Tietoaika: Huhtikuu 1999
Sisältö
- Yritykset tarttuivat kasvuhaasteeseen
- Tietoa tiedosta
Kuukausittainen ja EU-työvoimatutkimus yhdistyvät?
Mihin aika kuluu? - Yritysten 90-luvu: vähemmällä väellä enemmän liikevaihtoa
- PK-sektori hallitsee EU:n työllisyyttä
- Myytti PK-sektorista kasvun moottorina
- Julkinen liikenne on tehostunut
- Syntyvyys aleni viime vuonna
- Uusiutumaton väestö, vaikka hedelmällisyys EU:n huippua
- Kotimaan katsaus
Kuntien talous pysyy kireänä
Teollisuusyritysten liikevaihdon kasvu hidastui vuonna 1998
Teollisuustuotanto taas kasvuun tammikuussa
Uudisrakentaminen lisääntyi
Palvelutoimialat hyvässä kasvussa vuonna 1998
Luottamus kasvuun heikentynyt, omaan talouteen ei
Keskusta voitti työttömyysalueilla
Työllisiä 66 000 enemmän kuin vuosi sitten
Inflaatio nopeutui hieman
Tuontihinnat nousivat pitkästä aikaa
Tutkinnon suorittaneita 2,4 miljoonaa
yli 1,3 miljoonaa käyttää tietoverkkoja - Kansainvälinen katsaus
Suomen ja Britannian julkinen velka alle puolet bkt:stä
Hakijamaiden taloudet hyvässä kasvussa
Teollisuustuotanto laskuun - Kuuselan kuviot
Kuvioesitykset ovat kokonaisuuksia
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Yritykset tarttuivat kasvuhaasteeseen
Yrittäjyyden arvostus on Suomessa 1990-luvulla selvästi noussut. Tämä näkyy sekä yleisessä asenneilmastossa että harjoitetussa talouspolitiikassa. Vielä 1980-luvulla puhuttiin siitä, miten julkisen sektorin laajeneminen syrjäytti yksityisen sektorin investointi- ja työvoimatarpeita. Nyt tällaista ongelmaa ei ole ollut. Julkisten menojen bkt-osuus on supistunut ja tehnyt tilaa yrityssektorin kasvulle.
Yritykset ovat käyttäneet tehokkaasti hyväkseen laajenemismahdollisuutensa. Talouden ja työllisyyden kasvu on 1990-luvulla ollut täysin yrityssektorin varassa. Vuodesta 1994 alkaen yrittäjätoiminnan arvonlisäys on kasvanut määrältään liki 6 prosentin vuosivauhdilla, kun julkisen sektorin tuotanto on pysynyt lähes ennallaan. Yrityssektorin osuus kokonaistuotannosta on selvästi noussut ja samoin yrittäjätulojen osuus kansantulosta. Yrityssektorin työllisyys on laman pohjatasolta lisääntynyt lähes 200 000 henkilöllä, kun julkisen sektorin työllisyys on vastaavana aikana vähentynyt.
Kansantalouden tasapainottomuudet olivat 1990-luvun alussa sitä luokkaa, että talouspolitiikalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin yritysten kilpailukykyisten toimintaedellytysten turvaaminen. Ilmeisesti merkittävin muutos on viime vuosina ollut hinta-, korko- ja valuuttakurssivakauden paraneminen. Myös valtion budjettileikkaukset ja julkisen talouden tasapainottuminen ovat vakauttaneet yritysten toimintaympäristöä. Myönteistä kehitystä vauhditti Suomessakin talous- ja rahaliiton varsin onnistuneeksi osoittautunut lähentymisohjelma. Yhteisistä kriteereistä ja tavoitteista kyettiin sopimaan ja pitämään kiinni.
Työmarkkinaosapuolilla on ollut tärkeä rooli hinta- ja korkovakauden aikaansaamisessa. Yritysten kilpailukykyä tukevat palkkaratkaisut yleistyivät Suomessa hieman aikaisemmin kuin useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Myös energia- ja raaka-ainehintojen halpeneminen maailmanmarkkinoilla on auttanut yritysten kustannushallintaa. Samoin esimerkiksi tele- ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen on alentanut paitsi kuluttajien myös etenkin yritysten maksuja.
Yrityssektorin tuottavuus on kohonnut vauhdilla. Yksikkötyökustannusten nousu on viime vuosina ollut likimain pysähdyksissä. Suomalaisyritysten kannattavuus on laman jälkeen ollut kansainvälistä huippuluokkaa. Samoin yritysten pääomarakenteet ovat nopeasti vahvistuneet osittain heikohkon investointikehityksen ja kiinteän pääomakannan vanhenemisen kustannuksella.
Kansainvälistymiskehityksen menestyksellinen hallinta on erityisen tärkeätä pienille maille. Tältäkin osin Suomi näyttää aika hyvin onnistuneen niin yleisen talouspolitiikan kuin yritysten päätöksenteon tasolla. Korkeaan teknologiaan tukeutuvien uusien kasvualojen esiintulo on viime vuosina ollut varsin vahvaa, toisin kuin useimmissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Perinteisten alojen ja uusien kasvualojen tasapaino on parantunut, kuten nykyinenkin suhdannetilanne osoittaa.
EU on lähtenyt kehittämään yritysten toimintaedellytyksiä varsin laajasti. Korjausta odottavien rakenteellisten ongelmien lista on pitkä sisältäen verotuksen ja elinkeinotukien uudistamisen, infrastruktuurin vahvistamisen, työ- ja pääomamarkkinoiden kehittämisen jne. Työmarkkinaosapuolet on vedetty laajalti mukaan tähän kehitystyöhön. Työmarkkinoilla haetaan toimivaa tasapainoa toisaalta yritysten joustotarpeiden ja työsuhteen jatkuvuuden välillä. Myös tietoyhteiskuntaa kehitetään Euroopassa yhteiskunnallisin painotuksin toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa teknologia on pääosassa.
Kuitenkin markkinapaineet ovat Euroopassakin kovat ja vasta tulevaisuus näyttää, miten vahvoin sosiaalisin painotuksin yritysilmastoa kyetään kehittämään. Yritysten asennoituminen on tässäkin suhteessa ratkaisevaa. Esimerkiksi Suomen yrityssektori on monelta osin nyt huippukunnossa kansainvälisestikin verrattuna. Yrityksillä on siten varaa käyttäytyä varsin itseriittoisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suomalaisyritysten huippukunnon takana on paitsi yritysten omat toimet myös laaja yhteiskunnallinen panostus ja yhteisymmärrys. Toisaalta globaali toimintaympäristö edellyttää yrityksiltäkin aivan toisenlaista käyttäytymistä kuin aikaisemmin.