Tietoaika: Toukokuu 2001
Sisältö
- Kilpailukykyä teknologiasta
Kansainvälinen katsaus
Saksasta eniten patenttihakemuksia
Euroinflaatio 2,6 %
Euroalueen teollisuustuotanto kasvoi 0,4 %
Euroalueen ulkokaupan vaje 1,0 miljardia
Pallon valtavat meret- Koulutettu kolmekymppinen mies pääkaupunkiseudulta kannusti Suomea Anfield Roadin katsomossa
- Hanoista virratkoon, sanoo katsomokansa
- Suomalaiskatsoja lajilleen uskollinen
- Vertailu alueellisista tuloeroista:
- Kun väki vähenee, pidot huononevat
- Kotimaan katsaus
Itä-Suomen kehitys heikointa EU-kaudella
Tutkimusmenot edelleen kasvussa
Tuotanto kasvoi 3,9 prosenttia helmikuussa
Teollisuustuotanto kasvoi 6,8 prosenttia
Konkurssit vähenivät edelleen
Rakennusluvat vähenivät
Asuntojen hinnoissa vähäisiä muutoksia
Teollisuusyritysten liikevaihto kasvoi 10 prosenttia
Autokauppa väheni edelleen helmikuussa
Kuluttajien luottamus talouteen heikkeni edelleen
Ennätyksellisesti lomasuunnitelmia
Työllisiä 72 000 enemmän
Palkkasumma kasvoi 7,3 prosenttia
Tuottajahinnat laskivat edelleen
Maatalouden tuotteet ja tuotantovälineet kallistuivat viime vuonna
Oppilaitosten määrä väheni
Matkailu kasvoi edelleen vahvasti- Tilasto-opisto
Huomio otsikoihin ja teksteihin
Alfred Lotka – väestömatemaatikko
Reunaryhmät jäävät tilastoissa ja tutkimuksissa varjoon
Tietoaika 5/2001 pdf-muodossa (2085 kt)
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Kilpailukykyä teknologiasta
Mielenkiinto tiede- ja teknologiakehitystä kohtaan on viime vuosina jatkuvasti kasvanut niin Suomessa kuin muuallakin. Tämä mielenkiinto on luonnollista seurausta siitä, että tieteen ja teknologian taloudellinen ja yhteiskunnallinenkin merkitys on kasvanut. Teollisuusmaiden välinen talouskilpailu käydään entistä selvemmin tieteen, teknologian ja innovaatioiden alueilla.
Suomessa tämänsuuntainen kehitys oivallettiin kiitettävän ajoissa. Teollisuuspolitiikassa on 1980-luvulta alkaen korostettu teknologiapanostuksen kasvattamista, väestön koulutustason nostamista ja rakenteiden uudistamista. Kansainvälisestikin verrattuna Suomi on lyhyessä ajassa noussut teknologian huippumaiden joukkoon. Viime kädessä myös talouden ja tuottavuuden kasvu on 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen perustunut yhä enemmän korkean teknologian alojen nopeaan esiintuloon.
Suomen tiede- ja teknologiapolitiikkaa on leimannut pitkä tiedon ja osaamisen ja näiden hyödyntämisen kehittämislinja. Koulutusta, tiedettä ja teknologiaa on tarkasteltu kokonaisuutena. Kansainvälisesti Suomi on edelläkävijöitä tämäntyyppisen kansallisen innovaatiojärjestelmän kehittämisessä. Painoarvoaan kasvattava tiede- ja teknologiapolitiikka on edellyttänyt tuekseen myös vankan informaatiopohjan. Tiede- ja teknologiaindikaattoreita on viime vuosina kehitetty niin Suomessa kuin muuallakin kuvaamaan innovaatiojärjestelmän toimintaa eri näkökulmasta. Tässä työssä on käytetty hyväksi erilaisia tilastoja ja niistä muodostettuja tunnuslukuja. Konkreettisena esimerkkinä on Tilastokeskuksen tuore Tiede ja teknologia 2000 -julkaisu, joka tarjoaa monipuolisen kuvan tieteen ja teknologian viimeisimmästä kehityksestä.
Tällaiset julkaisut ovat viime vuosina olleet Suomen kannalta miellyttävää luettavaa. Esimerkiksi tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat viime vuosina kasvaneet Suomessa kansainvälistä huippuvauhtia. Investointien tuloksellisuus näkyy muun muassa myönnettyjen patenttien ja tieteellisten julkaisujen nopeana kasvuna. Esimerkiksi bibliometrian antama kuva suomalaisesta tutkimustoiminnasta on varsin positiivinen. Korkeateknologisten alojen osuus viennistä on noussut runsaaseen viidesosaan. Myös vaihtotaseen ylijäämäisyys on suurelta osin korkeateknologisten alojen vientimenestyksen ansiota. Talouden teknologiataso on noussut rinnan nopean kansainvälistymisen kanssa. Kansainvälisen kaupan ja pääomaliikkeiden vapautuminen ovat luoneet pohjaa myös Suomen menestykselle. Nopea kansainvälistyminen näkyy myös tieteen ja teknologian alueilla. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi lukeutuu globalisoituneimpien maiden joukkoon.
Tuoreimmat tiede- ja teknologiaindikaattorit tarjoavat toki myös huolenaiheita. Huipputeknologia on Suomessa sittenkin vielä kovin kapealla pohjalla. Suuret, vähintään 500 työntekijän, yritykset vastaavat yli 70 prosentista yrityssektorin t&k-panostuksesta. Myös tutkimustoiminnan alueellinen keskittyminen on huomattavaa; puolet maan tutkijakoulutetusta väestöstä asuu Uudellamaalla. Suomalaisten yritysten t&k-toiminta on viime vuosina painottunut yhä enemmän ulkomaille, mikä voi ennen pitkää muodostua kriittiseksi kehitykseksi.
Teknologiatason noususta huolimatta Suomessa on edelleen suhteellisen vähän innovoivia yrityksiä. Etenkin pk-yritysten ja palvelualan yritysten innovatiivisuus on kansainvälisesti verrattuna alhainen.
Talouden yleisen kehityksen ohella myös tutkimus- ja kehittämistoiminta muuttui 1990-luvulla yhä enemmän yritysvetoiseksi. Tasapainoinen kehitys saattaa eräiltä osin edellyttää myös julkisen sektorin vastuulla olevien toimintojen uudelleenmitoitusta, vaikka julkinen tutkimusrahoitus kasvoikin melko reippaasti 1990-luvun loppuvuosina. Etenkin osaamistarpeet ovat osoittautuneet jatkuvasti ennakoitua suuremmiksi, vaikka myös korkeasti koulutettujen määrät ovat nopeasti nousseet.
Suomen t&k-panostus on suuntautunut merkittävältä osin tieto- ja tietoliikenneteknologian kehittämiseen. Tämä painotus tuotti 1990-luvulla hyviä tuloksia, mikä ei kuitenkaan automaattisesti takaa vastaavaa menestystä tulevaisuudessa.
Eräät kansainväliset vertailututkimukset osoittavat, että Suomen tietotekninen infrastruktuuri ei ehkä sittenkään ole niin ylivertainen, kuin mitä itse olemme kuvitelleet. Runsaaseen tietotekniseen laitekantaan perustuva kilpailuetumme on vähitellen häviämässä. Myös esimerkiksi palveluiden hinnoittelunäkymät ovat eräiltä osin ongelmalliset.
Tulevaisuudessa teknologisen tason säilyttäminen on entistä vaikeampaa, sillä myös muut maat ovat kehittämässä teknologista kilpailukykyään.