ANALYYTTISTÄ UUTTA VUOTTA

Kun ajat ovat heikentyneet, tilastoilla ja niihin perustuvilla analyyseillä näyttää taas olevan kysyntää. Yritykset joutuvat hakemaan uutta vankkaa tietopohjaa uusille strategioilleen.

Parisen vuotta sitten IT-konsultti Petteri Järvinen kirjoitti kolumnissaan, että "gramma intuitiota on arvokkaampi kuin kilo tilastoja". Tämä oli varmaankin kärjistys, johon silloinen hype näytti antavan selkänojaa. Kuten tunnettua, tilanne on noista ajoista muuttunut.

Uuden talouden yltiöpäinen pyrähdys 1990-luvun lopulla horjutti pahasti intuition ja analyysin välistä tasapainoa. Uutta taloutta ohjattiin pikemminkin intuitiolla ja lähes rajattomalla teknologia-optimismilla kuin tilastoilla ja analyyseillä. Tätä perusteltiin sillä, että elettiin murrosvaihetta ja kuviteltiin, että menneen maailman työkaluilla ei enää ollut käyttöä.

Konsulttien käppyröissä oli 1990-luvun lopulla vain yksi suunta, tanakasti ylöspäin. Kukapa sitä synkkiä aikoja ennustaisi. Tilastot ja analyysit unohtuivat, kun lennokkaat tarinat alkoivat viedä mennessään. Uuden talouden nimissä luvattiin jatkuvaa talouskasvua ja nousevia pörssikursseja ilman kiusallisia suhdannevaihteluita ja perinteisiä kasvun rajoja.

Maailman monimutkaistuminen ja talouden yhdentyminen ovat saattaneet olla eräitä syitä analyyttisen otteen hämärtymiseen. Pätevien analyysien tekeminen on entistä vaikeampaa. Syy- ja seuraussuhteet pitää hakea pitkien ja vaivalloisten päättelyketjujen takaa. Yhä kiivastahtisempi päätöksenteko ei ole jättänyt mahdollisuuksia perusteellisten analyysien tekemiseen.

Pitkän päälle liike-elämässä tarvitaan intuitiota. Kustannuksia voidaan toki leikata ja ylikapasiteettia sulatella ilman sen kummempaa näkemystä. Siinä vaiheessa, kun maailmantalous lähtee taas käyntiin, näkemyksellä ja intuitiollakin on varmasti taas käyttöä.

Intuition ja analyysin välillä kaivataan kuitenkin entistä parempaa tasapainoa. Tällaista intuition ja analyysin kestävämpää liittoa peräänkuulutti äskettäin muun muassa Työterveyslaitoksen testitoimiston päällikkö Petteri Niitamo. Hän toivoi, että "intuitiota ei siivottaisi pois", kun kaikkialla nyt karsitaan ylimääräisiä rönsyjä.

On hämmästyttävää, että intuitio sai 1990-luvun jälkipuoliskolla yliotteen samaan aikaan, jolloin tiedon ja informaation kasvava rooli tuotannontekijänä yleisemmin tunnistettiin ja tunnustettiin. Myös tuoreimmista talouden kasvututkimuksista voi tehdä sen johtopäätöksen, että itse asiassa olennaisimmat asiat modernissa liike-elämässä ovat aineeton tieto ja osaaminen.

Tietointensiivisten alojen osuus tuotannosta on jatkuvasti kasvanut. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on arvioitu, että keskimäärätyöntekijä käsittelee informaatiota vuoden aikana enemmän kuin 1900-luvun työntekijä koko elinaikanaan.

Toimiva intuitiokaan ei synny ilman tukevaa tietopohjaa. On ymmärrettävää, että yritykset ovat huolissaan päätöksentekoa palvelevien informaatiojärjestelmiensä ajantasaisuudesta ja relevanssista. Kasvavasta tietotulvasta on yhä vaikeampi kaivaa esiin olennaista ja yrityksille lisäarvoa tuottavaa laadukasta tietoa.

Hyvistä tilastoista ei ole puutetta. Virallinen tilastotuotanto koki 1990-luvulla ehkä voimakkaimman kehittämisvaiheen kautta aikojen, ja tämä kehittämistyö edelleen jatkuu. Tilastojen kokonaislaatu on merkittävästi parantunut, samaan aikaan kun uusia ilmiöitä on otettu tilastokuvauksen piiriin. Tilastotuottajien haasteena on se, miten tämä laatutieto saadaan päätöksentekijöiden käyttöön kaiken sen hömppätiedon joukosta, mikä nykyajassa liikkuu.

Heli Jeskanen-Sundström
pääjohtaja

Päivitetty 7.1.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi