Tietoaika: Kesäkuu 1998

Sisältö

  • Relander: Koulutus kannattaa Suomelle ja suomalaiselle
  • Tietoa tiedosta
    EU-maille oma kuluttajahintaindeksi
  • Huollettava turvallisuus
    Mopoilun riski monisatakertainen
    Lento-onnettomuudet viehättävät mediaa
  • Mittaamattoman arvokas ympäristömme
  • Majoitus- ja ravitsemisala myötätuulessa
  • Kaupunkien sisäiset työttömyyserot
    varsin pysyviä
  • Missä maatalousväestöä on?
    Maatalousnäyttelyt vetävät muitakin kuin
    maalaisia
  • Kotimaan katsaus
    Yliopistosta valmistuneista 80 prosenttia
    työhön vuoden kuluessa
    Oppilaitokset vähetyneet
    Tuotanto ennätyskasvussa
    Tasa-arvoa kunnissa
    Teollisuuden kannattavuus vahvistui
    Kotitaloudet omistavat kolmanneksen sijoitusrahastoista
    Suomalaiset edelleen EU:n optimisteja
    Työtulojen osuus suurin Uudellamaalla
    Työpaikkoja 31 000 enemmän kuin
    vuosi sitten
    Työ- ja liikuntatapaturmat lisääntyneet
    Virolaisten yöpymiset lähes kaksinkertaistuivat
  • Kansainvälinen katsaus
    Turisteja jo yli 600 miljoonaa
    Amerikkalaiset lihavampia kuin koskaan
    EU:n työllisistä 42 % naisia
  • Kuuselan kuviot
    Trendi vie naiset miesten ohi

    Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja

    Koulutus kannattaa Suomelle ja suomalaiselle

    Tilastokeskus julkaisi keväällä 1998 "Koulutus Suomessa" - kokoomajulkaisun, joka antaa mainion yleiskuvan Suomen koulutusjärjestelmän kehityksestä ja tasosta verrattuna kilpailijamaihin. Siinä on runsaasti myös aikaisemmin julkaisematonta tietoa koulutusalan ammattilaisille ja koulutuksesta kiinnostuneille.

    Koulutusasiat ovat monestakin syystä pinnalla. Talouden toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Suuntaus kohti tietointensiivistä tuotantoa on voimistunut ja korkeateknologisten alojen rooli jatkuvasti korostuu. Myös perinteisillä tuotannonaloilla henkilöstön koulutus- ja vaativuustaso on kohonnut. Menestyminen kansainvälisessä kilpailussa on mm. EMU-ratkaisun myötä entistäkin tärkeämpää. Kaikki nämä ovat tuoneet lisävaateita työvoiman tieto- ja koulutustasoon.

    "Koulutus Suomessa" -julkaisu pitkine aikasarjoineen antaa hyvän kuvan väestön ja työvoiman koulutustason nopeasta noususta ja yhteiskuntamme yleisestä koulutusmyönteisyydestä. Suomi panostaa runsaasti koulutukseen. Julkiset koulutusmenomme suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat viime vuosien säästöistä huolimatta edelleen lähes kansainvälistä huippua. Myös työnantajien tukema henkilöstökoulutus näyttäisi olevan Suomessa runsaampaa, kuin useimmissa vertailumaissa.

    Panostus koulutukseen on pitkävaikutteinen investointi. "Koulutus Suomessa" -raportin tilastotaulut osoittavat, että tämä panostus kannattaa niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Esimerkiksi peruskoulusta työmarkkinoille tulevien työttömyysriski on moninkertainen korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin verrattuna. Koulutus yleensä turvaa myös paremmat ansiot. Suomessa koulutusasteen mukaiset työttömyys- ja ansiotasoerot ovat kansainvälisesti verrattuna suuret.

    Suomessa ero nuorten ja vanhempien ikäluokkien koulutustason välillä on poikkeuksellisen suuri. Paljon puhuttu työmarkkinoidemme ikärasismi voi siten ainakin osaksi olla myös 'koulutusrasismia'. Globalisoitumisen ja kilpailun kiristymisen myötä työnantajilla on yhä kiihtyvä tarve nostaa työvoimansa koulutustasoa. Esimerkiksi teollisuudessa vain kansa- tai peruskoulun varassa olevien työntekijöiden määrä on pudonnut kolmasosaan vuoden 1970 tasosta. Korkea-asteen koulutuksen omaavien määrä on vastaavasti lähes kolminkertaistunut.

    Suomessa teollisuus on 1990-luvulla on läpikäynyt nopeamman rakennemuutoksen kuin ehkä missään muussa OECD-maassa. Esimerkiksi sähkötekninen teollisuustuotanto on lähes nelinkertaistunut vuoden 1990 määrätasolta. Tämä tuskin olisi ollut mahdollista ilman yhteiskunnan runsasta koulutuspanostusta. Lisäksi koulutusta on suunnattu aika tavalla juuri elinkeinoelämän tarpeita vastaavasti. Etenkin teknisen ja luonnontieteen alan tutkintoja suoritetaan Suomessa selvästi enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin.

    Muuallakin panostetaan koulutukseen. Ripeästä paranemisesta huolimatta suomalaisten koulutustaso vastaa kuitenkin vasta teollisuusmaiden keskimäärää. Nuoretkin ikäluokkamme ovat vain hieman EU-keskimäärää paremmin koulutettuja.

    Investointien määrän ohella tietysti myös niiden laatu ratkaisee. Koulutusinvestointien tuottavuus olisi varmasti voinut olla parempikin kuin mitä se nyt on ollut. Bruttokansantuotteemme henkeä kohden tai etenkin työllistä kohden ei vieläkään ole sillä tasolla, kuin millä sen pitäisi olla ottaen huomioon työvoimamme koulutustason ja nykyaikaisen pääomakantamme.