Julkaistu: 27.1.2005

Pitäisikö Suomen olla teknologian mallimaa?

Luova ihminen kyseenalaistaa itsestäänselvyydet. On hyvä kysyä, pitäisikö Suomen olla teknologian mallimaa. Onko tämä yksi meidän oikeista, suurista tavoitteistamme? Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostettu rahamäärä vuonna 2003 ylitti viiden miljardin rajan, millä lukemalla Suomi on tukevasti Euroopan toiseksi tutkimusintensiivisin maa Ruotsin jälkeen. Myös tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetyllä työajalla mitattuna Suomi on OECD-alueen kärjessä.

T&k-menojen kasvu 1990-luvulla oli selkeästi yritysvetoista. Yritysten osuus on noussut 57 prosentista yli 70 prosenttiin, kuten toisaalla tästä lehdestä voi lukea. Myös korkeakoulusektorilla ovat tutkimusmenot kasvaneet. Myönteistä kehitystä on tukenut EU-jäsenyyden myötä Suomen tieteen lisääntynyt kansainvälisyys ja tunnettuus, mikä näkyy erilaisissa bibliometrisissä indikaattoreissa ja viittausten määrissä. Kansallinen innovaatiojärjestelmä on toiminut hyvin ja tuottanut tuloksia. Oivallisen pohjan tuloksellisuudelle on antanut väestön korkea koulutustaso, onhan korkea-asteisen tutkinnon suorittaneiden osuus työikäisestä väestöstä noussut selvästi 1990-luvun alun jälkeen. Samanaikaisesti tutkijakoulutettujen lukumäärä on kaksinkertaistunut. Viimeaikaiset kansainväliset vertailut koululaisten luku- ja matematiikan taidoissa ennakoivat hyvää jatkossakin.

Tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä työskentelee tällä hetkellä 75 000 henkilöä. Heistä joka kolmas on nainen. Voisi olla useampikin. Julkisella sektorilla tilanne on tasaisempi, naisten osuus lähenee jo puolta, mutta yrityksissä osuus on edelleen huomattavan alhainen. Vaikka koulutustilastot kertovat naisten opiskeluinnokkuudesta, syystä tai toisesta innostus ei enää näy t&k-toiminnassa.

On totuttu ajattelemaan, että tutkimus- ja kehittämistyö johtaa uusiin tuotteisiin ja tuotantomenetelmiin, joista osa myös patentoidaan. Näin varmasti tapahtuukin. Innovaatiotutkimukset ja patenttitilastot vahvistavat mielikuvaa. Teknologian osaamme, mutta osaammeko hyödyntää sitä riittävästi? Ahkerasti otamme kyllä uutta tekniikkaa käyttöön, mutta missä on sisällön tuottamisen ja tuotteistamisen rivakkuus?

Tuotteistaminen ja siihen liittyvä muotoilu on nyt noussut keskustelussa kuumaksi aiheeksi. Vuosi 2005 on erityinen muotoilun vuosi Suomessa. Tänä vuonna päättyy Tekesin kolmivuotinen Muoto 2005 -ohjelma. Monet muutkin tahot ovat jo liikkeellä. On Suomen Akatemian muotoiluohjelma, on Etlan tutkimushanke, joka selvittää luovuuden ja muotoilun painoarvoa yrityksille. Ja onhan hallitusohjelman mukaisesti valmisteilla koko maata koskeva luovuusstrategia, jonka tavoitteena on kiinnittää huomiota luovuuden kasvavaan merkitykseen yhteiskunnan hyvinvoinnissa ja menestyksessä sekä lisätä luovuuteen liittyvien voimavarojen käyttöä.

Tilastotoimi ei ole vielä tähän kyytiin kovinkaan hyvin ennättänyt mukaan. Jotain tiedämme sentään innovaatioista, jotain patenteista ja tekijänoikeuksista. Varsinaiseen 'muotoilun talousanalyysiin' kelpaavia tilastoja ei kuitenkaan ole vielä riittävästi käytettävissä. Tämän lehden joulukuun numerossa (12/2004) oli hyvä kuvaus tekijänoikeuden kansantaloudellisesta merkityksestä. Siitä kävi ilmi myös ne vaikeudet, joihin erityisesti uuden ilmiön kuvaus väistämättä törmää. Käsitteet ovat epäselviä, rajoiltaan liukuvia. Seurauksena myös tilastollinen kuvaus vaikeutuu. Luovuutta ja kehittämistyötä tarvitaan siis rutkasti myös tilastotoimessa.

Kaija Hovi
Tilastojohtaja
Yritysten rakenteet
Tilastokeskus

Päivitetty 27.1.2005