Tietoaika: Kesäkuu 2000
Sisältö
- Inflaatio - ongelma vai ei?
- Maatalouslaskenta Suomessa 10 vuoden tauon jälkeen
- Matkapuhelin yhdistää suomalaisia jakautuneessa tietoyhteiskunnassa
- Yksityinen liikuntabisnes - pieni mutta kasvava ala
- Elinkelpoinen ja omavarainen kolmas sektori
- Alue-erojen kasvu pysähtymässä
- Kotimaan katsaus
Suomalaisille tulee ikävä markkaa
Ympäristöverojen osuus Suomessa alle EU:n keskitason
Kasvu jatkui lakkoilusta huolimatta
Teollisuustuotanto huippukasvussa maaliskuussa
Teollisuusyritysten liikevaihto kasvoi viidenneksen
Rakennusyritysten liikevaihdon kasvu 17 prosenttia
Tulot kasvoivat eniten Uudellamaalla ja Pirkanmaalla
Kotitalouksien omistuksessa 39 prosenttia sijoitusrahastojen varoista
Työpaikkoja Itä-Suomen ja Oulun lääneihin
Kunnissa keskiansio 11 400mk kuussa
Inflaatio hidastui hieman
Tuontihintojen nousu pysähtyi, vientihinnat nousivat edelleen
Oppilaitokset vähenivät edelleen
Matkailu kasvussa alkuvuonna - Kansainvälinen katsaus
Ranskattarella pisin, irlantilaisella lyhin ikä
Euroinflaatio hidastui 1,9 prosenttiin
Aids-tapaukset vähenivät puoleen 4 vuodessa
Euroalueen teollisuustuotanto lisääntyi 0,6% - Kuuselan kuviot
Säännönmukaisuuden olemus
Tietoaika 6/2000 pdf-muodossa (1532 kt)
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Inflaatio – ongelma vai ei?
Kun uuden talouden vetovoima alkaa hiipua, vanhan talouden ongelmat nostavat päätään. Eräs näistä ongelmista on inflaatio, jonka luultiin jo lähes hävinneen pitkään jatkuneen matalan inflaatiokauden jälkeen. Viime aikoina inflaatio on selvästi kiihtynyt. Keskuspankit niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ovat useaan otteeseen joutuneet nostaneet ohjauskorkojaan hintojen nousua hillitäkseen.
Miten nopeaksi inflaatio kiihtyy ja miten pitkään korkoja joudutaan nostamaan, siinä avainkysymys myös reaalitalouden näkymiä ajatellen. Pörssin toiveikkaan tunnelman inflaatio ja koronnostot ovat jo tärvelleet. Ennemmin tai myöhemmin korkojen nousu alkaa todennäköisesti madaltaa myös yritysten ja kuluttajien odotuksia.
Pitkään jatkuneen hiljaiselon jälkeen raakaöljy ja öljynviejämaiden järjestö OPEC ovat palanneet maailmantalouden näyttämölle tavalla, jota ei nytkään osattu ennakoida. Raakaöljyn dollarihinta kolminkertaistui vuoden 1999 alun 10 dollarin pohjatasoltaan noin 30 dollariin tämän vuoden maaliskuussa. Hintojen nousu on siten ollut likimain samaa suuruusluokkaa kuin ensimmäisen ja toisen öljykriisin yhteydessä. Kolmannesta öljykriisistä ei nyt kuitenkaan ole puhuttu. Kuviteltiin, että talouksien rakenne on siinä määrin muuttunut, että öljyllä ei tällaista roolia enää pitänyt olla.
Mitään inflaatiohysteriaa ei tietenkään ole syytä lietsoa. Kyllä öljyn merkitys teollisuusmaiden talouksille on selvästi vähentynyt siitä, mitä se oli vielä 1970-luvun alussa. Toiveikkaimmista arvioista on kuitenkin jo jouduttu tinkimään. Aluksi kuviteltiin yleisesti, että öljyn hintojen nousu jäisi tällä kertaa lyhytaikaiseksi ilmiöksi. Tähän olettamukseen perustui sekin, että esimerkiksi Yhdysvalloissa öljyn hintojen nousuvaikutuksia tasoitettiin aluksi varmuusvarastoja purkamalla. Nyt näitä varastoja on kuitenkin jouduttu täyttämään huippuhinnoin.
Öljyn hintapiikin taustalla on myös yleisempiä tekijöitä. Eräs näistä tekijöistä liittyy Yhdysvaltain, Euroopan ja Aasian, ehkä Japania lukuun ottamatta, samanaikaiseen vahvaan talouskasvuun. Tällaista tilannetta ei ole esiintynyt useaan vuoteen. Yritystoiminnan globalisoituminen ja päämarkkinoiden hyvin eritahtinen suhdannekehitys ovat viime vuosina edesauttaneet inflaation pysymistä alhaisena. Globaalisti toimivat tuottajat ovat kyenneet tehokkaasti välttämään pullonkauloja siirtämällä tuotantoa sinne, missä tuotantoresursseja on ollut saatavissa. Nyt kun kaikilla päämarkkinoilla eletään vahvaa korkeasuhdannetta, tällaista mahdollisuutta ei enää ole.
Toinen selittävä tekijä on tietenkin teknologia ja sen mahdollistama tuottavuuden nopea nousu. Tämä tekijä hillitsee edelleen tehokkaasti hintojen nousua. Tuottavuuden nousu on viime aikoina suhdanneluonteisesti nopeutunut monissa teollisuusmaissa. Myös yritysten hyvä tuloskehitys hillitsee edelleen hintapaineita.
Inflaatioarviotkin riippuvat nyt ratkaisevasti siitä, miten teknologian ja uuden talouden suotuisten vaikutusten uskotaan jatkuvan. Eräs merkkipaalu tässä suhteessa on äskettäin julkaistu OECD:n maakatsaus Yhdysvalloista, jossa katsauksessa talouden potentiaalisen kasvun arvioitiin nousseen 1990-luvun alun 2,5 prosentista runsaaseen 3,5 prosenttiin. Toisaalta kolmen viime vuosineljänneksen ajan Yhdysvaltain bkt-kasvu on ollut yli 5 prosenttia, joten hillitsemisen tarvetta on edelleen.
Myös Suomessa öljyn hintojen nousu näkyy jo varsin laajalti tuottaja- ja tukkuportaan hinnoissa.. Tuontihintojen vuosinousu ylti huhtikuussa runsaaseen 12 prosenttiin. Vientihintojen sekä kotimaan tuottaja- ja tukkuhintojen nousu on nopeutunut vastaavasti noin 7 prosentin tuntumaan. Öljyn välittömät vaikutukset hintaindeksien vuositason nousuun olivat ilmeisesti suurimmillaan tämän vuoden alkukuukausina. Välilliset vaikutukset lienevät kuitenkin suurimmalta osin vielä edessäpäin.
Kuluttajahinnoissa aivan vastaavaa nousupiikkiä tuskin on odotettavissa. Tosin kuluttajahintojenkin 12 kuukauden nousu on viime kuukausina vauhdittunut noin 3 prosentin tuntumaan. Suomessa talouskasvu ja markkinoiden kysyntäpaineet näyttäisivät jatkuvan voimakkaampina kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa, mikä todennäköisesti ylläpitää myös kilpailijamaita korkeampaa inflaatiota. Toivottavasti keskuspankkien ponnistelut inflaation hillitsemiseksi onnistuvat.