Tietoaika: Huhtikuu 2001

Sisältö

  • Kuluttamalla eroon taantumasta
  • Kansainvälinen katsaus

  • Ruotsi kärjessä EU-maiden tiede ja teknologia –vertailussa
    Ehdokasmaiden alueet kaukana EU:n bkt- keskiarvosta
    Euroalueen ulkokaupan alijäämä tammikuussa 7,4 miljardia
    Yli 8 km:n vuoria 14
  • Hoivapalvelumenotkaan eivät räjähdä
  • Kasvua pienemmillä investoinneilla
  • Kestävän kehityksen tuki ry?
  • Kuntien urakkakilpailuihin avoimuutta
  • Kotimaan katsaus

  • Maakuntiemme korkeimmat kohdat Kinttumäeltä Haltille
    Kuluttaja luottaa edelleen omaan talouteensa
    Kuntatalous kehittyy suotuisasti
    Suomen hiilidioksidipäästöt jo Kioton tavoitteessa
    Teollisuustuotanto kasvoi helmikuussa 7,1 %
    Toimitilarakentaminen vilkastui viime vuonna
    Palkkasumma kasvoi viime vuonna 6,6 %
    Teollisuusyritysten liikevaihto kasvoi viime vuonna 13 %
    Työllisiä lisää 53 000
    Kulttuurityössä yhä useampi
    Inflaatio helmikuussa 3,1 %
    Tuontihinnat laskivat helmikuussa
    Majoitusliikkeissä vilkasta tammikuussa
    Tieliikenteessä kuoli helmikuussa 29 ihmistä
  • Tilasto-opisto

  • Minne nuolet osoittavat?
    Malthus – aikaansa edellä?
    Tiedonkeruumenetelmä vaikuttaa haastatteluvastauksiin

Tietoaika 4/2001 pdf-muodossa (1636 kt)

Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja

Kuluttamalla eroon taantumasta

Talouden suhdanteiden heiketessä kuluttajan tilanne on alkanut taas kiinnostaa. Suomessakin pitkään jatkunut vientivetoinen kasvu on sysännyt kotimaista kuluttajaa aina vain pienempään rooliin talouden näkymien kannalta.

Jo Adam Smith oivalsi, että kaikki taloudellinen toimeliaisuus tähtää viime kädessä kuluttamiseen. Tämä totuus alkoi jossain määrin hämärtyä 1990-luvun päättymättömältä näyttäneessä kasvuhuumassa. Yritysten rakennejärjestelyt toivat tuotantoon uusia jalostusportaita. Yritysten kasvava sisäinen kauppavaihto vauhditti osaltaan bkt:n kasvua. Uusia tuotteita ja palveluita kehitettiin uuden teknologian avulla ilman, että kysyttiin kuluttajan mielipidettä.

Suomalaista kuluttajaa on syyllistetty milloin mistäkin. Kekkosen presidenttikaudella korostettiin säästämistä ja investointeja sekä kulutuksesta pidättäytymistä vaurastumisen lähteenä. Tämän jälkeen kuluttajia on pyydetty maltillisuuteen vetoamalla rakenteellisiin vaihtotasealijäämiin, kansantalouden tai valtiontalouden ylivelkaantumiseen, ympäristönäkökohtiin jne. Nyt vakuutellaan, että kulutuksesta pitää tinkiä, jotta kyetään keräämään reservejä väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin.

Huonoihin aikoihin pitää tietenkin varautua. Kulutuksesta tinkiminen on viime vuosina tuottanut myös näkyviä tuloksia. Vaihtotase ja valtiontalouden rahoitus on saatu käännettyä vahvaan ylijäämään. Yritysten kannattavuus ja kilpailukyky ovat kansainvälistä huippua ja myös talouden kasvu on jo pitkään ollut huippulukemissa. Keskivertokuluttaja saa silti edelleen odottaa vaurastumistaan.

Äskettäin julkaistussa sveitsiläisessä kilpailukykytutkimuksessa hämmästeltiin sitä, että bkt per capita ei Suomessa ole alkuunkaan sillä tasolla, mitä yritysten ja kansantalouden kilpailukyky edellyttäisi. Vielä suurempi jälkeenjääneisyys on kotitalouksien kulutusmahdollisuuksissa. Yksityinen kulutus asukasta kohden on Suomessa runsaan kymmenesosan alhaisempi kuin EU-maissa keskimäärin.

Kulutusmahdollisuuksiensa suhteen suomalainen kuluttaja painii samassa sarjassa kreikkalaisten ja espanjalaisten kanssa. Myös esimerkiksi asumisen laadun nostamisessa Suomi on pari vuosikymmentä jäljessä muiden pohjoismaiden tasosta.

Kekkosen presidenttikauden jälkeenkin yksityisen kulutuksen bkt-osuus on jatkuvasti alentunut. Vuonna 2000 tuo osuus putosi 49 prosenttiin, mikä on kymmenisen prosenttiyksikköä alhaisempi kuin EU-maissa keskimäärin. Osaltaan tämä tietenkin heijastaa myös pienen maan aktiivista globalisoitumista ja osallistumista kansainväliseen työnjakoon.

Kyse on myös pienen maan roolista kansainvälisessä työnjaossa. Suomen vientivetoinen kasvustrategia oli hyvin perusteltu 1990-luvun alussa ulkomaisen velkaantumisen pysäyttämiseksi. Jo jonkin aikaa Suomen kauppa- ja vaihtotaseylijäämät ovat kuitenkin olleet korkeita kansainvälisestikin verrattuna. Pieneltä maalta tämä onnistuu, mutta suuremmalta maalta näin itsekäs käyttäytyminen kansainvälisessä työnjaossa voisi herättää paheksuntaa.

Kotitalouksien kulutusmenot ovat 1990-luvun puolivälistä alkaen kasvaneet keskimäärin 3,5–4 prosentin vuosivauhdilla. Sinänsä kelvollisia kasvulukuja, mutta pitkän laman patoamiin kulutustarpeisiin nähden kasvu on kuitenkin ollut maltillista. Lamaa edeltänyt yksityisen kulutuksen määrätaso saavutettiin vasta 1990-luvun lopulla.

Syyt malttiin löytyvät tulopuolelta. Tällaisenkin kulutusvauhdin ylläpitäminen on edellyttänyt kotitalouksien selvää lisävelkaantumista kolmena viime vuotena. Tuoreimmatkin kansainväliset vertailut viittaavat siihen, että Suomen palkkataso jää edelleen jonkin verran EU-maiden keskimäärää alhaisemmaksi. Korkea verotus ja korkea hintatasomme syövät kohtuuttomasti palkan ostovoimaa.

Myös tuloerojen kasvu selittää kehitystä; käytettävissä olevat tulot ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi vain suurituloisimmalla kymmeneksellä kotitalouksista. Kaikki muut – 90 prosenttia kotitalouksista – jäivät miinuksille suurimmaksi osaksi 1990-lukua. Suurituloisten kulutusalttius on tunnetusti alhainen.

Viime vuonna kotitalouksien käytettävissä olevat tulot supistuivat hieman reaalisesti, vaikka taloudessa elettiinkin voimakasta nousuvuotta. Tänä vuonna palkankorotukset ja verohelpotukset lisäävät ostovoimaa. Kulutuskysynnän tukemista voi nyt pitkästä aikaa perustella myös suhdannepoliittisilla syillä. Suomalaisen kuluttajan aseman kohentaminen edellyttäisi ehdottomasti myös pitkäjänteisempää asenteiden muuttamista ja sen selvittämistä, mitä taloudessamme todella rakenteellisesti on tapahtumassa.