Tietoaika: Kesäkuu 1999
Sisältö
- Suomi-kuvan kiillottamiseen on nyt aineksia
- Menetimme näkijän
- Yritysten internet-palvelujen tarjonta kasvaa
- Miksi metsäkirjanpitoa?
- Hakkuut kasvussa, kuormasta ei syödä
- Huono-osaisuuden paikalliset pesäkkeet
- Kaupunki joka ei kasvanut isoksi
- Suomalaiset maailmalla
- Kotimaan katsaus
Suurteollisuudessa ennätystuloksia
Tulot kasvoivat eniten etelässä
Talouskasvu jatkui maaliskuussa
Elektroniikkateollisuus yhä yksin vauhdissa
Teollisuuden liikevaihto pieneni tammikuussa
Konkurssit vähenivät edelleen
Suurilla rakennusyrityksillä heikko kannattavuuskehitys
Asunnot kallistuivat edelleen alkuvuonna
Sijoitusrahastoja roimasti lisää
Palvelualojen liikevaihto kasvoi 4 prosenttia tammikuusta
Asunto, sisustaminen ja matkat yhä useammin aikeissa
Vähittäiskauppa kasvoi rajusti maaliskuussa
Työllisiä 100 000 enemmän kuin vuotta aiemmin
Pitkäaikaistyöttömien koulutushalut vähissä
Kunta-alan palkat nousivat reilut 3 prosenttia
Inflaatio nopeutui
Joka kuudes peruskoululainen erityisopetuksessa
Suomen-matkailu kasvuun maaliskuussa - Kansainvälinen katsaus
Aikuisviihdettä 69 prosenttia verkkomarkkinoista
Venäjä jää jälkeen tiedon valtatiellä
Teollisuustuotanto väheni edelleen
Ansiotaso noussut erityisesti Suomessa ja Ruotsissa
Ruotsalaisilla menee lujaa - Kuuselan kuviot
Kehyksillä särmää esityksiin
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Suomi-kuvan kiillottamiseen on nyt aineksia
Tilastokeskus julkaisee vuosittain melkoisesti talouden ja yhteiskunnan tilaa kuvaavia julkaisuja. Viime vuosina näistä poikkeuksellisen suuri osa on viitannut varsin myönteiseen kehitykseen. Vahvistuva talous ennen kaikkea on luonut positiivisen pohjavireen yhteiskuntaan laajemminkin. Lisäksi talouden näkymien paraneminen ei näytä olevan vain suhdanneluontoista vaan pitempiaikaisempaa rakenteellista vahvistumista.
Esimerkiksi sveitsiläisen liikkeenjohdon instituutin IMD:n viime vuosien raporteissa Suomi on jatkuvasti sijoittunut kilpailukykyisimpien maiden joukkoon. Suomen vahvuuksiksi luetellaan mm. kehittynyt infrastruktuuri, ammattitaitoinen työvoima ja sopeutumiskyky. Selityksiä menestykseemme on toki muitakin, ohessa muutamia mielestäni keskeisimpiä.
Eräs lähtökohta menestykselle on ollut se, että julkisten menojen bkt-osuus on 1990-luvulla kääntynyt alenevaksi. Julkinen sektori on tehnyt onnistuneesti tilaa yksityisen sektorin laajenemiselle. Tätä koskeva talouspoliittinen valinta tehtiin 1990-luvun alun pitkälti vaihtoehdottomassa tilanteessa. Julkisen sektorin vetäytyminen selkeytti talouden roolijakoa; yritykset ja kotitaloudet ovat alkaneet ottaa vastuuta itsestään aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Yrittäjyyden arvostus on noussut paitsi talouspolitiikan suuntaamisessa myös kansalaisten arvostuksissa.
Laman jälkeinen talouskasvu on yli 90-prosenttisesti ollut yritysten varassa. Yritysten kannattavuus ja pääomarakenteet ovat vahvistuneet nopeammin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. Esimerkiksi suurten teollisuusyritysten omavaraisuusaste on noussut 25 prosenttiyksikköä vuoden 1992 pohjatasolta.
Siirtyminen alhaisen inflaation aikaan on Suomessa sujunut toistaiseksi hämmästyttävän vaivattomasti. Maltillinen palkkakehitys on luonut hyvät edellytykset niin yritysten kuin kansantalouden menestykselle. Eurokursseja kiinnitettäessä suomalaisten tuottajien hyvä hintakilpailukyky onnistuttiin säilyttämään. Teollisuuden tuottavuus on noussut kansainvälistä huippuvauhtia siten, että esimerkiksi metalli- ja elektroniikkateollisuudessa yksikkötyökustannukset ovat tänä vuonna noin 20–25 prosenttia alhaisemmat kuin 1990-luvun alussa. Missä määrin palkkamaltti on sidoksissa korkeaan työttömyyteen vai heijastaako se pysyvämpää käyttäytymisen muutosta, jää nähtäväksi. EMU- jäsenyys toi tähänkin tiukat rajat.
Kotitaloudet ovat käyneet läpi vuosikymmenen kestäneen velkasaneerauksen, jonka seurauksena velkaantumisaste on pudonnut 30 prosenttiyksikköä 1980-luvun lopulta. Kotitalouksien säästämisaste on Suomessa edelleen selvästi positiivinen, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Myös teollisuuden nopea rakennemuutos kohti korkeateknologisia aloja on edesauttanut menestystämme. High-tech-alojen osuus viennistä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Elektroniikkateollisuuden menestys on vähentänyt selvästi myös talouden suhdanneherkkyyttä siten, että viimeaikaisen kansainvälisen taantuman vaikutukset Suomen talouteen ovat jääneet pelättyä lievemmiksi.
Talouden teknologiatason nousua on puolestaan edesauttanut se, että usko koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen on säilynyt. Yhteiskunnan ja yritysten koulutusinvestoinnit ovat säilyneet korkealla tasolla, minkä ansiosta työvoiman koulutustaso on ripeästi noussut. Useiden tiede- ja teknologiaindikaattoreiden valossa Suomen tilanne näyttää varsin hyvältä. Esimerkiksi Suomen t&k-investoinnit ovat lyhyessä ajassa nousseet kansainväliselle huipputasolle. Myös korkeatasoinen tieto- ja tietoliikenneteknologian infrastruktuuri on merkittävästi vauhdittanut talouden teknologiatason nousua.
Myös työttömyyden alentamisessa valittu linja on epäilyistä huolimatta osoittautunut oikeaksi. Huhtikuusta 1998 huhtikuuhun 1999 palkansaajien määrä lisääntyi yli 100 000 henkilöllä, mikä on enemmän kuin työllisten lisäys koko 1980-luvulla.
Paitsi talouskasvun määrän myös sen laadun on voitu osoittaa parantuneen. Viime vuosien kasvu on ollut entistä enemmän kestävän kehityksen mukaista. Päästöt ovat yleisesti jatkaneet vähenemistään. Veden ja ilman laatu on parantunut. Metsien monimuotoisuuden heikkeneminen on pysähtynyt. Näiltäkin osin myönteinen kehitys on suurelta osin ollut rakenteellista käyttäytymisen muutosta.
Suomen kansainvälistä imagoa on aika ajoin yritetty nostaa enemmän tai vähemmän keinotekoisilla kampanjoilla. Nyt olisi aineksia myös tosiasioihin perustuvalle Suomi-kuvan nostamiselle. Ensimmäisen kerran sotien jälkeen Suomella alkaa olla realistiset mahdollisuudet houkutella myös kansainvälisiä suoria sijoituksia.