Tietoaika: Tammikuu 1995
Sisältö
- Salmi: Indikaattorit - tiivistettyä tietoa yhteiskunnasta
- Ajantieto
Kotitaloksien kulutusmenot laskussa
Helsinki kasvoi 515 000:een
Eläinlääketieteilijät eivät keskeytä
Puolet Saksan ja Ranskan nisäkäslajeista uhanalaisia - Suomi irtaantui lamasta
- 1970-luvun lapset pulassa
- Yhteishallinto lähes kaikissa suurimpien aravavuokrataloissa
- Hapan sade hallinnassa, ilmastonmuutos
voimistuu
Entä, jos etelä alkaa kuluttaa yhtä paljon...? - Kuuselan kuviot Viivakuvio korostaa kehitystä ja vaihtelua
- Tietoajan sisältö 1994
- Kotimaan katsaus
- Statistiknytt från Finland Totalproduktionen fortsätter att öka
- Statistical news from Finland Expansion of total output continues
- Ulkomaan sivu
EU-väki lisääntyy 6 prosentilla
Ruokamenojen osuus pienentyy EU:ssa
Sanomalehtien levikit laskussa Euroopassa
Maataloustulot nousussa EU-maissa - Kansainvälinen katsaus
Heikki Salmi
Indikaattorit - tiivistettyä tietoa yhteiskunnasta
Elämme tietoyhteiskunnassa. Tietoa on enemmän kuin koskaan ja sen merkitys tuotannontekijänä korostuu. Kasvavat tietomassat eivät kuitenkaan välttämättä helpota tiedonkäyttäjien asemaa. Hyödyllisen tiedon esiinkaivajan asema ei ole kadehdittava; sitä voidaan verrata ihmiseen, joka pienen sormustimen kanssa seisoo Niagaran putouksen alla ja yrittää tyydyttää janonsa.
Indikaattoritekniikka tarjoaa erään hyödyllisen tavan kasvavien tietomassojen hallintaan. Indikaattoreiden - mittaimien - tarkoituksena on puristaa suurten tietomäärien sisältämä informaatio muutamaan keskeiseen lukuun, joilla päätöksentekijöille annetaan pelkistetty kuva kehityksen suunnasta tai yhteiskunnan ongelmista.
Indikaattoritekniikalla on etunsa ja varjopuolensa. Se on osoittautunut nopeaksi ja taloudelliseksi tavaksi suurten tietomassojen hallitsemiseen. Tekniikka asettaa kuitenkin omat rajoituksensa; täydellisesti reaalimaailmaa kuvaavaa tai ennakoivaa indikaattoria ei ole mahdollista muodostaa. Indikaattorit eivät myöskään korvaa talousteoriaan vahvemmin tukeutuvien suhdanne- ja ennustemallien käyttöä. Lisäksi historiallisissa aikasarjoissa havaitut käyttäytymissäännöt voivat nopeastikin muuttua mm. yhteiskunnan murroskausien myötä.
Suuremmissa teollisuusmaissa indikaattoritekniikkaa on käytetty mm. talouden ja erityisesti suhdannekehityksen arviointiin jo ainakin 1960-luvulta lähtien. OECD ja EU ovat kehittäneet ja julkaisseet taloudellisia indikaattorijärjestelmiään 1980-luvun alkuvuosista lähtien.
Viime vuosina indikaattoritekniikkaa on alettu lisääntyvästi soveltaa myös muilla yhteiskuntaelämän alueilla esimerkiksi koulutuspolitiikassa ja ympäristöpolitiikassa.
OECD käynnisti ympäristöindikaattoreiden kehittämisen G-7 maiden päätöksellä kuluvan vuosikymmenen alussa taustana etenkin kestävän kehityksen ajattelumallit. Kehittämistyön tuloksia julkaistiin muutamia viikkoja sitten: Environmental Indicators, OECD core set. Tuloksia esitellään tässä lehdessä. Ympäristöindikaattoreiden kehittämisen perusideat ovat sovellettavissa laajemminkin pyrittäessä lähentämään tietoa ja yhteiskuntapolitiikkaa. <%0>
Aluksi määriteltiin keskeiset ympäristöongelmat. Näitä ovat esimerkiksi ilmastomuutos, happamoituminen ja luonnon monimuotoituus. Ongelmia tarkastellaan numeerisin tiedoin kolmesta näkökulmasta: ympäristökuormituksen, ympäristön tilan ja ympäristötoimenpiteiden näkökulmasta.
Indikaattoreiden tulee olla ympäristöpoliittisesti relevantteja eli ne mittaavat asioita, jotka ovat tärkeitä ja joihin voidaan vaikuttaa. Niiden tulee olla myös kansainväliset standardit ja tieteelliset vaatimukset täyttäviä.
OECD:n indikaattorityö on vain yksi esimerkki ajan virtauksesta saada tilastot entistä paremmin palvelemaan yhteiskuntapoliittista päätöksentekoa. Työtä tehdään monissa maissa ja muissakin kansainvälisissä järjestöissä. Suomessa on käynnissä omia hankkeita samoin Pohjoismaissa.
Perusedellytys tiedon pelkistämisessäkin on se, että perustilastot ja -tiedot ovat kunnossa ja kansainvälisesti vertailukelposia. Näin ei vielä ympäristötilastoissa useinkaan ole.