Tietoaika:Toukokuu 1996
Sisältö
- Relander: Vertailua taaksepäin ja eteenpäin
- Tietojen luovuttaminen yrityksille maksaa 15 miljardia
- Tilastolaitokset Internetissä
- Kuuselan kuviot
Pinta-ala ei ole vain pintaa - Aika hoitaa maatalouden rakennemuutoksen
- Pelastaako metsätalous maatilatalouden?
- Suomen rikkidioksidipäästöt vähentyneet viidenneksen 1980-94
- Rakennusalan heikot näkymät jatkuvat
- Muumit maailmalla
- Kotimaan katsaus
Teollisuus laski - kokonaistuotanto pysyi plussalla
Teollisuustuotanto kääntyi laskuun
Kuusi miljardia katosi viime vuoden konkursseissa
Tuontihinnat nousivat maaliskuussa lähes prosentin
Kodinkoneet kävivät kaupaksi tammikuussa
Joka viidennellä työvoimanetsijällä rekrytointiongelmia
Kuluttajahinnat nousussa
Suomess yhdeksän yli 100 000 asukkaan seutukuntaa
Rikokset vähenivät alkuvuodesta - Ulkomaan sivut
Slovenian ja Tsekin bkt EU:n tuntumassa
Puolet brittinaudan EU-viennistä Ranskaan
Idässä jo valoa
EU:n maataloustulon lisäys 4,2 %
Työttömyys lisääntyi hieman EU-maissa - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Vertailua taaksepäin ja eteenpäin
Ajankohtaisiin ongelmiin on silloin tällöin hyvä ottaa historiallista perspektiiviä. Se avaa näköaloja ja helpottaa monesti myös ratkaisuvaihtoehtojen valintaa.
Työllisten määrä Suomen kansantaloudessa putosi laman myötä tasolle, jolla viimeksi oltiin joskus 1950-luvulla. Nyt parisen vuotta jatkuneen kasvun jälkeen työllisten määrä on edelleenkin 1950-luvun lopun tasollaan, vaikka kokonaistuotannon määrä on vastaavana aikana yli kolminkertaisunut ja työaika lyhentynut yli viidesosan.
Jos työllisyyttä tarkastellaan kansantalouden tilinpidon työpanos-käsittein, työtä tehdään nyt yhtä paljon kuin vuosina 1937-38, jolloin väestöä oli vielä pitkälti alle neljä miljoonaa. Tuosta ajasta kokonaistuotanto on yli kuusinkertaistunut. Yksi työntekijä tuottaa nyt siis saman bruttokansantuotteen volyymin kuin kuusi työntekijää 1930-luvun lopulla. Vastaavasti esimerkiksi teollisuudessa nykypäivän työntekijä vastaa 8-9 työntekijää 1930-luvun lopulla.
Tilastojen vertailtavuus pitkissä aikasarjoissa on aina ongelma. Tuskin tämäntapaiset vertailut kuitenkaan niin hirveästi menevät metsään.
Suurin syy tuottavuuden nousuun on siinä, että on siirrytty maataloudesta teollisuuteen ja palveluelinkeinoihin. Samalla pääomakanta työntekijää kohden on rajusti noussut. Aikaisemmin työllisyyden pitämistä korkeana edesauttoi säätelytalous, joka mahdollisti myös heikosti tuottavien toimintojen ylläpitämisen. Vasta siirtyminen lähemmäs aitoa markkinataloutta - muun muassa rahamarkkinoiden vapautumisen myötä - on nostanut tuottavuuden ratkaisevaan asemaan.
Tähän kuvaan sopii hyvin se, että Suomi on sijoittunut heikosti kansainvälisissä kokonaistuotanto per työllinen -vertailuissa. Olemme tehneet paljon heikosti tuottavaa työtä, mihin markkinatalouden kilpailuolosuhteissa ei nyt enää ole varaa. Siksi 'piilevä' työttömyys on noussut avoimeksi.
Tämäntapaiset selitykset ovat tietenkin karkeita yksinkertaistuksia. Työttömyyden selitysmalleissa ennen kaikkea teknologiaan liittyvät selitykset ovat viime aikoina lisänneet suosiotaan. Aikaisempi teknologiaoptimismi työttömyyden ratkaisun suhteen on kääntymässä teknologiapessimismiksi.
Ihmistyö menettää kilpailukykyään muihin tuotannontekijöihin nähden. Erään amerikkalaisen arvion mukaan koneet ja automaatio uhkaavat yli 70 prosenttia nykyisistä työpaikoista. Teollisuuden työvoimaosuudelle ennustetaan jo parin lähivuosikymmenen aikana saamaa kohtaloa kuin maatalouden osalle aikaisemmin.
Jos tuotannon, työpanoksen ja tuottavuuden suhteet jatkaisivat viime vuosikymmenien trendikehitystään, silloin työvoimasuhteet kääntyisivät helposi ylösalaisin; puolen vuosisadan kuluttua työtä riittäisi ehkä viidesosalle työikäisistä. Historiallisten trendien suoraviivainen jatkaminen on tosin aikaisemminkin johtanut harhaan.
Ratkaisu ei varmaankaan ole siinä, että jotenkin patoaisimme tuottavuuden nousua vaan siinä, että kykenisimme sopimaan tuottavuushyötyjen jakamisesta uudelleen. Tällainen sopiminen edellyttää kuitenkin nykyoloissa kansainvälistä yhteisymmärrystä.
Ilman tulonjaon, verotuksen rakenteen ja koko julkisen sektorin uudelleenarviointia automaatio voi johtaa talouden ennen pitkää supistuvaan kierteeseen muun muassa kansantalouden tehokkaan kokonaiskysynnän rapautumisen myötä. Automaation ostovoimaa pienentävät vaikutukset kääntyvät helposti myös yritystoimintaa itseään vastaan.