Tietoaika: Maaliskuu 2001
Sisältö
- Uuden talouden lumo hälvenee
- Kansainvälinen katsaus
EU-arvio vuoteen 2010: Työvoima lisääntyy eniten länsilaidalla
Liguria menettäjien kärjessä
Sisä-Lontoo ja Epeiros bkt-ääret
Suomi myös tuhansien saarten maa- Sykli sykkii myös uudessa ympäristössä
- Sijoittaminen edelleen pinen piirin puuhaa
- Kuntien hankinnoista lähes puolet yksityisilltä
Naispalkansaajista viidennes määräaikaisessa työssä- Kotimaan katsaus
Yritysten toimintaylijäämä uuteen ennätykseen
Kasvu hidastui joulukuussa
Teollisuus kasvoi tammikuussa 6,6, prosenttia
Suomessa 220 000 liikeyritystä
Asuntojen hinnat laskivat hieman
Teollisuusyritysten liikevaihto kasvoi syksyllä 18 prosenttia
Vähittäiskaupan myynti kasvoi joulukuussa 6,1 prosenttia
Vastavalmistuneiden työllisyys parani
Koulutustasossa suuria eroja alueittain
Palkansaajien ansiot nousivat inflaation verran
Raiskaaja useimmiten uhrin tuttu
Liikenteen uhreja vähemmän viimeksi vuonna 1952- Tilasto-opisto
Kuka keksi otannan?
Kangaskauppias - väestötieteen isä
Pulmallinen keskiarvo
Tietoaika 3/2001 pdf-muodossa (1576 kt)
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Uuden talouden lumo hälvenee
Uusi talous on ollut pörssimaailman ja talousjournalismin synnyttämä käsite, johon akateeminen maailma on pitkään suhtautunut varsin pidättyväisesti. Viime aikoina on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että sekä sijoittajat että taloustoimittajat ovat menettäneet uskonsa uuteen talouteen juuri kun 'hitaampi' maailma alkoi ottaa käsitteen tosissaan.
Itse ilmiöstä voidaan olla montaa mieltä. Uudesta taloudesta käyty keskustelu on kuitenkin ollut hyödyllinen siksi, että se on tuonut esiin niitä merkittäviä muutoksia, joita talouden toimintaympäristössä on viime vuosina tapahtunut. Uudesta taloudesta käydyn keskustelun myötä näiden muutosten tiedostaminen on todennäköisesti nopeutunut. Talouden terminologiakin muuttuu nopeasti ja uusiin käsitteisiin on syytä suhtautua pragmaattisesti. Uusi talous tietyn asiakokonaisuuden nimenä on tietenkin epäonnistunut, koska se on voimakkaasti aikaan sidottu. Kohta täytyy varmaankin alkaa puhua vähän käytetystä taloudesta tai palata aikaisempaan analyyttisempaan tietoyhteiskunnan, digitaalitalouden tms. terminologiaan.
Uuteen talouteen liitetyn ylimääräisen 'hypen' hälveneminen on tietenkin terve ilmiö. Pörssimaailmalla on kuitenkin tapana ylireagoida käänteissään ja voi olla, että nyt mennään toiseen äärilaitaan. Uuden talouden taustatekijät ovat voimissaan. Internet toimii edelleen ja sen käyttöarvo jatkuvasti kasvaa, kun uusia käyttäjiä tulee mukaan. Teknologia kehittyy yhä vain kiihtyvällä vauhdilla. Globalisaation pysähtymisestäkään ei ole merkkejä.
OECD:n tuoreessa kasvututkimuksessa vastataan uuden talouden olemassaoloa koskevaan kysymykseen: ”Yes – in some respect”. Talouden ja tuottavuuden kasvu on monissa maissa nopeutunut, samalla kun inflaatio on pysynyt alhaisena. Yrittäjyys on yleisesti voimistunut, samoin yritysten rakenteellinen uudistuminen. Uusiin teknologioihin perustuvia uusia tuotteita ja palveluita on tullut markkinoille. Informaation ja sen välityksen kustannukset ovat radikaalisti alentuneet.
Globaalit pääomamarkkinat ovat viime vuosina ohjanneet valtavia summia uuden talouden yrityksiin. Digitaalisektori laajasti ymmärrettynä on varsin merkittävä ala paitsi Yhdysvalloissa myös useissa pienemmissä maissa.
Uudesta taloudesta tuskin kehittyy mitään omaa analyysi-instrumenttia uusine teorioineen, vaikka eräiltä osin digitaalisilla tuotteilla ja palveluilla onkin erilaisia taloudellisia ominaisuuksia kuin perinteisillä hyödykkeillä. Vanha talous ei jää merkityksettömäksi, vaikka uusia arvoja, uudenlaista käyttäytymistä ja uusia liiketoimintamalleja syntyy.
Voidaan tietenkin kysyä, tarvitsemmeko tällaisia uusia etikettejä ilmiöille, jotka kyetään selittämään ja kuvaamaan vanhoilla teorioilla ja tilastoilla – etenkin jos näitä uudistetaan tarpeellisilta osin.
Uusi talous on tuonut uusia haasteita myös tilastotuotantoon. Uuden talouden synnyttämät tietotarpeet kohdistuvat laajalti taloustilastoihin, erityisesti hinta- ja palkkaindekseihin sekä tuotannon ja tuotantopanosten volyymitilastointiin. Työmarkkinoiden pelisäännöt muuttuvat. Myös tuottavuusmittareiden käsitteistä keskustellaan ja niiden tuomista vaatimuksista yritysten ja yhteiskunnan seurantajärjestelmiin. Määritelmät, standardit ja tilastoluokitukset vanhenevat yhä nopeammin. Toimialat konvergoituvat ja tuotteiden sekä palveluiden laatuominaisuudet muuttuvat yhä nopeammin.
Uusi talous kyseenalaistaa myös yritysten perinteisen tase- ja tulosseurannan relevanssin mm. aineettomien tuotantopanosten korostumisen myötä. Uuteen teknologiaan panostetaan valtavia summia, ilman että investointien vaikutuksia kyetään riittävällä tarkkuudella arvioimaan sen paremmin yksittäisten yritysten kuin kansantaloudenkaan tasolla.
Teknologia ja globalisaatio vauhdittavat osaltaan taloudellisten ilmiöiden yleistä monimutkaistumista. Etenkin globaalien yritysten toimintaa kuvaavat tilastomuuttujat ovat entistä vaikeammin konstruoitavissa. Työmarkkinoilla ei-tyypilliset työsuhteet ovat yleistymässä, palkka- ja palkitsemismuodot muuttuvat. Monimutkaistuvan maailman kuvaaminen ja analysointi edellyttävät yleensä myös entistä yksityiskohtaisempaa tilastokuvausta.
Luotettavan tiedon rooli sekä yhteiskunnan että yritysten päätöksenteossa on entistä tärkeämpää. Tilastoalallakin uuden talouden haasteet on otettu vastaan.