Tietoaika: Huhtikuu 1995
Sisältö
- Salmi: Nokka irtaantui, pyrstö tervassa
- Ajantieto
Bkt:n kasvu hiipui vuoden lopulla
Joka viides suomalainen sippaa satasella
Mökki Ruotsista yhä useammin ulkomaalaiselle
Lännessä uskottiin nuoriin - Luonnonkatasrofit lisääntyneet ja vahingot kasvaneet
- Kosmiset törmäykset - erilainen riski
- Velallisten määrä vähentyy
Kotitalouksilla on velkaa keskimäärin 72 000 mk
Muuttopaineet kasvavat kotitalouksissa - Eduskunta peilaa vain vaurasta kansanosaa
- Sdp suurimmaksi suurimmissa kunnissa
Naisten osuus pieneni - Pääteiden liikenne kasvuun viime vuonna
- Työtapaturmat vähenivät vielä 1992
- Historiaa:
Ensimmäiset väestöennusteet - Kuuselan kuviot
Miksi kuvioilla saa valehdella ? - Kotimaan katsaus
- Ulkomaan sivu
Bkt:n kasvuvauhti Suomessa EU:n nopeinta - Kansainvälinen katsaus
Heikki Salmi
Nokka irtaantui, pyrstö tervassa
Pelkillä numerofaktoilla päättyneen hallitus- ja eduskuntakauden menestystä tai menestymättömyyttä ei kyetä osoittamaan. Tarvittaisiin näkökulmaa ja mieluummin myös historiantutkijan aikaperspektiiviä. Pitäisi muistaa edellisen hallituksen jättämä perintö ja ulkoiset olosuhteet. Sitten pitäisi vielä arvioida hallituksen vaikutus kehitykseen.Viime nelivuotiskauden talouskehitys edustaa historiallista äärilaitaa niin hyvässä kuin pahassa. Mikään muu sotienjälkeinen hallitus ei ole joutunut jättämään seuraajalleen supistunutta kansantaloutta. Työttömyys, yrityskonkurssit ja julkisen sektorin alijäämät nousivat historialliseen huippuunsa. Toisaalta viennissä on koettu ennätyksellinen kasvukausi. Vaihtotase kääntyi Suomelle poikkeukselliseen ylijäämään ja inflaatiotavoitteetkin saavutettiin yli odotusten.
Talouspolitiikan ongelmasortimentti kääntyi ylösalaisin. Ulkoinen tasapaino korjaantui, mutta pitkälti laman ja sisäisen tasapainon heikkenemisen kustannuksella. Hallitus jätti perinnökseen toisaalta kukoistavan ja ylikierroksilla käyvän vientisektorin, mutta toisaalta laman reunalla edelleen roikkuvan kotimarkkinasektorin. Perunkirjaa synkentää myös kansallisvarallisuuden supistuminen, ulkomaisen nettovelan lähes kaksinkertaistuminen ja valtionvelan yli viisinkertaistuminen neljän vuoden takaiselta tasoltaan.
Kaikesta huolimatta edellisen hallituksen perinnöksi jättämä talouden 'vapaa pudotus' oikeni päättyneen hallituskauden loppumetreillä uudeksi kasvukierteeksi. Myös työllisyys on alkanut elpyä ja kansantalouden ulkomaanvelka pienentyä. Valtiontaloudessa on saatu säästöjä aikaan ja myös moniin muihin lamaan johtaneisiin rakenteellisiin ongelmiin on saatu korjauksia. Talousyksiköiden odotukset ja suhdannelaitosten ennusteet viittaavat nyt aivan toiseen suuntaan kuin neljä vuotta sitten.
Valitun talouslinjan 'viisaus' paljastuu kuitenkin vasta jatkossa. Historia ja taloustiede puhuvat toki vielä sen puolesta, että kuluttajatkin ennen pitkää hyötyvät yritysten toimintaedellytysten paranemisesta. Viipeet voivat kuitenkin osoittautua odotettua pitemmiksi. Lisäksi historian antamat opetukset on monilta muiltakin osin jouduttu heittämään romukoppaan. Esimerkiksi Yhdyvalloissa suuren keskiluokan reaalitulot ovat pysyneet pari vuosikymmentä ennallaan talouden kasvusta ja yritysten menestymisestä huolimatta.
Vaihtoehdot lienevät vähissä myös jatkossa. Vaihtoehdottomuus aiheutuu - paitsi taloutemme velkaantumisesta - mm. kansainvälisen talouskilvan kiristymisestä, pääomaliikkeiden vapautumisesta, markkinoiden globalisoitumisesta ja monikansallisten yritysten painoarvon kasvusta. Julkisen sektorin leikkaukset ja ei-säännölliset työsuhteet pitävät yllä työmarkkinoiden epävarmuutta. Inflaatio ei enää tuo hyvinvointi- ja varallisuusilluusiota asuntonsa omistavalle keskiluokalle.
Teollisuusmaiden hallitukset eivät näissä olosuhteissa ole yleensäkään olleet kovin suosittuja. Kotitalouksien ja keskiluokan tyytymättömyydessä kytee selvä uhka talouden elpymiselle - niin Suomessa kuin teollisuusmaissa yleensä. Kuluttajien epäily uhkaa levitä ennen pitkää myös yrityksiin. Vanhan viisauden mukaan kulutus aina viime kädessä pitää talouden pyörät pyörimässä. Tämä viisaus edelleen pätee. Yrityksillä ei kansantalouden roolipelissä ole itseisarvoa sinänsä.