. Alan yritystoiminnalle on odotettu ripeää globaalia kasvua. USA:ssa, joka on edelläkävijänä, arvioidaan osaamisalan liikevaihdon olevan jo nyt 5-6 miljardia dollaria.
Eurooppalaiset ovat olleet kehityksessä vielä toistaiseksi USA:n perässä. Suomessa digitaalisesta oppimisesta alettiin puhua todenteolla vasta 1990-luvun alussa. Nyt toimialan tarjonnan ja kysynnän on siirtymässä Kiinan, Intiaan ja muihin nopeasti kehittyviin väkirikkaisiin maihin, joissa digitaaliset oppimispalvelut ovat yksi hyvä keino ripeästi kasvavan koulutustarpeen tyydyttämiseksi.
Uudet joustavat koulutustarpeet luovat kysyntää
Vaikka toiminta on vielä vakiintumatonta, monet organisaatiot ovat ryhtyneet lisääntyvässä määrin kokeilemaan ja kehittämään digitaalisia oppimisen ja työnteon malleja. Digitaaliset oppimispalvelut nähdään etenkin yrityssektorilla osana liiketoiminnan kehittämistä. Yrityksissä ollaan tavoitehakuisempia kuin esimerkiksi oppilaitoksissa, joissa toiminta vaikuttaa pirstaleiselta.
Yrityselämässä tehokasta ja ajantasaista tietohuoltoa edellyttävät luonnollisesti nopea tekninen kehitys markkinoilla ja tuotteiden lyhentyneet elinkaaret. Kysyntää lisää osaltaan se, että ihmiset joutuvat jatkossa aiempaa useammin vaihtamaan uraa, mikä vaatii oma-aloitteista jatkokoulutusta sekä se, että hankitun osaamisen elinkaari on lyhentynyt olennaisesti tietoyhteiskunnan kehityksen myötä.
Digitaalisten oppimispalvelujen tyypillisiä sovellusalueita ovat olleet yrityssektorilla henkilöstö-, tuote-, asiakas-, kumppani-, jälleenmyyjä-, muutosjohtamis- yms. koulutus. Hyötyjä ovat olleet kyselytutkimusten mukaan mm. nopeus, kustannusten ja ajansäästö, koulutuksen sisällön ja laadun yhdenmukaisuus sekä mahdollisuus monenkeskiseen asiantuntijuuden vaihtoon ja vuoropuheluun.
Oppimispalvelujen markkinat ovat vielä kuitenkin yritysten ja yhteisöjen välisiä markkinoita, joissa yhteisöjen liiketoimintaa on kehitetty digitaalisten medioiden avulla. Suuret kuluttajien massamarkkinat antavat toistaiseksi odottaa itseään, sillä ne edellyttävät mm. kunnollisten jakelukanavien synnyttämistä ja muutoksia koulutuksen ostokulttuurissa.
Oppimispalvelualan yritysten ja koko yrityssektorin liikevaihdon kasvu edelliseen vuoteen verrattuna vuosina 2001-2003
Lähde: PRH:n kaupparekisteri, Uudenmaan osaamiskeskus, Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri ja Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.
Alan yritysrakenne hajanainen
Oppimispalvelut ovat moninainen osaamisala, joka koostuu ohjelmistojen tuottajista, tietoliikenneoperaattoreista, mainostoimistoista, liikkeenjohdon konsulttitoimistoista, koulutusyhtiöistä, rahoittajista ja kaupan yrityksistä. Ydinpalveluja tuottavat ainakin koulutusta tarjoavat yritykset ja yhteisöt, mutta muiden aloilla ydinpalvelujen ja tukipalvelujen tuottajia on vaikea erottaa toisistaan.
Oppimispalvelujen tuottajia ei voida luokitella toimialaluokituksen nojalla. Avuksi tarvittaisiin jonkinlainen palvelujen hyödykeluokitus. Käytännössä alan yritykset voidaan jäsentään neljään pääryhmään: varsinaisia oppimispalveluja tuottavat ydinyritykset, eLearning-sisällön tuottajat, teknologisia ratkaisuja tuottavat yritykset ja tuki- ja oheispalvelujen tuottajat.
Kun tutkitaan niitä osaamisalan yrityksiä, jotka ovat ilmoittaneet olevansa ainakin osaksi oppimispalvelujen tuottajia, havaitaan, että pääosa näistä yrityksistä on toimialaltaan liike-elämän palvelujen tuottajia; tietotekniikka-alan palveluyrityksiä, liikkeenjohdon konsulttitoimistoja ja mainostoimistoja. Toisen pääryhmän muodostavat koulutusyhtiöt.
