Tietoaika: Lokakuu 1998
Sisältö
- Relander: Ongelma ei ole mittarissa
- Tietoa tiedosta
Kaksi lukua ja enemmänkin - Lisää työpaikkoja, lisää työttömiä
esiin
- Ristiriitaista kehitystä
työelämässä
- Työvoimapula siivousalan pullonkaulana
Yksityinen siivouspalvelu kansantaloudessa
Palvelujen ulkoistaminen kasvattaa markkinoita - Apuvälineitä epävarmuuden
hallintaan
- Kotimaan katsaus
Yritysten määrä ylitti 200 000
Ympäristö- ja energiaverot edelleen kasvussa
Bkt alkuvuonna lähes kuuden prosentin kasvussa
Teollisuus palasi heinäkuussa kovaan kasvuun
Konkurssit vähenevät edelleen
Uudisrakentamisen kasvu hidastui
Rahoitusleasing kasvoi viidenneksen
Saksassa eniten euromiljonäärejä
Kuluttajat yhä luottavaisia elokuussa
Kauppa kasvaa
Työllisiä elokuussa 67 000 enemmän kuin vuosi sitten
Ansiotaso nousi toisella neljänneksellä 3,6 prosenttia
Tuontihinnat laskeneet reilusti
Sade ei pysäyttänyt kotimaan matkailijoita - Kansainvälinen katsaus
Maailmantalous nopeassa kasvussa vielä viime vuonna
EU:n kasvu hidastui
Hakijoiden bkt hitaasti kohti EU-tasoa
Luovutetussa Karjalassa runsaat 390 000 asukasta - Kuuselan kuviot
Vaakapylväskuvion arkkityyppi
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Ongelma ei ole mittarissa
Tilastokeskuksen tapa tilastoida työttömyyttä on herättänyt runsaasti arvostelua. Ikävimpiä ovat väitteet, joiden mukaan työttömyyslukuja muka tarkoituksellisesti kaunisteltaisiin jonkin poliittisen ryhmän eduksi. On jopa väitetty, että hallitus tai ministerit voisivat vaikuttaa tilastointitapaan ja tuloksiin. Tilastokeskusta on myös arvosteltu EU:n asetusten orjallisesta noudattamisesta. Hämmästellään myös sitä, että Suomessa edelleen julkaistaan useita toisistaan poikkeavia työttömyyslukuja.
Tilastokeskus on yrittänyt kärsivällisesti vastata tähän arvosteluun. Yleisin argumenttimme on ollut se, että pitäydymme uusitussa työvoimatutkimuksessa täysin kansainvälisiin (ILO, Eurostat) tilastosuosituksiin ja -määrityksiin. Olemme myös vedonneet ulkopuolisiin auktoriteetteihin, kuten Tilastokeskuksen työvoimatilastointia syksyllä 1997 arvioineen asiantuntijaryhmän suosituksiin. Niissä kehotettiin siirtymään mahdollisimman pikaisesti EU:n tilastointikäytäntöjen mukaiseen tilastointiin. Myös EU:n viime kevään työllisyyshuippukokouksessa tähdennettiin kansainvälisesti vertailukelpoisten ja hallintokäytännöistä riippumattomien mittareiden käyttöä työllisyyskehityksen arvioinnissa.
Kansainvälisten tilastosuositusten käyttö työvoimatutkimusta uudistettaessa on ollut perusteltua useastakin syystä. Tilastojen kansainvälinen vertailtavuus on nykyajan globaalissa toimintaympäristössä yhä tärkeämpi tilastojen laatukriteeri. Lisäksi kokemukset niin meiltä kuin muualtakin ovat osoittaneet, että tarkka pitäytyminen tieteellisesti hyväksyttyihin menetelmiin ja kansainvälisiin tilastomäärityksiin on paras tapa varjella tilastovirastojen itsenäisyyttä. Kansainvälisten tilastosuositusten omaksuminen ei tietenkään ole pelkkä itsetarkoitus. Nämä suositukset on laajassa kansainvälisessä tilastoyhteisössä keskusteltu ja parhaiksi havaittu, ne tuntuvat järkeviltä ja palvelevat monin tavoin myös kotimaisia asiakkaitamme.
