Tietoaika: Heinäkuu 1995
Sisältö
- Relander: Tietoyhteiskunnalla on myös varjopuolensa
- Kesällä nukutaan yhtä paljon kuin
muulloin
Muinaiset megacityt - Kuuselan kuviot
Miten tilastokuvio välittää tietoa ? - Työpaikat säilyvät suomalaisilla
- Nuoret itsenäistyvät yhä aiemmin
- Ympäristöystävällisyys tunkeutuu liike-elämän
rakenteisiin
Vihreä BKT edellyttää ympäristöbisneksen tilastointia
Ympäristöopissa parantamista - Historiaa
Päätoimisto evakossa Uudessakaarlepyyssä - Perimä lännestä, kieli idästä
Paikalliskulttuurista kulutuskulttuuriin
Murteet pitävät pintansa - Kesäisin kunnat kasvavat tuhansin
- Kotimaan katsaus
Bkt kasvoi huippunopeudella
Tuotanto kasvoi 4,3 prosenttia huhtikuussa
Tuottavuus kasvanut kohisten
Ympäristönsuojeluun kymmenesosa teollisuuden investoinneista
Asuntoja vähän rakenteille
Rakennuskustannusindeksi uudistuu
Nyt koti kuntoon
Pankkien tappiot pienenivät
Yritykset yhä haluttomia lainanottoon
Kotiapulaiset lähes katosivat 20 vuodessa
Työpaikat lisääntyivät
Ansiotason nousu nopeutui
Tuloerot kasvussa
Rikosten uusiminen yleistyi 80-luvulla
Helsingin seutu paisunut 400 000 muuttajalla
Rikosten määrä kasvoi alkuvuonna - Ulkomaan sivu
Maailman köyhyys vähentyy mutta Afrikan lisääntyy
Zimbabwen hiilidioksidipäästöt kestävän kehityksen rajoissa
Maailmassa lähes miljardi työtöntä
EU:n talous nousussa
Uusilta jäseniltä viherlisä EU-bensaan
EU:n työttömyys 11 prosenttia huhtikuussa
EU:n teollisuus kasvoi 1,1 prosenttia alkuvuodesta - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Tietoyhteiskunnalla on myös varjopuolensa
Tietoyhteiskunta on tulollaan. Teollisuusmaat ovat takertuneet innokkaasti tieto- ja tietoliikenneteknologiaan ikäänkuin ‘oljenkorteen’, jonka turvin ne toivovat väistävänsä kehitysmaiden taholta tulevan kilpailun ja säilyttävänsä korkean elintasonsa.Tietoyhteiskunta avaa uusia mahdollisuuksia, mutta ei varmastikaan ilman ongelmia. Kehityksellä on varjopuolensa, joka aiheutuu yhteiskunnallisten rakenteiden ja asenteiden kypsymättömyydestä tietoajan vaatimuksiin. Ohjautuessaan väärille urille tietoyhteiskunta voi synnyttää uusia konflikteja ja uudenlaisia raja-aitoja niin kansainvälisesti kuin kansojen sisälläkin.
Kehitys kohti tietoyhteiskuntaa on korostuneen teknologiavetoista. Tuotteita ja palveluita kehitetään tarjonnan ja teknologian ehdoilla todellisesta kysynnästä juuri piittaamatta. Teknologia on kuitenkin vielä valitettavan vaikeakäyttöistä, kallista ja aikaavievää. Onko tieto- ja tietoliikenneteknologiassa sittenkään vielä tapahtunut sellaista laadullista tasokorotusta, jota tietoyhteiskunnan tarpeet edellyttäisivät?
Tietoverkkojen käyttäminen edellyttää runsasta ‘rekvisiittaa’. Tarvittavien atk-laitteiden, ohjelmien, verkkoliittymien ja koulutuksen saatavuudesta voi tulla ongelma, joka jakaa väestön menestyjiin ja menestymättömiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa informaatioteknologian omistamisen ja osaamisen on todettu noudattavan melko jyrkkiä raja-aitoja esimerkiksi iän, tulotason, sukupuolen ja ihonvärin mukaan.
Teknologiavetoinen yhteiskuntakehitys törmää helposti asenteellisiin jäykkyyksiin. Ikääntynyttä väestöä voi teknologian nopea kehitys ja informaation kasvava tarjonta kuormittaa henkisesti. Informaation ylitarjonnan vaara on ilmeinen; tietoverkot täyttyvät helposti jäsentymättömästä informaatiosta ilman toimituksellista suodatusta ja laajempaa käyttöarvoa. Informaation laadun ja oikeellisuuden arviointi on vaikeata.
Verkkojen tuoma uudenlainen ‘vapaus’ ja vakiintuneiden pelisääntöjen puuttuminen rohkaisevat rajojen etsintään; rikollisuudelta, väärinkäytöksiltä ja eettisiltä ongelmilta on vaikea välttyä.
Yksilön tietosuojaongelmat on kyettävä ratkaisemaan, innovaatioidenkin suoja kaipaa täsmentämistä. Millaisiksi muodostuvat median omistussuhteet? Kuka hinnoittelee informaatioyhteiskunnan tuotteet ja palvelut? Syrjäytyykö perinteinen kulttuuri?
Tuotantoprosessit organisoituvat aineellisten tuotantopanosten asemesta yhä enemmän tiedon ympärille. Tiedon ja asiantuntemuksen valjastaminen tehokkaaseen tuotantoon ei kuitenkaan onnistu liukuhihna-ajan ‘management’ -opein. Myös yhteiskunnan palvelurakenteeseen kohdistuu uudenlaisia tarpeita.
Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, mutta näin on aina suurten murroskausien tilanteessa. Pelkästään riskien ja ongelmien kautta tulevaisuutta ei pidä lähestyä. Ilman riskien tiedostamista tietoyhteiskunta uhkaa kuitenkin jäädä haavoittuvaksi.
Asiaa voitaisiin lähestyä esimerkiksi tutkimusohjelmalla, joka kartoittaisi tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvät riskit ja esittäisi tarvittavat korjaustoimet niiden väistämiseksi. Tällaisia tutkimusohjelmia ollaan käynnistämässä kansainvälisesti muiden muassa EU:n toimesta, mutta kansallistenkin etujen ajaminen edellyttäisi valppautta.