Keskimääräinen yrityskoko jää digitaalisia oppimispalveluja tuottavissa yrityksissä varsin pieneksi. Valtaosa (yli 60 %) alan yrityksistä on alle viiden työntekijän mikroyrityksiä, mutta ne muodostavat osaamisalan liikevaihdosta ja henkilöstöstä vain 7-8 prosenttia. Yritysten pieni koko ja vähäinen verkottuminen voikin olla ongelma toimialan kehityksen kannalta katsoen.
Suurten yritysten (mm. Yleisradio, WSOY, Elisa, Microsoft jne.) merkitys alan kehitykselle on elintärkeä, vaikka ne eivät olekaan puhtaita oppimispalvelujen yrityksiä. Ilman suuria yrityksiä alan pienillä ydinyrityksillä ei olisi toimintaansa mahdollisuuksia mm. puuttuvien jakelukanavien vuoksi eikä riittävästi rahallisia voimavaroja teknologiseen tutkimus- ja kehitystyöhön.
Ala keskittynyt pääkaupunkiseudulle
Oppimispalvelujen yritystoiminta on keskittynyt vahvasti pääkaupunkiseudulle (Helsinki, Vantaa ja Espoo) yritysten määrällä ja etenkin niiden liikevaihdolla ja henkilöstöllä mitaten, kun lähtökohtana pidetään yritysten kotipaikkakuntaa. Pieniä yrityskeskittymiä on myös muualla maassa, kuten mm. Jyväskylän, Tampereen, Oulun ja Turun seudulla.
Osa suurista yrityksistä voi olla monitoimipaikkaisia ja niillä voi olla yhtiöittämättömiä toimintayksiköitä (yritystoimipaikkoja) muualla maassa, jolloin osa niiden liikevaihdosta ja työllisyydestä kertyy itse asiassa muualta. Tämä saattaa vääristää toimialan kuvausta, kun tarkastellaan alan yritysten toiminnan laajuutta alueellisesti liikevaihdolla ja henkilöstöllä mitaten.
Iältään oppimispalvelun yritykset ovat melko nuoria. Vanhimmat, jotka nykyään tuottavat digitaalisia oppimispalveluja, on perustettu 1950- ja 1960-luvuilla. Pääosa, 14 eli 70 prosenttia on aloittanut vuoden 1995 jälkeen. Erityisen vilkasta yritysperusta on ollut 2000-luvulla, jolloin osa uusista yrityksistä on jo ennättänyt lopettaa toimintansa.
Oppimispalvelujen yritykset vuonna 2003
Lähde: Verohallinto, Uudenmaan osaamiskeskus, Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.
Ala kasvanut suhdanteista huolimatta
Nuoren alan dynaamisuutta osoittaa se, että oppimispalvelun yritysten liikevaihto on lisääntynyt keskimäärin noin 6-10 prosentin vuosivauhdilla vuosina 2000-03. Liikevaihdon kasvua ei ole heikentänyt kovin paljon edes kansantaloutemme loiva suhdannetaantuma 2000-luvun alussa. Alan toteutunut liikevaihdon kehitys poikkeaa myönteisesti koko yrityssektorin kehityksestä.
Voidaan todeta, että digitaalisten oppimispalvelujen markkinoiden kasvaessa mukaan tulee uusia toimijoita ja tuotteita ja osa niistä yhdistyy tai karsiutuu kilpailun myötä pois. Asiakkaan kannalta katsoen tarjonnan hajonta on tietysti hankalaa, sillä ostettuun ratkaisuun, sen ylläpitoon ja päivittämiseen sekä toimittajasuhteeseen liittyy riskejä, jos tuote ei elä kovin kauaa.
Ongelmaksi on nähty myös palveluntuottajan vähäinen kyky tai halu räätälöidä palveluja asiakkaiden tarpeisiin. Haasteena onkin lisätä asiakkaiden ja palvelujen tarjoajien välistä vuorovaikutusta. Oppimispalvelujen markkinat voidaankin nähdä foorumiksi (arvonluontiprosessiksi), jossa tapahtuu interaktiivista kanssakäyntiä asiakkaiden ja palveluntuottajien välillä.
Vuoropuhelusta hyötyvät kaikki osapuolet, sillä toimiakseen asiakaslähtöisesti palveluntarjoajat tarvitsevat yhteistyötä asiakasverkostojen kanssa tuotekehityksessään. Myös asiakkaiden kannattaa käydä vuoropuhelua palvelun tuottajien ja muiden asiakkaiden kanssa, sillä asiakkaiden muodostamat yhteisöt ovat yhä tärkeämpi osa toimialan arvoverkostoa.
