Tietoaika: Toukokuu 1995
Sisältö
- Salmi: Työttömyysongelma työllistää
- Ajantieto
Hiiltä poltettiin yhä enemmän
6 % suomalaisista yksinäisiä
Venäläiset matkailijoiden suurin ryhmä
Maahanmuutto hidastui viime vuonna
Korjauksia enemmän kuin uudisrakentamista
Kuluttajien luottamusindeksi edelleen korkealla - Työvoimavirrat liikkuvat lamankin aikana
- Koko Suomi avautunut ulkomaalaisille 90-luvulla
- Koti määrää yhä koulutustason
- Korkeakouluopiskelijoista puolet kehitysmaissa
- Miehet panevat kampoihin terveysvalistajalle
- Kuuselan kuviot
Onko Savon miehen elämä sietämätöntä ? - Kotimaan katsaus
- Ulkomaan sivu
Espanjassa ja Suomessa EU:n suurin työttömyys
EU:n teollisuus yhä nousussa
Suomi-poika elää jo melkein yhtä kauan kuin tanskalainen - Kansainvälinen katsaus
Heikki Salmi
Työttömyysongelma työllistää
Keskustelu työttömyysongelmasta on jämähtänyt pahasti asemiinsa. Tutkimuksia ja selvityksiä on valmistunut kilokaupalla eikä selityksistä ja toimenpide-ehdotuksistakaan ole puutetta. Uusimmatkaan tutkimukset eivät kuitenkaan ole tuoneet esiin juuri uusia tekijöitä tai edes kovin laajaa yhteisymmärrystä vanhojen tekijöiden painoarvosta.Itse asiassa emme tiedä työttömyysongelman syistä mainittavasti enempää kuin vuosikymmen pari sitten. On enemmän tai vähemmän hallitsevaan asemaan nousseita selityksiä, joiden varassa sitten toimenpiteitä suunnitellaan.
Viime aikoina on ollut aistittavissa lisääntynyttä epäilyä myös eräistä hallitsevista selitysmalleista. Aikaisemmin oltiin lähes yksimielisiä siitä, että teknologia- ja tuottavuuskehityksen positiiviset vaikutukset työllisyyteen pitkän päälle dominoivat. Tämä väite pätee ehkä menneisiin teknologioihin, mutta päteekö se myös informaatioteknologiaan, joka vaikuttaa yhteiskuntaan laajasti ja läpitunkevasti. Muutoksen kiivautta kuvaa se, että esimerkiksi lehtien työpaikkailmoitusten työnimikkeet alkavat olla melko vieraita vuosikymmen pari sitten koulutuksensa saaneille.
Myös kansainvälisen työjärjestön ILO:n äskettäinen raportti hämmensi keskustelua. Siinä epäiltiin mm. sitä, onko työmarkkinoiden joustamattomuudella sittenkään sellaista selitysvoimaa kuin mitä sille etenkin Euroopassa on annettu. Kovin selvää yhteyttä ei tilastoilla voida osoittaa. Euroopan työttömyys on viime vuosina edelleen pahentunut siitäkin huolimatta, että työmarkkinoiden säätelyä on purettu, kilpailua lisätty ja sosiaalietuuksia leikattu.
Ekonomistit käyvät keskustelua omalla terminologiallaan. Puhutaan rakenne- ja suhdannetyöttömyydestä sekä inflaatiota ruokkimattomasta ns. luonnollosesta työttömyysasteesta. Näiden mittaaminen nykytilanteessa on kuitenkin täysin mahdotonta. Taloustieteen eri oppisuunnat lähestyvät työttömyysongelmaa kukin omista lähtökohdistaan.
Tutkijoiden epäily ja ristiriitaiset johtopäätökset näyttävät valitettavasti lisäävän myös yleistä antautumismielialaa. Tämä näkyy mm. englanninkielisessä "post-job society" tai "jobless growth" -terminologiassa. Suomessakin mieluummin leikataan pakon edessä valtion menoja kuin tartuttaisiin tositoimin työttömyyteen, joka valtaosin selittää valtiontalouden tasapaino-ongelmat. Työttömyyden alentamisessa piilee noin 30-40 miljardin markan säästöpotentiaali valtion menoihin.
Työllisyyden määrällinen vauhdittaminen näyttäisi olevan mahdollista, kuten Yhdysvaltain kokemukset osoittavat. Ongelma on siinä, miten yhdistää markkinamyönteinen työllisyyspolitiikka esimerkiksi työpaikkojen laatua, palkkojen ostovoimaa, inhimillistä tulonjakoa ja koulutusnäkökohtia huomioivaan - manner-Euroopan perinteisesti korostamaan - työllisyysmalliin. Ja ylipäätään onko meillä enää varaa asettaa reunaehtoja markkinoiden kehitykseen.
ILO:n mukaan täystyöllisyys on edelleen realistinen tavoite, mutta se edellyttää uusia ideoita, parempaa politiikkaa ja kansainvälistä yhteistyötä. ILO - kuten Pekkasenkin työryhmä - painottaa kokonaisuuden merkitystä; yksittäiset työllistämistoimet jäävät tehottomiksi, jos kokonaistaloudellinen tilanne ei ole kunnossa.