Tietoaika: Joulukuu 1998
Sisältö
- Relander: Ruuhkautumisongelmia ja keskittymisetuja
- Tietoa tiedosta
Eurostatin Datashop Tilastokirjastoon
Euroon siirtymisestä muutoksia tietojen
antajille ja käyttäjille
Euroindikaattorit verkossa - Perheelliset ja perheettömät Euroopan
työmarkkinoilla
Suomalaisperheet raatavat - Pohjoisen metropolit kasvavat
- Kuntataloudessa käänne huonompaan
- Kokonaisvaltaista kehitystä
- Merkitys kasvaa, näkyvyys vähenee
Kansainvälisen Tilastoinstituutin johto Suomessa - Kotimaan katsaus
Tuotanto keskittyy uudellemaalle
Tuotannon kasvu jatkui kotimaisen kysynnän tukemana
Sähkötekniikka piti teollisuuden vauhdissa syyskuussa
Vähemmän aloittaneita yrityksiä, vielä
vähemmän lopettaneita
Asuntojen hinnat nousivat edelleen heinä - syyskuussa
Eteläsuomalaiset luottavaisimpia
Luottamus ei lakastunut lokakuussakaan
Kaupan myynnin kasvu jatkui syyskuussa
Joka kymmenes työtön
Kuluttajahintojen nousu hidastui
Tuottajahintojen lasku jatkui
Matkatoimistojen myynti kasvoi, kannattavuus heikkeni
Matkailu vilkastui syyskuussa - Kansainvälinen katsaus
Sosiaaliturvamenoissa suuria eroja
Euromaiden inflaatio pohjalukemissa...
...teollisuustuotanto kasvussa
Venäläiset kotitarveviljelyn varassa - Kuuselan kuviot
Ohjelmistot puntarissa, sata lasissa
Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja
Ruuhkautumisongelmia ja keskittymisetuja
Tilastokeskus on viime kuukausina julkaissut runsaasti Suomen alueellista kehitystä kuvaavia uusia tietoja. Esimerkiksi väestötilaston ennakkotietojen mukaan maan sisäinen muuttoliike näyttää edelleen vuonna 1998 voimistuneen. Myös uusien yritysten perustaminen näyttää keskittyvän Etelä-Suomeen. Työllisyys on parantunut Etelä-Suomessa selvästi keskimääräistä ripeämmin. Samoin kuluttajien odotuksissa ja ostomahdollisuuksissa näyttää olevan hämmästyttävän suuria alueellisia eroja. Alueellisen keskittymisen vauhti ei siis osoita hiipumisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin.
Pääkaupunkiseudun väestö lisääntyi vuonna 1998 edelleen pitkälti yli 1000 henkilön kuukausivauhdilla. Muuttovoittokuntia on yhä harvemmassa. Alkuvuoden tilastojen valossa asuinkuntaa vaihtaa tänä vuonna noin 250 000 henkilöä, mikä edustaa lähes historiallista huippua. Edellämainitut muuttoluvut lisäksi aliarvioivat väestön ja työvoiman todellista liikkuvuutta, sillä työssäkäyntialueet ovat 1990-luvulla merkittävästi laajentuneet. Lähes 30 prosenttia työllisistä käy nykyisin töissä asuinkuntansa ulkopuolella. Kasvukeskukset vetävät työvoimaa yhä laajemmalta alueelta.
Muuttoliikkeen valikoivuus näkyy myös asuntomarkkinoilla. Helsingin suosituimmilla alueilla asuntojen huippuhinnat ovat nousseet pariinkymmeneen tuhanteen markkaan neliö, kun useista Pohjois- ja Itä-Suomen kaupungeista saa asuntoja edelleen 3 000-4 000 markan neliöhinnoin.
Myös elinkeinoelämä ja tuotanto keskittyvät kiihtyvällä vauhdilla Etelä-Suomeen. Valtaosa viime vuosien uusista yrityksistä on perustettu eteläiseen ja läntiseen Suomeen. Myös työllisten määrä on kasvanut ripeimmin etelässä, kun esimerkiksi Itä-Suomen läänissä työllinen työvoima on supistunut viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Suuralueista vain Uusimaa on 1990-luvulla nostanut bkt/asukas-vertailussa asemaansa. Kaikki muut alueet ovat suhteellisesti taantuneet. Helsingin seutukunnan bkt asukasta kohti oli vuonna 1996 yli 40 prosenttia koko maan keskimäärää korkeampi. 'Köyhimpien' seutukuntien bruttokansantuote jää vajaaseen puoleen maan keskimäärästä. Elinkeinoelämän keskittymisen myötä köyhimpien ja rikkaimpien alueiden erot ovat kasvamassa.
Myös kansalaisten alueelliset tuloerot lisääntyvät paitsi tuotannon ja työllisyyden kehityserojen myös valtion säästötoimien ja tulonsiirtojen vähenemisen myötä. Marraskuun alussa julkaistu ensimmäinen alueittainen kuluttajabarometri osoitti hämmästyttävän suuria eroja kuluttajien odotuksissa ja ostoaikeissa eri alueilla. Ei liene yllättävää, että kuluttajien luottamus talousnäkymiin on korkein Uudellamaalla ja heikoin Kainuussa.
Pitäisikö aluerakenteen keskittymisestä olla huolissaan? Varmasti pitäisi, jos tasapainoista alueellista kehitystä edelleen tavoitellaan. Kansainväliset kokemukset kuitenkin osoittavat, että alueellinen keskittymiskehitys on vältettävissä vain todella massiivisella aluetuella. Esimerkiksi Euroopassa selvimmin vain Portugali ja Espanja ovat EU-tuen turvin välttäneet aluerakenteiden keskittymisen viimeksi kuluneella kymmenvuotiskaudella.
Aluepoliittisia tavoitteita joudutaan punnitsemaan yhä enemmän elinkeinoelämän rakenteiden ja tarpeiden näkökulmasta. Kasvukeskusten kautta saavutettavat keskittymis- ja verkostoitumishyödyt ovat yhä tärkeämpiä tekijöitä nykyaikaisessa tuotantotoiminnassa. Suomessa esimerkiksi useille yrityspalvelusektorin aloille vain pääkaupunkiseutu tai korkeintaan muutama suurempi kasvukeskus tarjoavat riittävät toimintaedellytykset. Myös toinen viime vuosien kasvuala - sähkö- ja elektroniikkateollisuus - ammentaa kilpailukykyä verkostoitumisesta ja alueellisesta keskittymisestä.
Paljon puhutaan tieto- ja tietoliikenneteknologian suomista mahdollisuuksista syrjäseuduille. Näiden mahdollisuuksien realisoitumisesta ei kuitenkaan toistaiseksi juuri näy merkkejä.
Väestön ikääntyminen sen paremmin kuin asuntomarkkinoiden viimeaikainen kiristyminenkään eivät näytä hyydyttäneen väestön muuttohaluja. Etelän houkuttelevuus on nyt niin suuri, että jopa asumisen laadusta ja väljyydestä yms. hyvien elinolojen tunnusmerkeistä ollaan näköjään valmiita tinkimään. Tämänsuuntainen kehitys asettaa uusia haasteita esimerkiksi kansantalouden infrastruktuuri-investointien suuntaamiselle. Ruuhkautumisongelmien estäminen on tärkeätä, mutta tärkeätä olisi turvata myös yritysten keskittymisedut ja niiden kautta tapahtuva elinkeinoelämän rakennemuutos.