Tietoaika: Elokuu 1997
Sisältö
- Relander: 3,0 ei aina ole 3,0
- Tietoa tiedosta
Kotityölle liitännäistili
Tilastolaitoksia Internetissä - Kuuselan kuviot
Emävalheet vähentyneet, pikkuvirheet lisääntyneet, ymmärtämisessä ongelmia - Yksilölliset valinnat korostuneet
ihmissuhteissa
Ihmisten väliseet suhteet ovat jännitteinen juttu - Joka kolmas ajattelee muitakin
- Suomalainen tuhlaa kalaa
EU ja yhteistyö hiertävät kalakaupassa
Vapaa-ajalla satojen miljoonien saalis - Natura 2000 eurooppalaistaa
luonnonsuojelua
Natura toteutetaan aiemmilla ohjelmilla, useilla laeilla ja sopimuksilla - Kotimaan katsaus
Kuusamo yhä vankemmin kesämökkikuntien kärjessä
Rakennustuotanto lisääntyi toukokuussa 15 %
Paperin tuotanto kasvoi huipputasolle
Teollisuuden puunkäyttö väheni hieman viime vuonna
Konkurssit vähenivät viidenneksen
Asunnot kävivät kaupaksi
Vienti ja tuonti kasvoivat 16 %
Pankkien tulokset elpymässä
Työllisyys parani erityisesti rakennusalalla
Inflaatio 1,2 prosenttiin
Matkailu vilkasta alkuvuonna
Rikosten määrä väheni - Ulkomaan sivut
Vain neljä maata väestön uusiutumistasolla - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
3,0 ei aina ole 3,0
Suomen viime vuoden julkisen talouden alijäämälukujen tarkentuminen 2,6 prosentista 3,2 prosenttiin herätti vilkkaan keskustelun. Reaktiot olivat aika voimakkaita siihen nähden, että kyse oli varsin normaalista ennakollisten tilastolukujen tarkentumisesta. Toisaalta reaktiot olivat ymmärrettäviä, koska ennakkolukujen tarkentuminen siirsi Suomen EMU-kelpoisten maiden joukosta tässä vaiheessa niiden ulkopuolelle. Päätökset tehdään kuitenkin vuotta 1997 koskevien tietojen pohjalta, eikä Suomella tältä osin liene aihetta tilastolliseen huoleen.
Olen useassa yhteydessä varoitellut niistä riskeistä, jotka liittyvät tilastotuotannon ja politiikan liian likeiseen kytkentään. Pisimmälle nämä kytkennät on viety Euroopan Unionin päätöksenteossa. Onhan esimerkiksi talous- ja rahaliiton synnyttäminen paalutettu todella tarkoin tilastoluvuin. Kun poliittista keskustelua ja päätöksentekoa edellyttäviä asioita puetaan teknisiksi tilastoasioiksi, silloin tilastoista tulee helposti politiikan kohde. Tällainen vaara on nyt ilmeinen juuri EMU-kriteereiden kohdalla.
Voidaan jopa väittää, että Euroopan Unionin koko politiikkarakennelma perustuu jonkinasteiseen - ainakin lievään - tilastofilosofiseen väärinymmärrykseen. Se lähtee siitä, että olisi olemassa ilmiöitä, jotka ovat tyhjentävästi ja riidattomasti määriteltävissä ja vertailukelpoisesti mitattavissa eri maissa. Ja tietenkin vielä ilman kiusallisia viipeitä.
Tällainen väärinymmärrys ilmenee erinomaisesti esimerkiksi Saksan finanssiministerin tunnetussa EMU-mantrassa "3,0 on 3,0". Tämä triviaalilta vaikuttava matemaattinen yhtälö harvoin pitää paikkansa silloin, kun on kyse ennakkoluvuista. Tilastotuotannon luonteeseen kuuluu se, että luvut täsmentyvät sitä mukaa kun lisäinformaatiota ilmiöstä kertyy. Päätökset talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen käynnistymisestä tehdään vuoden 1998 keväällä tavanomaistakin ennakollisempien lukujen ja osittain jopa ennusteiden pohjalta.
Ratkaisevien, vuotta 1997 koskevien, kansantulolukujen on määrä valmistua helmikuun 25. päivään mennessä ensi vuonna. Aikaulut on lyöty lukkoon, vaikka tiedetään, että useiden maiden tilastovirastot eivät kykene tuottamaan ennakkolukuja halluttuun päivämäärään mennessä. Eräissä maissa päätöksenteon kannalta keskeiset luvut tuotetaan ilmeisesti jopa kansallisten tilastolaitosten ulkopuolella tiukassa poliittisessa valvonnassa. Tilastovirastojen itsenäisyydellä ja uskottavuudella ei tässä hankkeessa näytä olevan paljonkaan painoarvoa.
Ennakkotiedoilla ei kannata hirveäsi elämöidä. Ne voivat poiketa lopullisista, vaikkei mitään erheitä, saati temppuja, niiden tuottamisessa tapahtuisi. Nyt käyty keskustelu Suomen lukujen osalta todennäköisesti antaa esimakua myös tulevasta. Keskeisten EU-maiden - Saksan, Ranskan, Italian, Belgian jne. - tämän vuoden alijäämäluvut liikkuvat 3 prosentin tuntumassa. Ennakkolukujen tarkentuminen voi heittää näitä maita kriteerien puolelta toiselle. Entä sitten, jos päätökset tehdään "erheellisten ennakkotietojen" (lainaus Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta) pohjalta?
Budjetintekijöiden luovuus on monessa maassa ollut koetuksella. Ja ainakin EUROSTAT:in tulkinnan mukaan näyttää siltä, että budjetin tulopuolelle voidaan eräissä maissa sopivasti ajoittaa ja arvioida eräitä kertaluontoisia tuloja, joiden käsittelystä käytössä olevat tilinpitosuositukset eivät anna yksiselitteisiä ohjeita. Eikä kyse näytä olevan vain vain budjetti- tai tilastotempuista, vaan myös politiikan sisällöstä. Yltääkseen EMU-kriteereihin esimerkiski Ranska näyttää olevan valmis vaarantamaan talouden elpymisen suuryritysten verotusta roimasti kiristämällä. Valtionyhtiöiden omistus, keskuspankkien kultavarat ja jopa valtioiden öljyturvavarastot ovat tässä "3,0 prosentin politiikassa" pieniä pelinappuloita.