Tietoaika: Marraskuu 2000
Sisältö
- Toisaalta ja toisaalta
- Tietoa tiedosta
Vuoden päättyessä väestölaskenta - Lapset...
- Polttoaineen hinnannousu käänsi liikenteen kestävälle tielle
- Väkivalta lähes yhtä yleistä kuin tapaturmat
- Suomen yritysten kannattavuus kolminkertaistunut lamavuosista
- Kotimaan katsaus
Vihreiden ja kristillisten äänisaalis kasvoi
Naiset kiintiöillä vallankahvaan
Tuotanto vauhdittui
Ympäristöala jo kemian kokoinen
Metalli ja metsä vievät
Liikekuutiot lähes kolminkertaistuivat
Asuntojen hintojen nousu taittui
Kaksi kolmasosaa noteerattujen osakkeiden arvosta ulkomaiden omistuksessa 1999
Asuntovelallisten määrä väheni neljänneksen 1991-98
Espoolaiset tyytyväisimpiä
Kaksi kolmesta töissä
Inflaatio kiihtyi 4,2 prosenttiin
Tuottajahintojen nousu jatkui
Naisiin kohdistuvasta väkivallasta 300 miljoonan markan kustannukset vuosittain - Kansainvälinen katsaus
Sveitsi kärjessä televiestintämenoissa
Liettuan väestö vähenee
Euroinflaatio kiihtyi 2,8 prosenttiin
Euroalueen teollisuustuotanto lisääntyi 0,2 %
EU:n vaihtovaje 10,5 miljardia euroa
Vähittäiskauppa lisääntyi euroalueella 2,4 % ja EU:ssa 3,0 % - Kuuselan kuviot
Nightingalen ruusu
Tietoaika 11/2000 pdf-muodossa (750 kt)
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Toisaalta ja toisaalta
Tilastokeskus on viime kuukausina julkaissut kieltämättä jossain määrin hämmentäviä tilastotietoja talouden suhdannekehityksestä. Niiden mukaan tuotannon ja viennin kasvu on jatkunut erittäin voimakkaana. Vaihto- ja kauppatase ovat ennätystasolla. Toisaalta työttömyyden aleneminen osoittaa hiipumisen merkkejä. Inflaatio on kiihtynyt, mutta esimerkiksi asuntojen hinnat ovat kääntyneet laskuun. Kuluttajien suhdanneodotukset ja ostoaikomukset ovat alkaneet heikentyä jne.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Toistaiseksi ekonomistit ovat olleet varsin levollisia. Puhutaan korkeintaan minikokoisesta öljykriisistä. Edelleen vakuutellaan, että öljyn hintapiikki on tilapäinen ja että sen kysyntää rajoittavat vaikutukset talouteen jäävät vähäisiksi. Talouden kasvuluvut ovat itse asiassa niin korkeita, että lievä deflatorinen vaikutus on pelkästään hyväksi ylikuumenemisen lieventämiseksi. Öljystä huolimatta maailmantalous näyttää tänä vuonna kasvavan jopa hieman ennustettua enemmän ja nopeammin kuin kertaakaan sitten 1980-luvun lopun.
Ennustajien maltillinen näkemys saattaa hyvinkin olla perusteltua. Öljyn hintojen nousu on joka tapauksessa tuonut talousnäkymiin epävarmuutta, jota ei kannata lisätä hätiköidyillä lama-ennusteilla. Synkät ennusteet saattavat toteuttaa itseään.
On arvioitu, että raakaöljyn tynnyrihinnan pitäisi nousta 70 dollariin, jotta sillä olisi vastaavia vaikutuksia teollisuusmaiden talouksiin, kuin ensimmäisellä öljykriisillä 1970-luvun puolivälissä. Teollisuusmaissa öljyn kulutus bkt-yksikköä kohden on likimain puolittunut runsaan parin vuosikymmenen takaiselta tasoltaan.
Öljyllä on silti edelleen kyky vaikuttaa teollisuusmaiden talouksiin. Näitä vaikutuksia arvioitaessa joudutaan tekemään oletuksia mm. siitä, miten yritykset, sijoittajat ja kuluttajat käyttäytyvät. Miten raha- ja korkopolitiikassa reagoidaan? Missä määrin kohonnut inflaatio heijastuu palkkavaatimuksiin? Miten nopeasti öljynviejämaat kierrättävät lisätulonsa maailmantalouteen jne.
Mitä pitemmälle nykyisillä öljyn hinnoilla mennään, sitä vaikeampi on vedota hintapiikin ja sen vaikutusten tilapäisyyteen. Kohta eletään kriittisiä aikoja myös yritysten ja kuluttajien odotusten suhteen. Suomessakin on jo merkkejä siitä, että yritykset ovat alkaneet leikata investointejaan. Kuluttajien luottamusindeksit ovat Suomessa, kuten monissa muissa maissa, jo selvästi alentuneet kevään huipustaan. Myös öljystä puhdistettu ns. pohjainflaatio on viime kuukausina nopeutunut. Pörssin mieliala on viime aikoina ollut kovin ailahteleva.
Öljykriisin, toteutuneen korkojen nousun ja mahdollisesti syvemmänkin pörssitaantuman yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomat. Myös kovin poikkeuksellisessa asennossa olevat valuuttakurssit voivat tuoda yllätyksiä. Ekonomistit eivät osanneet arvioida aikaisempien öljykriisien vaikutuksia. Olisivatko mallit ja menetelmät parantuneet?
Myönteisempiäkin argumentteja voidaan esittää. Etenkin ripeästi noussut tuottavuus tuntuu olevan tekijä, jolla ns. uuden talouden voittokulkua on alettu selittää. Jos öljyn hintapiikki tuottaa talouteen negatiivisen tarjontavaikutuksen, sen vastapainona on uuden teknologian tarjoama positiivinen vaikutus. Öljyn tuomat lisäkustannukset saattavat pakottaa yritykset nostamaan tuottavuuttaan vieläkin nopeammassa tahdissa, koska lisäkustannusten vieminen hintoihin ei nykymarkkinoilla onnistu.
Nykyinen suhdannetilanne näyttää siis olevan todellinen 'kaksikätisen' ekonomistin toivetilanne; puoleen ja toiseen voidaan argumentoida. Joka tapauksessa epävarmuus on lisääntynyt ja sen mukaan pitää itse kunkin elää.