Tilastokeskus on uudistuksen myötä kyennyt tarjoamaan entistä monipuolisemman kuvan työmarkkinoista ja työttömyydestä. Työttömyys on monisyinen ja -tahoinen ongelma. Työmarkkinoiden tilannetta ei kovin helposti voi pelkistää yksinkertaiseen työlliset-työttömät-asetelmaan. Nykyajan joustavat työmarkkinat tuottavat runsaasti erikois- ja rajatapauksia, joiden tulkinta on haaste tilastokuvauksille.
Miten esimerkiksi käsitellään tilapäinen ja vähäinen ansiotyö, entä lomautetut ja taloudellisistä syistä lyhennettyä työaikaa tekevät. Sekä nuorten tulo työmarkkinoille että vanhempien poistuminen niiltä sisältävät runsain mitoin kansallisia sovelluksia, joiden yhdenmukainen kuvaaminen EU-tilastoissa on hankalaa. Monien lukujen maailma on tullut jäädäkseen.
Vaikka työvoimatutkimus antaa varsin monipuolisen kuvan työmarkkinoista, ainoa asia josta media tuntuu olevan todella kiinnostunut, on työttömyysluku. Sama ilmiö koskee taloustilastoja yleisemminkin. Esimerkiksi kansantalouden tilinpito kuvaa monipuolisesti talouden kehitystä, julkisuutta kiinnostaa kuitenkin useimmiten vain pelkkä bkt-luku.
Erään rajatapauksen muodostavat pitkäaikaistyöttömät. Työministeriön työnhakijarekisterissä on noin 50 000 ns. eläkeputkessa olevaa 55-64-vuotiasta. Heidän on lain mukaan oltava kirjoilla työnhakijoina, vaikka eivät enää aktiivisesti työtä etsisikään. Heidän luokittelemisensa työttömiksi ei ole aivan yksiselitteinen asia. Tilastokeskus tilastoi nämä henkilöt työttömiksi vain mikäli he täyttävät työnhaun aktiivisuutta ja työhön käytettävyyttä koskevat kansainväliset kriteerit.
Tilastokeskus siis tilastoi työttömiksi vain aktiivisesti työtä etsivät, mikä ei välttämättä ole sama asia kuin työministeriön rekisterissä kirjoilla olevat työttömät työnhakijat. Voi hyvinkin olla, että EU:n työttömyystulkinnat ja -tilastot heijastavat jonkinlaista uusliberaalia asennoitumista työttömyyteen. Yleensäkin tilastot heijastavat oman aikakautensa arvoja ja arvostuksia. Suomi on EU:n täysivaltainen jäsen ja sen myötä myös maan virkakoneisto noudattaa tehtyjä sopimuksia.
Jos kansalliset tilastokäytännöt eivät ole riittävästi EU:n omaksumien käytäntöjen mukaisia, Eurostat arvioi laskennallisesti kansallisten poikkeamien vaikutukset EU:n omia tilastoja varten. Ehdotettu siirtyminen yhden ja 'oikean' työttömyysluvun käyttöön kotimaassa voi siis käytännössä tapahtua vain, jos siirrytään yksinomaan ILO:n ja EU:n mukaisiin käsitteisiin.
Työhallinnon tuottamat rekisterit toki täydentävät kaikkine puutteineen ja tulkintoineen työmarkkinoista saatavaa kuvaa. Yksinomaan niiden varaan emme kotimaisessa seurannassa kuitenkaan voi pitäytyä. Työvoimahallinnon käytännöt muuttuvat tiheään tahtiin ja vaihtelevat maittain. Siksi työvoimahallinnon tuottamien tilastojen käyttöarvo on varsin rajallinen.
Keskustelu tilastoista on tarpeellista. Se ei kuitenkaan saisi kokonaan syrjäyttää keskustelua itse ongelmasta, työttömyydestä, joka kaikkien mittareiden mukaan on edelleen perin vaikea.