Tietoaika: Joulukuu 1995
Sisältö
- Relander: Milloin saneerataan saneeraajat?
- Kuuselan kuviot
Paljot pylväät peittävät asian - Suomi elää metsäklusterista
- Metsäklusterin koulutustaso on noussut nopeasti
- Työttömyys kansalaisten mielestä selvästi tärkein
ongelmamme
Osa Ympäristö 1994 -tutkimusta, osa Baltica-hanketta - Vantaalla ajetaan eniten autolla
Yritykset omistavat 14 prosenttia henkilöautoista - Suomi nousee reunoilta
- Kysely ysiluokkalaisille
- Nuorisotyöttömyys pahinta keskusten reuna-alueilla
- Kotimaan katsaus
Matti väistyy kuntakukkarosta
Yritystuet vähenevät
Metalli vetää, paperi hiipuu
Asunnot halpenevat edelleen
Satamien vienti kääntynyt laskuun
Yleisöluotot supistuivat yhä
Ylitöitä enemmän kuin vuosiin
Ruoka-alesta lihaa puolet
Peruskoulut vähentyneet eniten Vaasan läänissä - Ulkomaan sivut
Islannin miehellä 17 vuotta enemmän kuin venäläisellä
Euroopan yritysten yleiset suhdanneodotukset alueittain syksyllä 1994 - Kansainvälinen katsaus
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Milloin saneerataan saneeraajat?
Epävarmuus ja ennustamattomuus leimaavat tämän päivän talous- ja yhteiskuntakehitystä. Kyseessä lienee pysyvämpikin toimintaympäristön muutos; paluuta kylmän sodan ja säänöstelykauden vakaisiin oloihin ei ole.Yritysten, ja muidenkin organisaatioiden, vastaus epävarmuuteen on perinteisesti ollut paluu ydinosaamiseen. Rönsyjä ja kustannuksia on leikattu, toimintoja saneerattu ja organisaatioita trimmattu uuteen uskoon. Ruorissa on nyt yrittäjäsukupolvi, joka hallitsee 're-engineering', 'downsizing' ja 'streamlining' -operaatiot.
Viime vuosien lamaongelmat vähintäänknin osoittivat, että sopeutumiskyvyn parantaminen on ehdottoman välttämätöntä. Mitä epävarmempi tilanne, sitä järkevämmältä tervettä taloudenpitoa, hyvää tasetta ja vahvaa rahoitusrakennetta korostava näkemys tuntuu. Tuloksetkin alkavat näkyä: pörssiyhtiöt tekevät ennätysvoittoja ja rahoitusrakenteet ovat nopeasti tervehtymässä.
Tarve joustavuuden ja sopeutumiskyvyn ylläpitämiseen tuskin jää tilapäiseksi - lamaan liittyneeksi - ilmiöksi. Siitä pitävät huolen muiden muassa teknologian nopea kehitys ja talouskilpailun jatkuva kiristyminen. Kilpailun dynaamisuus markkinataloudessa ei jätä valinnanvaraa. Viimeaikoina on kuitenkin myös alettu kysellä, voidaanko epävarmuuteen jotenkin ylireagoida. Varautumisella ja riskien karttamisella on myös kustanuksensa, joita pitäisi punnita suhteessa saavutettaviin hyötyihin.
Epävarmuudesta huolimatta tulevaisuuteen suuntautuneesta päätöksenteosta ei voida loputtomiin pidättäytyä. Suomessa on viime aikoina voitu seurata esimerkiksi pörssin ja rahamarkkinoiden reagointia teollisuusyritystemme investointipäätöksiin. Ne osoittavat, että meilläkin voitaneen jo puhua jonkinasteisesta lyhytjänteisyydestä, joka jättää varjoonsa kansantalouden kasvu- ja työllisyysongelmat. Sinänsä osakkeenomistajien aktivoituminen on tietenkin tervetullut asia.
Yhä enemmän alkaa löytyä esimerkkejä sellaisistakin organisaatioista tai yrityksistä, jotka ovat saneeranneet - usein pakosta - itsensä henkihieveriin. Ne ovat menettäneet kyvyn uuden luomiseen ja kasvuun, laajempi toiminta-ajatuskin on voinut kadota.
Emme tiedä millaisia asenteita 1990-luvun alkupuoliskon hurja saneerauskausi on synnyttänyt. Erilaiset työolobarometrit viittaavat työtahdin ja työpaikkojen ilmapiirin kiristymiseen. On mahdollista, että tämä saneerauskausi on luonut epätervettä kulttuuria, josta myöhemmin voi aiheutua ongelmia. Sekin on mahdollista, että hienojen management-termien alla on harjoitettu summittaista kustannusjahtia ilman, että toimintoja olisi todella uudistettu ja että se olisi ollut osa pitemmän ajan strategista kehittämistä. Viime vuosien hurjat tuottavuusparannukset voivat osoittautua vaikeasti säilytettäviksi.
Johtamistaidon konsulteilla näyttäisi nyt siis olevan selvästi uusi tilaus. 'Downsizing' voitaisiin korvata kokonaisvaltaisemmalla 'rightsizing' -teemalla, joka pyrkisi yhdistämään joustavuuden ja sopeutumiskyvyn pitkän ajan kasvustrategioihin. Pitäisi olla viisautta erotella 'hyvät' ja 'huonot' kustannukset ja myös näkemys siitä, mitkä tekijät viime kädessä saavat yritykset ja organisaatiot kukoistamaan, innovoimaan ja kasvamaan. Pelkillä kustannusleikkauksilla ei tulevaisuutta rakenneta.
Kansantalouden tasolla kaivattaisiin näkemystä siitä, mite yritys- ja organisaatiotason 're-engineering' yhdistetään talouden kasvu- ja työllisyystavoitteisiin.