Oppilaitosten projektit syövät markkinoita yrityksiltä
E-oppimisalan kehityksen painopiste on siirtymässä yliopistoilta yksityisille yrityksille. Alan tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää, että julkinen sektori malttaisi pysyä asiakkaan roolissa, eikä syödä yrityksiltä markkinoita yrittämällä tuottaa itse suuritöisiä projekteja.
Yksi este digitaalisia oppimispalveluja tuottavien yritysten kasvulle on julkisen rahoituksen suuntautuminen yritysten kanssa kilpailevien korkeakoulujen ja julkisten tutkimuslaitosten projekteihin. Varsinkaan pienten yritysten mahdollisuudet hankkia julkista rahoitusta vaikkapa EU:lta eivät ole yhtä hyvät kuin korkeakoulusidonnaisilla tutkimuslaitoksilla.
Verkko-oppimispalveluita tuottaville yhteisöille ohjattua julkista rahoitusta ei myöskään ole onnistuttu ohjaamaan aidosti tuottaviin kohteisiin. Asiantuntijoiden mukaan julkisella rahoituksella toteutetuista hankkeista ei ole syntynyt pysyviä tuloksia, ja huomattava osa hankkeista on jäänyt kesken.
Promentor Solutionsin toimitusjohtaja Juha Telkkinen on seurannut yrittäjänä e-learning -alaa kahdeksantoista vuoden ajan. Hän sanoo että paras keino, jolla julkinen valta voisi alaa tukea, on luopua esimerkiksi oppilaitosten itse tekemistä eoppimisratkaisuista ja teettää ne asiansa osaavilla yrityksillä.
- Näin kasvatettaisiin kotimaista kysyntää, joka taas edesauttaa kansainvälistymisessä tärkeiden innovaatioiden ja sisältöjen syntyä, Telkkinen muistuttaa.
Telkkisellä on kokemusta onnistuneesta EU-projektista. Hänen mukaansa juuri E-eemeli kilpailun voittanut kielisisältö-hanke on tästä hyvä esimerkki. Projektissa yhdistettiin oppilaitoksen sisältöosaaminen ja yksityisen yrityksen kehittämä ohjelmisto sekä projektinhallintaosaaminen.
- Oppilaitokset haukkaavat usein liian suuren palan lähtiessään yksin toteuttamaan suuria e-learning hankkeita. Asiantuntemusta ei aina ole riittävästi joten projektien vaativuus yllättää. Projektirahoituksen päättymisen jälkeen ne jäävät ilman ylläpitoa sekä jatkokehitystä ja kuolevat pois, hän kertoo.
E-oppimispalvelut on toimiala, jossa julkinen sektori on väistämättä tärkeässä asemassa asiakkaana eli yritystoiminnan mahdollistajana. Markkinat tulisikin nähdä foorumina, jossa yksityiset yritykset ja julkiset asiakasyhteisöt voivat yhdistää voimansa digitaalisten oppimisratkaisujen hyödyntämisessä ja kehittämisessä.
Epäreilu kilpailuasetelma pienyritysten ja julkisella rahoituksella tuettujen hankkeiden välillä ei ole vain digitaalisen oppimisalan ongelma. Kauppa ja teollisuusministeriön pienyrittäjyyden neuvonantoryhmän patisteli viime joulukuisessa raportissaan selkiyttämään julkisten ja yksityisten yrityspalvelujen välisiä rooleja. Raportin mukaan monilla hallinnonaloilla on edelleen mahdollisuuksia uusien palveluyritysten synnylle. Esimerkiksi Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n kaupallisia toimintoja olisi raportin mukaan määrätietoisesti yhtiöitettävä.
Lähteitä:
Harju, Minna: Digitaalisten oppimispalvelujen hankinta ja käyttö sekä niitä tukevat palvelut, Uudenmaan digitaalisen median, sisältötuotannon ja oppimispalvelujen osaamiskeskuksen julkaisuja 1/2004, Helsinki 2004.
Kauppinen, Riitta: Verkko-oppiminen ja pkyritykset -selvitys verkko-oppimisen mahdollisuuksista pk-yritysten osaamisen kehittämisessä.
Markkula, Markku: eLearning in Finland, Enhancing Knowledge-based Society Development, Jyväskylä 2004.
Mikkelä, Kari: E-oppimisen tilanne Suomessa keväällä 2002 - toimenpide-ehdotuksia e-oppimisentoimialan kehittämiseksi, Helsinki 2002.
Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteri: Tilinpäätöstilastoja 2000-2004.
Lisää tuoretta tietoa digitaalista oppimispalveluista ja alan yrityksistä voi saada Uudenmaan osaamiskeskuksen www-sivuilta ja syksyllä ilmestyvästä raportista.
Kirjoittaja työskentelee tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith), e-mail:pekka.lith@kolumbus.fi
Päivitetty 23.8.2005