Tietoaika: Helmikuu 1999
Sisältö
- Deflaatioko uhka talousnäkymille?
- Tietoa tiedosta
Tieteen tiet tiedotusvälineissä - Asuntomarkkinat muutoksessa
- Kuntasektorin tietotekniikkamenot vahvassa
kasvussa
Kunnan omalla siivouksella on paljon etuja - Väestöpyramidi - historian peili
- Rakennemuutos on kasvun osa
- Kotimaan katsaus
Rikosten määrä kasvussa
Kasvu nopeutui hiukan marraskuussa
Metsäteollisuus laskussa marraskuussa
Tutkimusmenot nousevat jo 3 prosenttiin bkt:sta
Keski-Suomessa ja Uudellamaalla tyytyväisimmät kotitaloudet
Kaupalla erinomainen marraskuu
Työllisiä 44 000 enemmän kuin vuosi sitten
Inflaatio hidastui loppuvuonna
Tuonti- ja vientihinnat laskivat
Venäläisten matkailu väheni edelleen
Liikenne lisääntyi runsaat 3 prosenttia - Kansainvälinen katsaus
Koveneva kilpailu trimmaa vakuutusalaa
Euro-inflaatio alle prosentin
Data Shop avasi suoran tien eurotietoon - Kuuselan kuviot
Kosslynin kuviot - osa II
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Deflaatioko uhka talousnäkymille?
Kansainvälisen finanssikriisin vanavedessä teollisuusmaiden talousnäkymiä varjostamaan on noussut deflaation uhka. Globaali hintatason aleneminen on nyt ilmeisesti lähempänä kuin milloinkaan toisen maailmansodan jälkeen. Raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat alenivat viime vuonna 23 prosenttia ja esimerkiksi raakaöljy halpeni yli 30 prosenttia edellisvuodesta. Teollisuusmaissa myös tuottaja- ja tukkuportaan hinnat ovat viime aikoina yleisesti alentuneet. Kuluttajahintojen nousu on alimmillaan yli kolmeen vuosikymmeneen. Esimerkiksi EU-alueella kuluttajahintojen 12 kuukauden nousu jäi viime vuoden loppukuukausina jo vajaaseen prosenttiin.
Jatkuvasti on vakuuteltu, että inflaatiota ovat hidastaneet eräät tilapäiset tekijät ja että inflaatiovaara on edelleen olemassa. Vähitellen on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että inflaatiota hidastaneet 'tilapäiset' tekijät ovat siirtyneet talouden rakenteisiin ja muuttuneet pysyvämmiksi. Samalla talouden kasvurajat ovat nousseet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa bkt on viime vuosina kasvanut lähes kaksinkertaista vauhtia siihen nähden, mitä aiemmin pidettiin inflaation kannalta turvallisena. Myös Suomen suhdanne-ennusteissa inflaatio on jatkuvasti yliarvioitu.
Vähitellen myös ennustajat ovat heräämässä. Esimerkiksi tunnettu englantilainen tutkimuslaitos CEBR (Centre for Economic and Business Research) julkaisi äskettäin ennusteen, jossa arvioitiin Englannin kuluttajahintakehityksen kääntyvän miinusmerkkiseksi vuoteen 2002 mennessä.
Koko talouteen ulottuvaa täysimittaista hintatason alenemista ei teollisuusmaissa ole koettu sitten 1930-luvun laman. Eräillä pienemmillä osamarkkinoilla deflaatio on toki tuttu ilmiö. Esimerkiksi Suomen kiinteistömarkkinat olivat 1990-luvun alun lamavuosina lähes hallitsemattomassa deflaatiotilanteessa. Markkinat yksinkertaisesti lakkasivat toimimasta, koska hinnat laskivat eikä pohjatasosta saatu selvyyttä. Vastaava tilanne on nyt Japanin ja eräiden muiden Aasian kriisimaiden kiinteistömarkkinoilla.
Usein väitetään, että markkinatalous ei toimi normaalisti deflaatiotilanteessa. Hintojen lasku muuttaa kuluttajien ja yritysten käyttäytymistä. Kun hinnat laskevat, kuluttajat alkavat viivästää tavaroiden ja palvelujen ostamista. Yritysten on yhä vaikeampi viedä palkkakustannusten nousuja hintoihin, jolloin edessä on uusi saneerauskierros. Merkkejä tällaisesta on jo nähtävissä niin meillä kuin muuallakin. Palkkakustannusten leikkaaminen syö markkinoiden ostovoimaa ja ruokkii talouden supistuvaa deflaatiokierrettä.
Teollisuusmaissa deflaatiouhkaa ei vielä ole otettu kovin vakavasti, vaikka suuressa osassa maailmantaloutta deflaatio on jo täyttä todellisuutta. Raaka-ainehintojen aleneminen on pikemminkin vauhdittanut lännen kulutus- ja pörssijuhlia, koska se on hidastanut inflaatiota, alentanut korkoja ja lisännyt kuluttajien ostovoimaa. Globaalisti ja pitemmällä aikavälillä tämä yhtälö ei kuitenkaan toimi. Jo viime vuonna raaka-ainetuottajien ostovoiman hiipuminen puolitti maailmantalouden ja -kaupan kasvun ja se on myös merkittävä osatekijä kehitysmaiden finanssikriisissä.
Myös euron käyttöönotto tuo epävarmuutta hintanäkymiin. Yhteismarkkinoista huolimatta hintataso euro-alueella vaihtelee edelleen jopa 30–40 prosenttia useissa tuoteryhmissä. Kun markkinatilanne nyt heikkenee, todennäköisin kehitys lienee se, että hintataso alkaa lähentyä vaihteluvälin alarajaa.
En toki väitä, että välttämättä ajaudumme deflaatioon. Uhka on kuitenkin olemassa ja se pitäisi tiedostaa. Etenkin useissa Euroopan maissa kuluttajahintojen nousu on jo hiipunut lukemiin, jotka ilmeisesti faktisesti merkitsevät nollainflaatiota tai mahdollisesti jopa lievää hintojen laskua. Inflaatiomittarit eivät nimittäin välttämättä ole harhattomia ja useimmiten argumentoidaan siihen suuntaan, että kuluttajahintaindeksit mm. tuotteiden laatumuutosten takia yliarvioivat todellisen inflaation.
Yleinen kuluttajahintojen aleneminen voi jäädä vähäiseksi, mutta sen tuoma psykologinen vaikutus voi olla merkittävä ja se uhkaa juuri kulutusvetoisen kasvustrategian perusteita.