Tietoaika: Lokakuu 1995
Sisältö
- Relander: Odotukset ja mielialat ratkaisevia
- Kuuselan kuviot
- Suomen teollisuuden tuottavuus noussut vauhdilla kärkikastiin
- Suomalainen teknologia leviää maailmalle
- Käsityksemme hyvinvoinnista mullistuu lähitulevaisuudessa
- Ympäristötietoisuus ja tieto ympäristöstä lisääntyvät
- Eino H. Laurila: Kulutustutkimusta Itä-Karjalassa
1941
Yksityisen kulutuksen merkitys vähentyi 1900-75 - Historiaa
1945-70: opetus, komiteat, hinnat, talous, laskennat, yhtenäistäminen - Kotimaan katsaus
- Ulkomaan sivu
EU:ssa asukkaita 371,5 miljoonaa
EU:n inflaatio aleni heinäkuussa
EU:n teollisuustuotanto lisääntyi 0,4 prosenttia maalis-toukokuussa
Isosisko kelpaa, pikkusisko ei
Maailman tilastoväki Beijingissä - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Odotukset ja mielialat ratkaisevia
Talouspoliittinen keskustelu synnyttää usein väittämiä, jotka saattavat elää pitkäänkin sen jälkeen, kun aika on ajanut niiden ohi. Eräs tällainen monesti esitetty ‘viisaus’ on viime vuosina ollut se, että viennin ja teollisuuden elpyminen ei helpota kansantalouden ongelmia.Paitsi Suomessa myös monissa muissa maissa on alettu epäillä, että teollisuuden perinteinen kasvu- ja hyvinvointirooli olisi viime vuosina jotenkin radikaalisti muuttunut. Yhdysvalloissa ja Englannissa on meneillään olevan nousukauden aikana käyty vilkasta niin sanottua "feel bad" -keskustelua. Vaikka talous on kasvanut ja yritysten voitot ovat paisuneet, suuri osa palkansaajista on ollut tyytymättömiä. Yhdysvalloissa suuren keskiluokan reaalipalkat ovat polkeneet paikallaan 1970-luvun lopulta alkaen. Samaan aikaan tuloerot ovat kasvaneet. Tyytymättömyys hallituksiin on ollut huipussaan.
Uudet painotukset näkyvät myös kansantalouden tulon-jaon muutoksissa. Yrittäjä- ja pääomatulojen osuus kansantulosta on nyt monissa teollisuusmaissa korkeampi kuin useaan vuosikymmeneen. Palkkojen osuus on vastaavasti alentunut. Samaan suuntaan ollaan menossa myös Suomessa.
Suomessa teollisuus on viime vuosina kokenut elpymisen, jonka rinnalla esimerkiksi 1990-luvun alun ‘uusteollistamisohjelmat’ pahoin kalpenevat. Vientitoimitusten arvo on kaksinkertaistunut vuoden 1991 tasoltaan. Tuotanto on monella alalla noussut uusiin ennätyksiin. Markkinaosuudet ovat vahvistuneet. Tuottavuus - ainakin vientialoilla - hipoo kansainvälistä huippua ja myös yritysten tulokset rikkovat aikaisempia ennätyksiä.
Historia ja taloustiede opettavat, että yritysten menestyminen ennen pitkää edistää myös palkansaajien ja kansantalouden hyvinvointia. Tarvitaan hyvin vahvoja perusteluita, jos väitetään, että tämä viisaus ei enää päde. Viimeaikaisessa kehityksessä on toki ollut eräitä rakenteellisia sivujuonteita, jotka ovat ruokkineet epäilyä vanhoja viisauksia kohtaan.
Yritysten menestymiseen on usein aikaisemmin yhdistynyt investointien ripeä kasvu, työllisyyden elpyminen, tuottavuuden nousu, alhainen inflaatio ja viime kädessä myös palkansaajien ostovoiman vahvistuminen.
Ay-liikkeen eräänlainen ylivalta 1970-luvulta alkaen johti kansantalouden tulonjaon pahaan vinoutumiseen ja yrityssektorin kuihtumiseen. Se osoittautui Pyrrhoksen voitoksi. Viimeaikainen kehitys meillä ja muualla puolestaan osoittaa, että kokemuksista on jonkin verran viisastuttu. Suomessakin ay-liike ja teollisuus tuntuvat nyt elävän symbioosissa, jonka suotuisat vaikutukset alkavat näkyä kansantaloudenkin tasolla.
Teollisuuden työpaikat lisääntyivät alkuvuonna 9-10 prosentin vuosivauhdilla. Investoinnit vahvistuvat ehkä 40-50 prosenttia viime vuodesta. Kauppa- ja vaihtotaseisiin kertyy ennätykselliset ylijäämät. Ulkomaankaupan vaihtosuhde paranee, ulkomaanvelka pienenee ja myös valuutta on voinut vahvistua.
Talouden perusta alkaa siis olla kunnossa pitkälti teollisuusyritysten parantuneen suorituskyvyn ansiosta. Yrityksillä ei kuitenkaan ole itseisarvoista roolia kansantaloudessa. Ilman ostovoimaa ei ole myöskään hyvinvoivia yrityksiä. Siksi keskiluokan "feel bad" -tuntemukset kääntyvät jatkuessaan ennen pitkää myös yritysten murheiksi. Talouden vakauttaminen ehkä edellytti kriisitietoisuutta ja kuluttajien syyllistämistä. Nyt pitäisi jo olla varaa keskittyä kuluttajien tulevaisuudenuskon palauttamiseen.