Tietoaika: Huhtikuu 2000
Sisältö
- Työ ei lopu, vaikka perinteiset työpaikat katoavatkin
- Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot 2000
Koulutusrakenne 1998: joka toisella tutkinto
Mikä maa? Mikä valuutta? - Lama vauhditti talouskasvun rakennemuutosta
- Tulot kasvoivat neljä prosenttia - vai kasvoivatko?
- Naisten työllistyminen lisännyt lasten kotihoitoa
- Tuella ja tunteella
- Savikiekoista digitaaliaikaan
- Kotimaan katsaus
Maatilojen tulos heikkeni menojen kasvun myötä
Vienti vauhditti kasvua vuoden lopulla
Tuotanto kasvoi tammikuussa 4,6 prosenttia
Kuntien näkymät parantuneet
Teollisuus kasvoi tammikuussa 6,5 prosenttia
Elpynyt vienti piti teollisuusyritysten liikevaihdon vahvassa kasvussa
Rakennusluvat vähenivät viidenneksellä
35 000 uutta asuntoa rakenteille viime vuonna
Sähkön tuonti lisääntyi viidenneksen viime vuonna
Ulkomainen omistus yrityksissä kasvaa nopeasti
Nuorten vyöry työmarkkinoille nosti työttömyyttä
Tuontihinnat nousseet vuodessa jo yli 14 prosenttia
Inflaatio kiihtyi helmikuussa 2,7 prosenttiin
Omatoimimatkailu on lisääntynyt
Suomi veti ulkomaalaisia vaan ei suomalaisia - Kansainvälinen katsaus
Entistä kattavampi euroinflaatio nousi kahteen prosenttiin
Maataloustulot laskivat kolme prosenttia
Maatalous keskittynyt rajusti EU:ssa - Kuuselan kuviot
Kuvion tekijän muistilista
Tietoaika 4/2000 pdf-muodossa (628 kt)
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Työ ei lopu, vaikka perinteiset työpaikat katoavatkin
Työmarkkinoilla siirrytään nyt vauhdilla teollisen ajan kulttuurista uuden talouden uusiin vaatimuksiin ja käytäntöihin. Teollisen kauden työmarkkinakäytännöt ja –politiikka ovat olleet vallitsevia parin kolmen sukupolven ajan ja nämä käytännöt ovat vakiintuneet syvälle yhteiskunnan ytimeen ja rakenteisiin. Siksi muutos on vaikea ja tuottaa pelkoja ja vastarintaa.
Muutosta leimaa perinteisten työpaikkojen katoaminen. Teollisen kauden työpaikat olivat vakaita, turvallisia ja usein myös varsin pitkäkestoisia. Ne ovat olleet myös selkeästi rajattuja ja edellyttäneet tarkoin määriteltyjä osaamisvaatimuksia. Tämä kaikki alkaa vähitellen olla historiaa.
Silti hallitukset ja työmarkkinajärjestöt harjoittavat edelleen politiikkaa, joka perustuu pitkälti näihin teollisen ajan työmarkkinaolosuhteisiin. Samoin tekevät monet vanhan talouden pelisäännöillä toimivat yritykset ja organisaatiot. Uuden talouden yritykset näyttävät tässäkin mallia ja siksi ne ilmeisesti menestyvät varsin hyvin myös työmarkkinoilla.
OECD lanseerasi 1990-luvun alkupuolella aika lohduttoman ”jobless growth” –käsitteen. Tätä käsitettä tulkittiin ehkä turhan näköalattomasti. Vaikka perinteiset työpaikat katoavat, työ ei silti katoa. Pikemminkin se lisääntyy ja tarjoaa usein jopa selvästi parempia menestymisen ja vaurastumisen mahdollisuuksia tekijöilleen kuin vanhat työpaikat. Uusi työ asettaa kuitenkin uudenlaisia vaatimuksia tekijöilleen ja myös niille, jotka tätä työtä manageroivat ja jäsentävät politiikaksi.
Ennen muuta globalisaatio, teknologia ja näiden tuottama uusi talous muuttavat työmarkkinoita. Myös informaation ja tiedon kasvava rooli tuotannontekijänä vauhdittaa tätä muutosta. Myös työntekijöiden kompetenssivaatimukset muuttuvat. Muodollisen koulutuksen ja pätevyyden rinnalle ovat nousseet mm. sosiaalinen kyvykkyys ja kokemuksellinen tietopääoma.
Muutoksen suunta on jo ollut nähtävissä viime vuosien työmarkkinatilastoista. Työsuhteiden kesto on lyhentynyt, kun tilapäiset ja ei-tyypilliset työsuhteet ovat yleistyneet. Yhdysvalloissa uudet työsuhteet kestävät normaalisti vain 1-2 vuotta ja vain viidesosa uusista työsuhteista kestää yli viisi vuotta. Työnantajat hakevat joustoa työllistämiseen ja vastaavasti myös työntekijöiden lojaalisuus työnantajaa kohtaan on heikentynyt. Tämä on edellyttänyt muiden muassa palkitsemis- ja sitouttamisjärjestelmien kehittämistä.
Työmarkkinoiden muutos pitää sisällään myös nopean polarisoitumiskehityksen. Suomessakin työpaikat ovat viime vuosina lisääntyneet pääasiassa vain teknologiavaltaisilla uuden talouden aloilla. Myös työpaikkojen alueellinen keskittyminen on ollut ennen näkemättömän voimakasta. Heikosti koulutettujen työmahdollisuudet supistuvat samalla, kun ammattityövoimasta on pulaa tietyillä aloilla ja alueilla.
Yhteiskunnallisessa mielessä uuden talouden työmarkkinat eivät ole ongelmattomat, kuten eivät olleet aikaisemmatkaan. Työmarkkinoiden muutos tuottaa mm. syrjäytymistä, tuloerojen kasvua ja työtahdin kiristymistä. Tuottavuuden nousu nopeutui 1990-luvulla lähes kaikissa teollisuusmaissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa työntekijän vuosityöaika lisääntyi 1990-luvulla keskimäärin yli 200 tunnilla. Suomessakaan vuosityöaika ei viime vuosina ole enää lyhentynyt ja mm. ylityöt ovat lisääntyneet. Yhä useammat tekevät kahta tai useampaa työtä.
Uuden talouden haastavat työpaikat vievät usein myös mennessään aivan eri tavalla ja kokonaisvaltaisemmin kuin perinteiset työpaikat. Työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan on entistä vaikeampaa. Sosiaaliset suhteet luodaan usein työpaikalla, jolloin perhe jää sivurooliin.
Suomen hyvä menestys uuden talouden rintamalla voidaan yhdistää myös siihen, että perinteiset perherakenteet ovat Suomessa murentuneet nopeammin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. Perherakenteiden hajoamisen perässä tulevat huume- ja rikollisuusongelmat ja muu yhteiskunnallinen levottomuus.
Voi olla, että uuden talouden menestyksestä maksetaan lopulta kallis hinta. Joka tapauksessa paluuta teollisen ajan turvalliseen työllisyysmalliin ei enää ole, vaikka uuden talouden lumo eräiltä muilta osin hiipuisikin.