Tietoaika: Lokakuu 1997
Sisältö
- Relander: Tuntematon kolmas sektori
- Tietoa tiedosta
ISI tulee Suomeen - mikä ISI - Kuuselan kuviot
Viiteviivoja saisi käyttää enemmän - EU-maiden elinolot ensi kertaa
vertailussa
Suomessa vähiten köyhiä
Suomalaisnuorilla vilkas sosiaalinen elämä
Varhain itsenäistyvillä pohjoismaalaisilla toimeentulo-ongelmia
Joka kolmas EU-vaimo kotona
Pohjoismaalainen uskoo koulutukseen
Eteläeurooppalaiset ja suomalaiset kokevat terveytensä heikoksi - Naisen elämää Virossa: Perinteiden ja muutosten puristuksessa
- Asumismenojen kasvu jakoi kotitaloudet
- Miten käy valuuttavarannolle EMU:ssa
- Kotimaan katsaus
Metsä, metalli, rakentaminen ja liikenne potkivat vauhtia kasvulle
Teollisuuden vahva kasvu jatkuu
Logistiikkakustannukset alentuneet
Asuinrakentaminen lisääntyi, teollisuusrakentaminen väheni
Rakennuskustannukset edelleen nousussa
Kymmenesosa ulkomaankaupasta lentoteitse
Rahoitusleasingin merkitys investointien rahoitusmuotona kasvaa
Työllisyys koheni
Asijantuntijaryhmä: Työvoimatutkimuksesta virallinen työttömyysaste
Inflaatio nousi elokuussa
Koulutukseen hakeneista puolet aloitti opinnot
Suomalaisten matkailu kasvoi 10 prosenttia - Ulkomaan sivut
Venäjän rooli maailmantaloudessa vuonna 2000 - Euroopan unioni
Rikolliset ansiot prosentti Hollannin bkt:stä
Hakijamaat kirivät mutta kaukaa
Suomessa vastentahtoisimmat osa-aikaiset - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander Tilastokeskuksen pääjohtaja
Tuntematon kolmas sektori
Keskustelu kolmannen sektorin roolista on viime aikoina virinnyt myös Suomessa. Kolmas sektori on etenkin Euroopassa vielä varsin tuntematon käsite, joka määritellään eri maissa hieman eri tavalla. Yleensä kolmannella sektorilla tarkoitetaan hyvin erilaisten toimintojen kokonaisuutta, joka sijoittuu markkinoiden ja julkisen sektorin väliin. Suomen tilastoissa puhutaan voittoa tavoittelemattomasta toiminnasta, johon luetaan mukaan kirkko, järjestöt, yhdistysket, puolueet, urheiluseurat, säätiöt ja niin edelleen. Mukaan luetaan myös sellainen organisoitu vapaaehtoistyö, joka ei liity suoraan mihinkään järjestöön.
Etenkin julkiseen sektoriin kohdistuvat säästöt ja yksilön vastuun korostaminen ovat monissa maissa vahvistaneet kolmannen sektorin roolia. Väestön ikääntymisen voi olettaa lisäävän kolmannen sektorin tarjoamien palveluiden kysyntää, vapaa-ajan lisääntyminen puolestaan lisää niiden tarjontaa. Tuloerojen kasvu lisää tarvetta yhteisvastuullisuuteen ja samalla ilmeisesti helpottaa kolmanen sektorin rahoittamista. Kolmanteen sektoriin on kasattu huomattavia odotuksia myös työttömyysongelman ratkaisijana.
Kolmas sektori herättää ristiriitaisia odotuksia. Toisaalla se nähdään hyvinvointiyhteiskunnan pelastajana ja toisaalta julkisen sektorin vastuunpakoiluna. Monet näkevät kolmannen sektorin ratkaisuna teollisuusmaiden työttömyysongelmaan. Samalla sen kuitenkin pelätään uhkaavan ammattimaista palvelutarjontaa ja synnyttävän heikosti palkattuja työsuhteita, joilla ei ole tulevaisuutta. Jotkut pitävät kolmannen sektorin edustamaa yhteisöllistä toimintaa vanhanaikaisena, jotkut taas modernina vastauksena nykyajan vaatimuksiin.
Toistaiseksi kolmannesta sektorista Suomessakin käyty keskustelu on heijastanut pitkälti amerikkalaista arvomaailmaa ja amerikkalaisia olosuhteita. Tätä keskustelua kolmannesta sektorista vauhditti 1990-luvun puolivälissä amerikkalainen yhteiskuntatutkija Jeremy Rifkin kirjallaan "The End of Work". Sittemmin myös akateeminen tutkimus on herännyt; Yhdysvalloissa kolmannen sektorin roolia tutkitaan parhaillaan muiden muassa Harvardin yliopistossa, joka on organisoinut laajaan tutkimushankkeeseensa 30 muuta amerikkalaista yliopistoa. Keskustelu aiheesta varmasti jatkuu.
Suomessa on viitisentuhatta voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin luokiteltavaa yhdistystä. Niiden vuosittainen arvonlilsäys on noin 10 miljardia markkaa ja ne työllistävät runsaat 60 000 henkilöä. Nämä luvut lienevät kuitenkin liian pieniä, sillä kansantalouden tilinpitoon lasketaan mukaan vain rahallisesti arvioitavissa oleva toiminta. Suuri osa vapaaehtoistoimintaa ja suuri osa etenkin ruohonjuuritason yhdistyksistä ja yhteenliittymistä jää kansantalouden tilinpidon ja muunkin tilastoinnin ulkopuolelle.
Kolmannen sektorin esiintulo näyttää siis selvästi tuovan haasteita myös tilastotuotantoon. Keskeinen lähde arvioida kolmannen sektorin laajuutta ovat ajankäyttötutkimukset, jotka viime vuosina ovat jääneet pahoin ajankohtaisten taloustilastojen varjoon myös tilastovirastojen budjeteissa. Kansainväliset ajankäyttöluokitukset ovat auttamatta vanhentuneita. Suomen viimeisin ajankäyttötutkimus on 1980-luvun lopulta. Seuraava EU-yhdenmukaistettu ajankäyttötutkimus on tarkoitus tehdä vuosina 1998-99, mutta tämänkin toteuttamista komission tilastovirasto Eurostat on rahanpuutteen takia esittänyt siirrettäväksi. Suomen Tilastokeskus on paheksunut ajankäyttötutkimuksen viivästymistä.