Onko syytä?

Kesäkuun Tilasto-opistossa Jussi Melkas pohti syy-seuraus- suhteen eli kausaliteetin ongelmallisuutta yhteiskunnallisessa tutkimuksessa. Kausaliteetti on erittäin ongelmallinen asia kaikessa tutkimuksessa, mutta erityisesti niissä, joissa käsitellään kollektiivisia ilmiöitä. Monet tutkijat (esim. Bertam Russell) ovat sitä mieltä, että kausaliteettia ei ole olemassakaan muualla kuin ihmisten ajatuksissa. Joidenkin tutkijoiden mielestään olisi parempi luopua koko käsitteestä eli sanoa mieluummin, että X on Y:n välttämätön ja riittävä edellytys kuin että X on Y:n syy tai että Y on X:n seuraus.

Syy-seuraus-suhdetta voidaan luonnehtia monella tavalla ja sille voidaan asettaa monia kriteerejä. Yksi tärkeimmistä on niin sanottu ajallinen koherenssi, mikä tarkoittaa, että syyn on esiinnyttävä ennen seurausta. Niin muodoin syy-seuraus-suhde ei voi olla käänteinen.

Kausaliteetin ongelmat tulevat vastaan myös tilastografiikassa. Kuviossa 1 on jonkin verran liioiteltu esitys miesten pituuden ja iän suhteesta tehtynä erään kuvitteellisen otantatutkimuksen pohjalta. Todellisuudessa pisteparvi ei olisi niin kallellaan kuin kuviossa 1, mutta kallellaan kuitenkin. Miten tällainen kuvio yleensä tulkitaan? Useimmiten tässä yhteydessä ajatellaan, että kuvio 1 osoittaa syy-seuraus-suhdetta eli sitä, että miehet lyhenevät vanhetessaan tai ikä on syy ja pituus on seuraus. Sitä kuvio ei kuitenkaan osoita. (Kuvio on kuitenkin oikein tehty, jos se esittäisi syy-seuraus-suhdetta, siis niin että syy on vaaka- ja seuraus pystyakselilla.)

Kuvion aineisto on yhdestä eli niin sanotusta poikittaistutkimuksesta. Toisin sanoen kaikki tutkittavat on mitattu suurin piirtein saman aikaisesti. Näin ollen havainnoissa ei voi esiintyä ajallista koherenssia eli ne eivät voi esittää muutosta. Näin ollen kuvio osoittaa kahden ilmiön saman aikaisen esiintymisen, joka ei välttämättä osoita syys-seuraussuhdetta, eikä edes suoraa riippuvuutta.

Itse asiassa kuvio 1 esittää ikäkohorttien eli eri ikäryhmien pituuksia, eikä se voi suoranaisesti kuvata ikääntymisen vaikutusta. Kuvion 20-vuotiaat ovat viidenkymmenen vuoden kuluttua suurin piirtein saman mittaisia kuin nyt ja 70-vuotiaat olivat viisikymmentä vuotta sitten suurin piirtein saman ikäisiä kuin nyt. Kuviossa 1 näkyvän ilmiön selitys on se, että nykyisin ihmiset kasvavat huomattavasti pidemmiksi kuin aikaisemmin.

Edellä oleva saattaa tuntua hieman lapselliselta, mutta kuvitelkaapa pituuden sijalle esimerkiksi näkökykyä. Me kaikki tiedämme, että näkökyky heikkenee iän myötä. Tässäkään tapauksessa kuvio ei sitä kuitenkaan osoittaisi, koska siihen ei sisälly ajallista koherenssia, vaan ilmiöiden saman aikaisuutta. Kuvio siis osoittaisi, että vanhemmilla on huonompi näkökyky, mutta sen syy on keksittävä muin keinoin.

Yllättävän paljon meidän tiedostamme, samoin kuin niin sanotusta tieteellisestä tiedosta, perustuu yllä olevaan virheelliseen tulkintaan, joka puolestaan johtaa erikoisiin ajatuskulkuihin. Varmaan monet ovat kuulleet väittämän, että Suomessa maailman terveimmistä lapsista tulee maailman sairaimpia aikuisia. Onko kukaan nähnyt todistettavan väitettä? Jos sairastavuudesta ja iästä tehtäisiin kuvio, syntyisi luultavasti kuvion 1 tapainen esitys. Suomessa siis aikuiset kyllä sairastavat paljon, mutta kummankin puolen toista maailmansotaa syntyneet nykyiset aikuiset tuskin olivat maailman terveimpiä lapsia. Toisaalta taas Suomessa lapset ovat terveempiä kuin monessa muussa maassa, mutta siitä ei kenelläkään ole tietoa, kuinka terveitä aikuisia heistä aikanaan tulee!

Päivitetty 11.9.2001

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi