Tuottavuus on avaintermi

Tuottavuus on viime vuosina noussut seuratuimpien talousmittareiden joukkoon. Teknologian vaikutuksia ja uuden talouden ilmaantumista seurataan keskeisesti juuri tuottavuustilastojen avulla. Tuottavuus on tärkeä myös talouspolitiikan mitoituksen kannalta, koska talouden kasvumahdollisuuksien katsotaan määräytyvän paitsi työvoiman tarjonnan myös tuottavuuden kasvun perusteella. Kun työvoiman tarjonta niukentuu, tuottavuus on saamassa entistä keskeisemmän aseman tuotannon kasvutekijänä.

Vielä 1970- ja 1980-luvuilla ekonomistit puhuivat tuottavuusparadoksista. Kasvava panostus tietotekniikkaan ei näkynyt tuottavuuskehityksessä. Professori Solow mainitsi, että "tietokoneet näkyvät kaikkialla muualla paitsi taloustilastoissa". Arvoitus näytti kuitenkin ratkeavan 1990-luvun jälkipuoliskolla, jolloin tuottavuuden kasvu monissa maissa nopeutui. Esimerkiksi Yhdysvalloissa työn tuottavuuden kasvu nopeutui keskimäärin 2,5-3 prosentin vauhtiin vuosikymmenen loppuvuosina.

1990-luvun lopun hyvä tuottavuuskehitys yhdistettiin paitsi talouden hyviin suhdanteisiin myös nopeaan teknologiseen kehitykseen, yritysten runsaisiin investointeihin sekä yritys- ja toimipaikkatason rakenteellisiin uudistuksiin. Hyvästä tuottavuuskehityksestä tuli myös uuden talouden keskeinen tunnusmerkki. Ripeä tuottavuuden kasvu siivitti yritysten voittoja ja pörssikursseja. Se vauhditti työllisyyttä ja hidasti inflaatiota. Vahva tuottavuuden kehitys nosti tuotannon kasvurajoja ja sitä kautta lisäsi elvyttävän rahapolitiikan mahdollisuuksia. Keskuspankit olivat varovaisia, mutta ainakin Yhdysvalloissa näitä uusia kasvurajoja testattiin.

Tuottavuuden vauhdittuminen lisäsi osaltaan teknologia-optimismia. Sijoittajien, yritysten ja kuluttajien odotukset nousivat ennätystasolle. Toiveikkaan mielialan vallassa rohjettiin kuluttaa, sijoittaa, investoida ja ottaa velkaa. Talous kukoisti ja IT-hype nosti päätään. Myös talouspolitiikassa vahvistui käsitys, että tuottavuuteen ja tuotannon kehitykseen voidaan vaikuttaa mm. yrittäjyyttä, innovaatioita ja teknologista kehitystä edistämällä.

Nykyinen suhdannetaantuma on palauttanut odotukset maan pinnalle. Taantuma on hidastanut tuottavuuden kasvua. Tämäkin osoittaa, että tuottavuus on suhdanneherkkä muuttuja. Epäilykset ovat nousseet myös sen suhteen, että liittyikö 1990-luvun hyvä tuottavuuskehitys sittenkin vain hyviin suhdanteisiin. Toistaiseksi on siis hyvinkin epävarmaa, palautuuko tuottavuuden kasvu 1990-luvun lopun nopeaan vauhtiin taantuman jälkeen.

Myös tilastojen tarkentuminen on viime aikoina tuulettanut ylimääräistä höyryä uuden talouden ympäriltä. Yhdysvalloissa vuoden 2000 bkt-kasvu on tarkentunut aikaisemmasta 5 prosentista 4,1 prosenttiin. Työn tuottavuuden kasvuarvio putosi aikaisemmin arvioidusta liki 4,5 prosentista 3 prosenttiin. Yritysten voitot ja investoinnit eivät ole kehittyneet aivan niin myönteisesti kuin mitä aikaisemmin on tilastoitu. Yksikkötyökustannukset ovat nousseet arvioitua nopeammin.

Suhdannekäänteen ajoituksen ohella mielenkiintoa herättää se, miten nopeasti ja missä laajuudessa uuden talouden tunnusmerkit palautuvat. Yhdysvalloissa yritysten kiinteät investoinnit jäivät alkuvuonna reippaasti edellisvuotista vähäisemmiksi. Erityisen tuntuvasti on leikattu IT-investointeja. Myös riskirahoitus on supistunut voimakkaasti. Taantuma mittaa tosissaan myönteisiä tuottavuusnäkymiä ja uuden talouden kestävyyttä.

Odotukset näyttävät nyt heittävän aivan toiseen äärilaitaan. Pitemmässä teknologiasyklissä tuskin on tapahtunut kovin oleellisia muutoksia. IT-investointien lyhytaikainen supistuminen ei välttämättä hidasta teknologisen kehityksen vauhtia tai hyvää tuottavuuskehitystä pitemmällä aikavälillä. Suurella osalla yrityksistä teknologian tarjoama tuottavuuspotentiaali on vielä hyödyntämättä.

Jos elpyminen vielä kovasti viivästyy, tilanne voi kuitenkin olla toinen. Jonkin aikaa tuottavuutta voidaan pitää yllä kustannuksia leikkaamalla. Paluu teknologiavetoiseen tuottavuuskehitykseen ja uuden talouden itseään vahvistavaan kasvuun voi viedä aikaa. Näinkin totaalisesti tärveltynyt mielialatekijä ei varmaankaan korjaannu hetkessä.

Jos tuottavuuden kasvu ei palaudu 1990-luvun jälkipuoliskon vauhtiin, seurauksena on hidas talouden kasvu, korkeampi työttömyys, inflaation nopeutuminen, yritysten voittojen ja pörssikurssien heikko kehitys, valuuttamarkkinoiden epävarmuus jne. Yhdysvalloissa myös arviot liittovaltion budjetin ylijäämistä oli ehditty perustaa nopean tuotannon ja tuottavuuden kasvun varaan. Näitä arvioita on jo jouduttu korjaamaan selvästi alaspäin.

Nyt tarvitaan kykyä nähdä suhdanteiden yli. Edelleen tarvitaan varmasti myös vahvaa näkemystä ja intuitiota, jolla uutta taloutta vietäisiin eteenpäin. Ylimääräisen hypen poistuminen todennäköisesti parantaa tasapainoa intuition ja tilastoihin perustuvan viileän analyysin välillä. Tuottavuuden mittaamiseen vaikuttavia tilastoja on viime vuosina kehitetty laajalla rintamalla ja tämä antaa hyvät edellytykset tietopohjan päivittämiseen. Kun ajat ovat heikentyneet, tilastoilla ja niihin perustuvilla analyyseilla näyttää taas olevan kysyntää.

Päivitetty 12.10.2001

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi