Tietoaika: Maaliskuu 1997
Sisältö
- Relander: Tuotanto kasvaa, pääomakanta supistuu
- Tietoa tiedosta
Ammatit uusiin luokkiin
Tilastolaitoksia Internetissä - Kuuselan kuviot
Pysyväisohje: älä katkaise pane järjestyksessä vaakaan - Talous yhä keskittyneempää
- Täystyöllisyydestä puuttuu 600 000 työpaikkaa
- Mikä työ ootta?
- Vapautta ja iloa vai tarjous, josta ei voi kieltäytyä
- Herkästi hajoavat avoliitot- vakiintuva asumismuoto
- Kotimaan katsaus
BKT kasvoi 3,2 prosenttia
Julkistalous EMU-kunnossa
Kokonaistuotannon kasvu kiihtyi joulukuussa
Teollisuustuotanto kasvoi viime vuonna 3,4 prosenttia
Puuta riitti varastoissa
Asunnot kallistuivat eniten pääkaupunkiseudulla
Rakentaminen kallistui vuodessa 1,4 prosenttia
Ulkomaisien osakkeiden määrä kaksinkertaistui
Suomalaisyritysten kansainvälistyminen jälleen vauhtiin
Puun tuonti yhä vilkasta
Uudistettu työvoimatutkimus: Työpaikat lisääntyivät palveluissa
Inflaatio 0,6 prosenttia tammikuussa
Matkailijat yöpyivät ennätykseen
Väestöstä 36 prosenttia Länsi-Suomessa - Ulkomaan sivut
EU-alueiden vaihtelevat palvelut - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Tuotanto kasvaa, pääomakanta supistuu
Suomen talouden elpyminen 1990-luvun alkuvuosien syvästä lamasta on ollut aika vaikuttavaa. Tavoiteltuun 5 prosentin keskimääräiseen bkt-kasvuun ei aivan ole päästy, mutta yli 4 prosentin vauhtiin kuitenkin. Lamavuosien tuotantomenetysten paikkaaminen onnistui kolmessa vuodessa pelätyn 4-5 vuoden asemesta.
Viime vuosien talouskasvua kuvaavat luvut ovat vaikuttavia etenkin, jos niitä tarkastellaan 1990-luvun investointi- ja pääomakantakehityksen valossa. Lama suunnilleen puolitti kansantalouden kiinteät investoinnit ja vaikka talous nyt on elpynyt useamman vuoden ajan, se ei ole heijastunut investointeihin alkuunkaan totutulla tavalla. Viime vuosien 14-15 prosentin investointiasteemme ei toki ole aivan hälyttävä kansainvälisesti verrattuna, mutta pääomavaltainen tuotantorakenteemme huomioon ottaen se on alhainen.
Kansantalouden viime vuoden 88 miljardin markan investoinnit jäivät kiinteän pääoman kulumista alhaisemmiksi jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Kiinteän pääoman nettokanta on supistunut kaikkiaan parisen prosenttia ja kone- ja laitekanta peräti 10-15 prosenttia vuoden 1990 tasolta. Tuntuvimmin kapasiteetti on supistunut rakentamisessa ja rahoitusalalla, mutta myös esimerkiksi teollisuuden tuotantokapasiteetti on pääomakantatilastojen mukaan edelleen alhaisempi kuin vuosikymmenen alussa.
Miten siis ylipäätään on mahdollista, että esimerkiksi kansantalouden vientitulot on kyetty kaksinkertaistamaan vuoden 1991 tasoltaan ilman vientikapasiteetin merkittävämpää lisäämistä. Esimerkiksi metalliteollisuudes on kyennyt kasvattamaan tuotantonsa määrää lähes 80 prosenttia vuosikymmenen alun pohjatasolta, vaikka alan tuotantokapasiteetti on pääomakantatilastojen mukaan supistunut.
Kun kapasiteetin käyttö on näinkin tuntuvasti tehostunut, joutuu väkisinkin kysymään miten tuottamattomasti toimittiin aikaisemmin. Ja millainen ylikapasiteetti meillä olikaan vuosikymmenen vaihteessa.
Tuottavuuden ja tehokkuuden nostamiseen on 1990-luvulla ollut riittämiin sekä ulkoisia että sisäisiä paineita. Esimerkiksi metalliteollisuudessa työajan joustojen lisääntyminen on ilmeisesti tuonut 'lisäkapasiteettia' enemmän kuin julkisuudessa arvioidut 20-30 prosenttia. Pääoman tuottavuus on noussut ennen kaikkea sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa.
Tuotannon rakennemuutokset selittävät osittain kansantalouden 1990-luvun rajun tuottavuuden ja tehokkuuden nousun. Bruttokansantuotteen viime vuosien kasvu on painottunut korkeateknologisille ja tietointensiivisille aloille, joilla perinteisten kiinteiden investointien ja kiinteän pääomakannan rooli on vähäinen. Arvioidaankin, että erilaiset tietoyhteiskuntatoimialat ovat vastanneet noin kolmasosasta viime vuosien talouskasvusta.
Yleensäkin investointien painottuminen kone- ja rakennusinvestoinneista aineettomiin investointeihin on ollut nähtävissä jo pitemppän. Toinen pitempiaikainen kehitys on ollut kohti suoria sijoituksia ulkomaille, jotka nekään eivät näy kansantalouden tilinpidon investoinneissa.
Suomen 1990-luvun kehityksessä on siis tuottavuusarvoitusta riittämiin. Tämän arvoituksen avaajiksi kaivattaisiin myös talousteoreetikkoja. Asialla on keskeinen merkitys talouspolitiikan kannalta. Siinähän operoidaan sellaisilla käsitteillä kuten talouden kasvupotentiaali, kapasiteetin käyttöaste, luonnollinen työttömyysaste jne. Tarvitaan tutkimusta, mutta myös tutkimusten lukijoita ja ymmärtäjiä, mikä Suomessa on selvä kapeikko.