EKOTEHOKKUUS - vähemmästä enemmän

Käsitteen ekotehokkuus esittelivät ensimmäisinä Schaltegger ja Sturm vuonna 1990 ja myöhemmin sen popularisoivat Schmidheiny ja kansainvälinen elinkeinoelämän kestävän kehityksen neuvosto BCSD YK:n Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssin yhteydessä vuonna 1993.

Ekotehokkuus pyrkii yhdistämään taloudellisen ja tuotannon materiaalisen tehokkuuden kestävän kehityksen päämäärien ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden teeman kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi. Ekotehokkuuden perimmäisenä tavoitteena on, että yhä pienemmästä määrästä materiaaleja tuotetaan suhteellisesti enemmän taloudellista hyvinvointia jakaantuneena entistä oikeudenmukaisemmin. Ekotehokkuudesta ennustetaankin muodostuvan eräs 2000-luvun alun keskeisistä uusista megatrendeistä.

Ympäristönsuojelu, joka läntisissä teollisuusmaissa käynnistyi paikallisten saaste- ja jätehaittojen kärjistyessä 1960- ja 1970-luvuilla, on 2000-luvun alussa aivan uudenlaisten haasteiden edessä. Kun yksittäisiä ja paikallisia saastepäästöjä ja jäteongelmia on perinteisen ympäristönsuojelun keinoin saatu vähennettyä jo niin paljon kuin taloudellisesti on järkevää, ovat ongelmana nyt kansantalouksien taloudellisen aktiviteetin laajenemisesta ja ympäristöllisesti tehottomasta tuotannosta johtuva haja- ja taustakuormituksen kasvu.

Ekotehokkuustarkastelua voidaan soveltaa niin tuote- ja yritystasoilla kuin sektori- ja kansantalouden tasoilla. Kansantalouden tasolla se tarjoaa uusia näkökulmia yhteiskunnan fyysiseen perustaan ja hyvinvoinnin tuottamisprosesseihin. Kehitystyön kohteena ovat nyt kansantalouden ekotehokkuuden mittaamiseen soveltuvien mittareiden kehittäminen ja niillä saatujen tulosten tulkinta niin ympäristöpolitiikassa kuin muussakin yhteiskuntapolitiikassa.

Factor-tavoitteet

Saksalaisten Wuppertal-instituutin tutkijoiden 1990-luvun puolivälissä käyttöön ottamat ympäristöpoliittiset Factor-tavoitteet asettavat määrälliset tavoitteet materiaalien kulutuksen pienentämiselle ja ekotehokkuuden edistämiselle. Nämä Factor-tavoitteet - suomeksi vaikkapa tehostuskertoimet - ovat analogiset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle kestävälle tasolle.

Factor 4 -tavoitteen mukaan luonnonvarojen, raaka-aineiden ja energian käytön tulee jokaista tuotettua yksikköä kohden vähentyä neljänneksellä nykytasolta keskipitkällä aikavälillä eli seuraavien 20-30 vuoden kuluessa. Factor 10 -tavoitteen mukaan luonnonvarojen, raaka-aineiden ja energian käytön tulee jokaista tuotettua yksikköä kohden vähentyä kymmenenteen osaan nykytasosta pitkällä aikavälillä eli seuraavien 30-50 vuoden kuluessa.

Päivitetty 14.2.2002

Lisätietoja:
sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi